Rummut: rumpukamat ›

Mike Mangini soittanut ja soittaa taas Annihilatorissa. Soittanut myös Steve Vain kanssa. Käykää ihmeessä tsekkaamassa kotisivuilta videopätkää, jos haluatte nähdä kunnon virvelöintiä. : )
 
http://www.mikemangini.com/

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=30&t=53491&o=0&co=30
 
Tuolla olikin jo Manginista juttua hieman enemmän.

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=30&t=53491&o=0&co=30
 
Tuolla olikin jo Manginista juttua hieman enemmän.
 
uubs.. Tsori en huomannut.

Eipä tuo maata kaada. :)

kova rummustelija!

Mike Mangini on hirveän nopee rumpsuttelija.

Mike Mangini on hirveän nopee rumpsuttelija.
 
Onneksi olkoon minä: jaksoin käydä katsomassa hänen kotisivuillaan olevat videot. Ensimmäinen kerta kuin kuulin hänen soittoaan. Eikä ole ihme, että se oli ensimmäinen kerta, koska hän ei ole tavallinen rumpali. Rumpali hän on, tai ainakin rumpujen omistaja, koska hänellä on rummut.
 
Hänellä on monta rumpua, joita hän käyttää. Hänellä on myös symbaaleja, muttei kovin montaa. Ehkä hänellä on kotona autotallissa lisää symbaaleja, mutta hän ei käytä niitä kaikkia yhtä aikaa, sillä niitä hän ei ehtisi soittaa, koska hän on niin nopea.
 
Hän osuu kaikkiin rumpuihin ja symbaaleihin tarkasti, jotka hänellä on rumpusetissään, muttei yhtä aikaa, sillä se ei vaatisi niin paljon tarkkuutta, vaan se olisi enemmänkin virhe, jos hän osuisi kahteen rumpuun tai symbaaliin yhtä aikaa. Joku saattaisi syyttää häntä epätarkaksi tai huonoksi, jos hän soittaisi virheitä. Hän ei soita virheitä, koska hän on ollut Steve Vain rumpali. Stevekään ei myöskään soita virheitä, koska huonot tekevät virheitä. Steve ja Mike ovat tarkkoja ja he eivät tee virheitä. He soittavat samassa bändissä, jonka musiikkiin virheet eivät kuulu, sillä muuten musiikki olisi huonoa tai amatöörimäistä.
 
Mike on harjoitellut sooloaan varten paljon erilaisia jalkakuvioita, joita hän soittaa sooloissaan, jotka molemmat - jalkakuviot ja soolot - ovat vaikeita. Mike on käyttänyt paljon aikaa jalkakuvioidensa harjoitteluun, joista osan hän on keksinyt ihan itse. Ne jalkakuviot, joita hän ei ole keksinyt itse, on lainattu muilta rumpaleilta, jotka myös soittavat rumpusooloissaan ajoittain jalkakuvioita, jonka päälle kädet soittavat vaikeita asioita. Sekä Mike ja hänen ihailemansa rumpalit. Mike osaa soittaa vaikeiden jalkakuvioidensa päälle yhden käden tremolon, jonka hän säästää rumpusooloonsa. Hän osaisi soittaa yhden käden tremolon myös kappaleeseen, koska hän on harjoitellut sitä paljon.
 
Mike on asettanut roto-tominsa veneen keulaa muistuttavaan viritykseen, joka on symmetrisen kaltainen. Hän on todennut että rumpujen persoonallinen asettelu tekee hänen soittonsa persoonallisemmaksi kuin se, että hänen tominsa olisivat tavallisesti viritetty ja asetettu vasemmalta oikealle - juuri päin vastoin mitä pianon koskettimet on järjestetty. Hän on kokeillut myös muita järjestyksiä, mutta hän on päätynyt juuri tähän järjestykseen, mistä monet tuntevat hänet. Se on yksi hänen tavaramerkki.
 
Mike on käyttänyt paljon aikaa harjoitteluun ja hän on suosittu omassa piirissään, joihin kuuluu muitakin taitavia muusikoita ja hän on monen nuoren rumpalin esikuva, koska hän on persoonallinen, tarkka, taitava ja nopea.

