Tanssimusiikki ›

Mä oon kännissä ja huomenna mä kadun tätä kirjoitusta.
 
Mutta mua vituttaa pään pensaaseen pistäminen:
 
"Ei ole mitään väliä, että ihmisiä kuolee tai sairastuu, kunhan minä en joudu tilannetta kohtaamaan."
"Mun elämä on kiva ja kaunis, kun en kohtaa enkä joudu ajattelemaan maailman kurjuutta ja pahuutta."
 
Mutta maailma ei ole hyvä. Vaikka sen tiedostaisikin, niin sillekin löytää selviytymisstrategian: Vaikka ei paranna maailmaa, niin tekee sen minkä voi.
 
Samanlaiset ajatukset pääpiirteittäin. Kullakin lienee oma tapansa selviytyä täällä telluksella, niin mullakin. Itsekkyys on helppo tapa äkkiseltään, mutta johtaa vaan kovempiin sisäisiin ristiriitoihin.
 
Esimerkiksi nykyajasta käy vaikkapa seuraava arkitilanne: päiväkodin työntekijät juttelevat jostain työpaikkaan liittyvästä ongelmasta kahvihuoneessa. Kaikki kuusi henkilöä ovat samaa mieltä ja keskustelu soljuu todella aktiivisena. Mielipiteet ovat erittäinkin voimakkaita ja hurjimmat uhovat jo aika kovastikin. Ovi aukeaa ja sisään tulee päiväkodin johtaja. Juttu loppuu siihen ja tulee hetken hiljaisuus.
Rohkein joukosta - vuoden sijaisuutta tekevä nuorehko nainen - uskaltaa avata suunsa ensimmäisenä ja kertoo johtajan kannalta hiukan kiusallisesta ongelmasta. Johtaja katsoo hiukan ihmeissään ja tiedustelee tarkemmin mitä työntekijä tarkoittaa. Nainen jatkaa ja yrittää kysyä muidenkin mielipidettä saadakseen heidät mukaan keskusteluun. Kukaan ei sano mitään. Johtajakin kysyy muilta. Yksi kuudesta juo nopeasti kuppinsa tyhjäksi ja livahtaa ovesta hiukan hätääntyneenä jotain mumisten "oho kato ku kello menikin äkkiä ku mun mumimumi.."
Nyt joku toinenkin uskaltaa sanoa jotain. Vähän vanhempi - viran omaava nainen - kertoo samasta asiasta, mutta kaunistellen ja pehmentäen asiaa reilusti sekä vähätellen samalla merkitystä. Johtaja haluaisi kuulla muitakin, mutta kolme viidestä jäljellä olevasta vaikenee ja katselee pitkin seiniä.
Keskustelun aloittanut sijainen harmistuu ja alkaa kysellä miksi kukaan ei nyt sano mitään. Yksi viidestä sanoo ettei hän ole "ottanut asiaan yhtään mitään kantaa" ja häipyy suuttuneena mielestään aiheettomasta vihjauksesta. Sijainen ihmettelee entistä enemmän ja vieläpä ääneen "mihin kissa on kaikilta kielen vienyt".
Jo aiemmin kommentoinut "vanhempi virkahenkilö" ojentaa sijaista ja sanoo "ettei toisten puolesta voi puhua, ainoastaan omastaan". Sijainen ihmettelee jo aika kuumana että "äskenhän se oli kaikkien mielipide ja tuokin tuossa sanoi että inhoaa tätä juttua yli kaiken", osoittaen täysin hiljaa ollutta hoitajaa. Johtaja kysyy vielä mikä asiassa nyt on sitten niin vakavaa eli missä tarvittaisiin muutos. Sijaisen ripittämä hiljaa ollut hoitaja ottaa täydet hiilet ja lähtee ovet paukkuen syyttäen sijaista "täysin omavaltaisista syytöksistä ja toisten suulla puhumisesta".
"Virkaopettaja" ihmettelee, että miksi tuo hoitaja nyt suuttui, mutta samalla sivulauseessa hiukan syyllistää sijaista. Johtajakin alkaa uskoa sijaisen puhuvan lähinnä omia mielipiteitään. "Virkis" pehmentää tätäkin myöntäen aiheesta joskus olleen yhteistäkin keskustelua, mutta liittäen samaan lauseeseen "eipä siinä mitään niin vakavaa ole, näitä päivittäisiä juttuja".
Johtaja ottaa kahvia ja toteaa että täytyy katsoa miten asia kehittyy. Sen jälkeen hän lähtee pois huoneesta. Sijainen on todella ärtynyt ja mutisee "kiitos tosi paljon kaikille". Virkanainen neuvoo sijaista jatkossa olemaan varovaisempi, koska se voi heikentää työnsaamismahdollisuuksia. "Olethan vain sijainen!". Ja eihän tämä asia sinänsä ole sijaisen ongelma, koska työsuhdettakin on enää pari kuukautta jäljellä.
 
Mitä siis tapahtui:
 
A) kaikki olivat sitä mieltä, että asia on ongelma
B) sijainen otti asian puheeksi
C) kukaan muu ei jostain syystä tukenut häntä asiassa
- yksi pakeni heti paikalta
- yksi pakeni heti kun sai pienenkin syyn (suuttui)
- yksi ei halunnut itseään sekotettavan asiaan ja lähti pois suuttuneena heti kun hänet vedettiin mukaan
- yksi luovi ottamatta kantaa
- yksi ei sanonut tai tehnyt mitään
 
Oli siis pakenijoita, vetäytyjiä ja kontrolloija. Ja tietenkin yksi asiaan tarttunut, joka lopppujen lopuksi sai paskan niskoilleen hoitamalla yhteistä ongelmaa eteenpäin. Tämä on läpileikkaus nykyajan ihmisten toimintatavoista. Kukaan ei uskalla mitään, viitsi mitään, ota kantaa tai puolusta toisia, varsinkaan heikommassa asemassa olevia. Vilpittömät tilanteet kääntyvät jatkuvasti oman itsensä suojelemiseksi.
 
Tästä voisi jauhaa vaikka kuinka ja ehkä tämänaiheinen keskustelu ei kuulukaan muusikoiden.netin tanssimusiikki -osastolle. En viitsi siksi jatkaa enempää aiheesta.