Rock, pop, alternative ›

By the way, tuo Nöjesguidenin arvio saa lisää huvittavia piirteitä, " Pitkä putki on YUP:n Baarikärpänen". Wtf? Mies on katsonut biisin nimen ja tehnyt omat johtopäätöksensä miettimättä sen tarkempaa itse lyriikoita.
 
Joo. Viittaamassaan Eppujen biisissä ei sanoma liene aivan sama.

Tuli ensi kuunteluilla samanlainen olo kuin Metallican St. Angerista. Semmoinen "häh?". Mutta veikkaan, että aukeaa, hieman rakoili jo. St. Angerista en kylläkään ole oppinut pitämään, mutta tämä vaikuttaa pohjimmiltaan kelpo levyltä.
 
Minusta biisien "progressiivisuus" on jotenkin erilaista kuin alkuaikoina. Tämä on vähän semmoista, että on erilaisia, ehkä epäloogisiakin, osia peräkkäin, joka tekee kokonaisuudesta "omituisen". Ennen se oli ennemminkin niin, että koko ajan saattoi tapahtua mitä vaan, nyt viedään useasti osa loppuun ja sitten hypätään johonkin uuteen osaan. Välillä tuli myös tuntui, että "kun meiltä on nyt monta vuotta vaadittu paluuta progeiluun, niin pakko kait se on..". Mutta en nyt tiedä moisesta.
 
Martikaisen sanoituksissa on oikeastaan aina ollut samaa ajatusta. Vaikka päähenkilönä olisi sadunomainen iloinen kuningas tai tehtaan keppijumppaajat, biiseissä on usein ajatuksena "rikkaat vastaan köyhät" ja useasti vieläpä niin, että rikkaus on sarkastisen yli-ihannoitua. En sano, että tämä olisi huono asia, kyseessä on kuitenkin aika suuri epäkohta maailmassa, mutta joskus tuntuu, että taasko tätä. Se on kuitenkin hienoa, että sanoitukset ovat tyyliltään aikaisemmista poikkeavia, oli takana olevat ajatukset sitten mitä hyvänsä. Sanoitukset ovat uudella levyllä vaikeita. Alkuaikoina sanoituksissa pysyi, sekavuudesta huolimatta, jokseenkin hyvin kärryllä, tarinamaisuuden vuoksi. Toinen juttu oli sitten se, että ymmärsikö sitä pohjimmaista "sanomaa" kappaleista. Jostain Outo elämä -levystä alkaen sanoitukset ovat olleet sitten aika selkeitä, suht. kantaaottavia, mutta aika kiltiksi muotoiltua tekstiä, jossa pysyy kärryllä ja ymmärtää ajatuksen. Nyt sanoitukset vaikuttavat vaikeilta, ei oikein saa mistään kiinni. Pitäisi jaksaa ajatella.
 
Levyn nimi ei houkuttele. Tekijät perustelivat sitä jossain haastattelussa, mutta minusta nimi on huono. On siinä se hyvä puoli, että ei odota liikoja, kun nimi on tuollainen..
 
Niin, kansista vielä. Henkilökohtaisesti en pitänyt. Piirtäjä on hyvä ja piirrustukset hyviä, mutta mieluummin ottaisin piirrustukset kehystettynä seinälle kuin levyn kansiin. Värit olivat jotenkin neuvostoliittomaiset, ahdistavat, mikä on luultavasti tarkoituksellista, kun lukee vaikkapa tehdas-biisin sanoituksia.
 
"Juostenkustu" oli yksi ajatus kuunnellessa ja kansia katsellessa.
 
Kokonaisuutena kuitenkin miellyttää se, että tämä kuulostaa uudelta. Sanoitukset, sävellykset, levyn nimi, kansien värit, saundi ja muu on semmoista, jota yup ei ole aiemmin tehnyt, tottakai on yhtäläisyyksiä, koska tekijät on samat, mutta kokonaisuutena aika "uutta". Tätä pitää nyt kuunnella. Eiköhän tämä aukea ja kolahda.
 