Joo Jazzmies. Minäkin olen ottanut tänään pari olutta ;-)
 
Mike M on kyllä tekniikkaguru, mutta ei se jotenkin sykähdytä. Ostakaa AC/DC:n Family Jewels. Se rockaa...

Joo Jazzmies. Minäkin olen ottanut tänään pari olutta ;-)
 
Mike M on kyllä tekniikkaguru, mutta ei se jotenkin sykähdytä. Ostakaa AC/DC:n Family Jewels. Se rockaa...
 
Olet meedio;)

Jazzmieheltä unohtui yksi oleellinen seikka: Mike Mangini soittaa KAPULOILLA, joita hän pitää KÄSISSÄÄN!

Hän soittaa myös NUIJILLA, jotka ovat kiinni POLKIMISSA, joita hän polkee oletettavasti KENGILLÄ, joita hän pitää JALOISSAAN! Koko miehen olemus uhkuu täydellistä virtuositeettia.

Onneksi olkoon minä: jaksoin käydä katsomassa hänen kotisivuillaan olevat videot. Ensimmäinen kerta kuin kuulin hänen soittoaan. Eikä ole ihme, että se oli ensimmäinen kerta, koska hän ei ole tavallinen rumpali. Rumpali hän on, tai ainakin rumpujen omistaja, koska hänellä on rummut.
 
Hänellä on monta rumpua, joita hän käyttää. Hänellä on myös symbaaleja, muttei kovin montaa. Ehkä hänellä on kotona autotallissa lisää symbaaleja, mutta hän ei käytä niitä kaikkia yhtä aikaa, sillä niitä hän ei ehtisi soittaa, koska hän on niin nopea.
 
Hän osuu kaikkiin rumpuihin ja symbaaleihin tarkasti, jotka hänellä on rumpusetissään, muttei yhtä aikaa, sillä se ei vaatisi niin paljon tarkkuutta, vaan se olisi enemmänkin virhe, jos hän osuisi kahteen rumpuun tai symbaaliin yhtä aikaa. Joku saattaisi syyttää häntä epätarkaksi tai huonoksi, jos hän soittaisi virheitä. Hän ei soita virheitä, koska hän on ollut Steve Vain rumpali. Stevekään ei myöskään soita virheitä, koska huonot tekevät virheitä. Steve ja Mike ovat tarkkoja ja he eivät tee virheitä. He soittavat samassa bändissä, jonka musiikkiin virheet eivät kuulu, sillä muuten musiikki olisi huonoa tai amatöörimäistä.
 
Mike on harjoitellut sooloaan varten paljon erilaisia jalkakuvioita, joita hän soittaa sooloissaan, jotka molemmat - jalkakuviot ja soolot - ovat vaikeita. Mike on käyttänyt paljon aikaa jalkakuvioidensa harjoitteluun, joista osan hän on keksinyt ihan itse. Ne jalkakuviot, joita hän ei ole keksinyt itse, on lainattu muilta rumpaleilta, jotka myös soittavat rumpusooloissaan ajoittain jalkakuvioita, jonka päälle kädet soittavat vaikeita asioita. Sekä Mike ja hänen ihailemansa rumpalit. Mike osaa soittaa vaikeiden jalkakuvioidensa päälle yhden käden tremolon, jonka hän säästää rumpusooloonsa. Hän osaisi soittaa yhden käden tremolon myös kappaleeseen, koska hän on harjoitellut sitä paljon.
 
Mike on asettanut roto-tominsa veneen keulaa muistuttavaan viritykseen, joka on symmetrisen kaltainen. Hän on todennut että rumpujen persoonallinen asettelu tekee hänen soittonsa persoonallisemmaksi kuin se, että hänen tominsa olisivat tavallisesti viritetty ja asetettu vasemmalta oikealle - juuri päin vastoin mitä pianon koskettimet on järjestetty. Hän on kokeillut myös muita järjestyksiä, mutta hän on päätynyt juuri tähän järjestykseen, mistä monet tuntevat hänet. Se on yksi hänen tavaramerkki.
 