(Kuulostinpa kriittiseltä, ei ollut tarkoitus)

Välillä tuli myös tuntui, että "kun meiltä on nyt monta vuotta vaadittu paluuta progeiluun, niin pakko kait se on..". Mutta en nyt tiedä moisesta.
 
En yhdy, vertaan edelleenkin Rankat Ankat-biisiin Lauluja Metsästä-levyltä. Se kuulostaa juuri tuolle; laitetaan nyt vielä joku riffi tohon väliin ja vielä pitää survoa jotain johonkin. En tällä levyllä huomaa täysin asiaankuulumatonta härdellystä kuin Kaikki Kaikkia Vastaan-väliosassa, mutta toisaalta se on jo NIIN yliabsurdi, ettei siitä voi olla pitämättä.
 
Mutta itse aloin miettimään, onko tämä nyt sittenkään niin 'vaikea' levy. Kävi nimittäin viimeyönä juuri niinkuin pelkäsinkin, kaikki kertosäkeet ja riffit soivat taukoamatta päällekkäin, rinnakkain ja lomittain päässä. YUP-levytyksistä näin on parin kuuntelukerran jälkeen käynyt vain Yövieraiden kanssa. Martikainenhan itse kertoilikin, että levy on kimurantti, mutta ei ehkä niin kimurantti. Suoraviivainen, mutta ei niin suoraviivainen.
 
Kulmia tuntui edellislevyjen jälkeen vain löytyvän enemmän kuin niitä välttämättä olikaan, ehkä ne olivatkin hieman pyöreämpiä kuin ensivilkaisulta näytti.
 
Edit: pitäisiköhän mun hiljentyä aiheesta hetkeksi. Innostusta on vain niin vaikea peitellä.

Ooh, nyt on lättyä kuunneltu sitten neljä kertaa alusta loppuun, ja fiilis on jotenkin sekavan tyytyväinen. Olen suoraan sanottuna aika positiivisen yllättynyt, että YUP on onnistunut tekemään näinkin mielenkiintoisen albuminen. Haluaisin vaan kuunnella lisää ja lisää, mutta aika ei oikein anna periksi muiden kiireiden lomassa. Ensimmäisillä kuunteluilla levy vaikutti jotenkin sekavalta ja ailahtelevaiselta. Tietyt biisit iskivät heti, kuten vaikkapa "Intiaanit ymmärtävät" ja "Tehdas", puhumattakaan loppupään akustishenkisistä raidoista. Nämä väliin mahtuvat kappaleet taasen olivat jotenkin puuduttavahenkisiä ja hieman tylsiä, mutta nyt niillekin on löytynyt arvostusta. Erilaiset progehäröilyt väliosissa ja muissa kohdin piristävät henkeä kummasti, enkä muista milloin viimeeksi olisin suorastaan naurahtanut levyä kuunnellessani sille nerokkuudelle, millä säveltäjä on onnistunut keskivertokuulijan levynautinnon pilaamaan. Nautittavaa sanoisin.
 
Levyä voi pitää myös sillä tavalla onnistuneena, että saundit kuulostavat omaan korvaani ainakin hyvin mielenkiintoisilta, keskivälibiisien erilaiset tyylikokeilut myöskin jotenkin luontevilta biisejä ajatellen. Pidän myös runsaasta puhallinarsenaalista taustalla, vaikka mietityttää hieman, että miten yhtye tulee nämä toteuttamaan keikkatilanteissa.
 
Jos taas jotain kritisoitavaa tässä kohtaa pitää hakea, niin mielestäni kappalejärjestys on jotenkin pahasti vinksallaan. Esimerkiksi tämä "Minä en tiedä mitään" on vahvassa ristiriidassa edellisiin rauhallisempiin veisuihin nähden. Se jotenkin ponnahtaa esiin niin vahvasti kaikkine hevimäisine rumpusaundeineen, että vähän jopa hirvittää. Tuntuu kuin ne kaksi viimeistä raitaa olisivat jälkikäteen lisätty jo valmiiseen levykokonaisuuteen. Toisaalta ehkä tälläkin yritettiin rikkoa perinteisiä malleja. Sitten haukkuisin myös hieman YUP:n nykymallia jättää sanoituspuoli joiltain osilta vähemmälle, sillä levyltä löytyy turhan monta sellaista lyhyempää biisiä, jossa Martikaisen oivallinen kynä ei ole päässyt oikeuksiinsa. Jostain syystä nämä tunnelmallisemmat ja lyriikkoja enemmän alleviivaavat kappaleet tuntuvat juuri siksi paremmilta kuin vaikkapa joku "Laiskanlinna". Entäpä levynkannet, en varsinaisesti yllättynyt millään tavalla niiden kanssa, kun kuitenkin hyllystä löytyy jo tuo ep. Nehän ovat täysin yksi yhteen, ei mitään erikoista. Onhan taiteilija tietysti asiansaosaava, mutta parempiakin kansia on tullut ehdottomasti nähtyä.
 
Mutta joo, mikään ei silti voi pilata tätä kuuntelunautintoa juuri tällä hetkellä. Levy tuntuu jotenkin oivallisemmalta ja kekseliäämmältä kuin nuo edeltäjänsä, ja varmasti paranee siitä viellä lisäkuunteluilla. Jäämme odottamaan.

Mä olen monissa asioissa Aimon kanssa samoilla linjoilla. Kuten sanoin, onhan YUP "progea" ennenkin tehnyt, mutta mielestäni tämän levyn kohdalla ei voida puhua "paluu vanhaan" -tyylistä, koska minusta tämä on hyvin erilaista progea kuin joku Toppatakit tai Homo Sapiens. Jotenkin tuli mieleen, että se alkuaikojen häröily oli enemmänkin sellaista tajunnanvirtaa ja vapaata assosiaatiota. Tästä levystä tulee jotenkin mieleen enemmän jonkinlainen "taide-proge". OK, ei se tarkoita, että se olisi väkisin synnytettyä tai sen teennäisempää kuin ennenkään, mutta silti minusta vaikkapa Toppatakkien kohkaaminen ja kiemurtelu on jollakin tapaa riemukkaamman spontaania. Vaikea perustella miksi, mutta tältä minusta tuntuu. Mutta meitähän on moneen junaan, ja levyn monipuolisuudesta ainakin kertoo se, että näin monia eri mielipiteitä se on jo ehtinyt synnyttää. Uskon silti että itsellenikin tämä levy vielä aukeaa ihan kunnolla kunhan jaksan jatkaa siihen kärsivällisesti perehtymistä.

Jostain syystä nämä tunnelmallisemmat ja lyriikkoja enemmän alleviivaavat kappaleet tuntuvat juuri siksi paremmilta kuin vaikkapa joku "Laiskanlinna"
 
Omalla kohdalla tuntuu hienolta, että löysin jokaisesta biisistä heti joitain juttuja, jotka koukuttavat _aivan_ täysillä. Jos jossain biisissä sanat eivät olekaan suuresti inspiroivia, kuten juuri 'Laiskanlinna', on siinä kaikkein ensimmäisenä ja kovimmin minuun tarttunut musiikillinen juttu. 'Taas Myöhässä' ei musiikillisesti ole välttämättä mikään klassikko, mutta meininki ja sanoitukset tekevät siitä oman arkiaamuni soundtrackin, näen silmissäni kuvan itsestäni polkemassa hiki hatussa töihin taas puoli tuntia myöhässä. Tämä tekee siitä minulle hyvän ja huvitusta aiheuttavan viisun. Ja öööÖÖÖyyy-ähkäisyt kertsissä hauskuuttavat suuresti.
 
Nyt olen hiljaa huomiseen.

Hmmm.. Onkohan miussa jotain vikaa vai miksi tämä levy aukesi melko nopeasti ja nyt on 3 kuuntelukerta menossa ja olen lähes vakuuttunut että tässä on paras YUP-lätty sitten Toppatakin? En tiedä mutta hiton hyvältä kuulostaa, edelliset lätyt on olleet niinku "ihan ok" mutta nyt on kyseessä oikeasti aivan hemmetin kova levy.
Ja näyttää YUP tulevan tänne LPR:ään kolmen viikon päästä keikallekin, hienoa. Sinne siis.