Mike on käyttänyt paljon aikaa harjoitteluun ja hän on suosittu omassa piirissään, joihin kuuluu muitakin taitavia muusikoita ja hän on monen nuoren rumpalin esikuva, koska hän on persoonallinen, tarkka, taitava ja nopea.
 
harharharharhar! ploploploplpop

taitaa olla muuten herra mangini aika tarkka sen yhden käden tremolon salaisuuden varjelemisessa, yhdessäkään rumpusoolossa mitä olen mikelta nähny niin ei näytetä kättä millä veivaa sitä tremoloa vaan kamerakulma on aina aseteltu niin että sitä ei näkyisi...?

taitaa olla muuten herra mangini aika tarkka sen yhden käden tremolon salaisuuden varjelemisessa, yhdessäkään rumpusoolossa mitä olen mikelta nähny niin ei näytetä kättä millä veivaa sitä tremoloa vaan kamerakulma on aina aseteltu niin että sitä ei näkyisi...?
 
Kyllähän se tuolla sen sivuilla yhessä soolossa mikä on sen selän takaa kuvattu (oisko ollu joku Fire Garden Tour juttu), näkyy se yhen käden tremolon "salaisuus", joka taitaa perustua ihan siihen rimmipomputteluun, jota on tullu välillä ajankuluks itekki treenattua.

Tässä huumoriveikoille ote kaverin haastattelusta (Modern Drummer 8/99). Lukekaa ihmeessä koko teksti läpi, jos pystytte.
 

MD: Was Mike Keneally's "Egg Zooming" (...) the hardest piece you've ever had to learn?
 
MM: Yes it was. (...)
The opening section has two bars of nineteen against four and eleven against four, with my feet playing the nineteens and elevens while my hands are subdividing the quarter notes into 3's, 4's, 5's and 7's. In the melody section all of the polyrhythms are played with my left hand while my right hand plays an unbroken quarter-note pattern on a Zil-Bel. Before the drum solo section Keneally decided he wanted a drum fill in 7/4, so I placed four notes against the seven and put eleven notes inside each one of those four notes. (...) I created triple-layered polyrhythms in that section mainly because for the first time in my life I was allowed to express the musical ideas that I felt inside of me.
As we were approaching the end of the song (...) I took a 4/4 bar and thought of it as 32/32. I took groups of thirteen notes and started on the second 32nd note, which set my pattern over the next thirty-one notes. Then I placed triplets inside each of the thirteen notes, which came out to be thirty-nine against thirty-one.
 

 
now playing:
Ramones: Blitzkrieg Bop

Tässä huumoriveikoille ote kaverin haastattelusta (Modern Drummer 8/99). Lukekaa ihmeessä koko teksti läpi, jos pystytte.
 

MD: Was Mike Keneally's "Egg Zooming" (...) the hardest piece you've ever had to learn?
 
MM: Yes it was. (...)
The opening section has two bars of nineteen against four and eleven against four, with my feet playing the nineteens and elevens while my hands are subdividing the quarter notes into 3's, 4's, 5's and 7's. In the melody section all of the polyrhythms are played with my left hand while my right hand plays an unbroken quarter-note pattern on a Zil-Bel. Before the drum solo section Keneally decided he wanted a drum fill in 7/4, so I placed four notes against the seven and put eleven notes inside each one of those four notes. (...) I created triple-layered polyrhythms in that section mainly because
As we were approaching the end of the song (...) I took a 4/4 bar and thought of it as 32/32. I took groups of thirteen notes and started on the second 32nd note, which set my pattern over the next thirty-one notes. Then I placed triplets inside each of the thirteen notes, which came out to be thirty-nine against thirty-one.
 

 
now playing:
Ramones: Blitzkrieg Bop
 

 
Ei pirulauta, hoho.

Miten jazzmiehen kommentti pitäisi tulkita?Sarkasmina vai miten? :D
 
Kai sen voi ottaa ennenkaikkea musikaalisena kypsyytenä sekä vihahteikkaana että nyanssirikkaana teoksena.

Ei kukaan sattus tietämään mikä se biisi ja esittäjä on siinä Miken sivujen flash introssa???? On nimittäin aika hyvän kuulonen..

Manginilla on kyllä hienoja juttuja kuten just noi koordinaatiohommat ja yhden käden tremolo.
 
Arvostan jamppaa suuresti mut kyllä taitaa Virgil Donati olla se mun suosikki..