Ensimmäinen kuuntelukerta takana, enkä edes kuunnellut jostain syystä kovin tarkasti. Siltikin, Nero ja Tehdas soivat taukoamatta päässäni. Hyvä YUP-lätty aivan ehdottomasti, mutta kuinka hyvä? Sen selvitän, kunhan kerkeän paremmin tutustua.

Kaveri pisti lätyn postiin eilen, toivottavasti saapuu mahdollisimman pian tänne kaukomaille. Toinen kaveri jo ehti ep:n tuomaan, ja jos suunnilleen samansuuntaista menoa on luvassa niin ei voi valittaa. Tai oikeastaan on kuitenkin aivan sama, millaista materiaalia YUP tekee, minä sen kuitenkin ostan ja siitä pidän. Eipä tule mieleen kuin kourallinen kappaleita joista en liiemmin välitä.

Nyt mennään jo varmaan toisella kymmenellä kuuntelukerroissa, ja levy vain paranee paranemistaan. Intiaanit ymmärtävät -kappale on avautunut yhä paremmin, samoin kuin tarinat kappaleidien takana noin yleensäkin.
 
Olen edelleen ilmaisun "Loistavuutta!" kannalla.

Järkihän tuossa lähti. Ja ensi torstaina uudestaan.
 
Jumalantio mikä setti! Vasta 20.5 Tavastialla... tuonne vois jo alkaa varailemaan lippusia hyvissä ajoin.

Herranjestas miten hyvä setti, eihän tuossa ollut niitä liikaa soitettuja hittirenkutuksiakaan juuri ollenkaan! :o
 
Nyt kyrpii vielä enempi ettei YUP tule Ouluun nyt keväällä..
Kesällä tulevat kyllä q-stockiin, mutta koska se on festari niin siellä kuullaan tietysti vain kaikki kivat festarihitit.. :(

Silmät kiinni, spoilaan äskeistä Punaniskan keikkaa, joka oli perinteiseen tapaan aivan hävyttömän tiukka ja setissä oli sellaisia yllätyksiä että HUH.
 
Ihan oikeasti. SPOILER-VAROITUS!
 
Setti oli jotakuinkin (järjestys ei täsmää):

Ei hitto, nyt harmittaa hieman kun en ehtinyt sinne punaniskan keikalle. No torstaina sitten.

Setti oli jotakuinkin (järjestys ei täsmää)
 
Heh, YUP:n keikoilla on aina hauskaa kun siellä uudemman materiaalin keskellä pärähtää yhtäkkiä joku Kirvesperseet tai Turpasauna tai Sikamusiikkia. On hienoa seurailla uudempien fanien ilmeitä; "Mitä v***ua..??"
 
Voi kurjuus että tämä kylä jää tuolla keikkarundilla väliin kokonaan. YUP livenä on joka kerta elämys.

Heh, YUP:n keikoilla on aina hauskaa kun siellä uudemman materiaalin keskellä pärähtää yhtäkkiä joku Kirvesperseet tai Turpasauna tai Sikamusiikkia. On hienoa seurailla uudempien fanien ilmeitä; "Mitä v***ua..??"
 
On siinä varmasti ollut ihmettä kun Neron jälkeen tuleekin "Kaukana kamala maailma!"
 
Levy senkun paranee suhteessa kuuntelukertoihin.

Lähes parikymmentä kertaa on levy kuunneltu läpi. Loistavaa jälkeä on pojat saaneet taas aikaa. Tämä saattaa hyvinkin olla yhtyeen paras levy tähän mennessä ja se on paljon se. Ensimmäiset 7 biisiä aivan loistavia. Laiskanlinna on kuin suoraan outo elämä levyltä ja mielestäni vähän rikkoo kokonaisuutta vaikka hyvä biisi onkin. Ei tämä niin progea ole, mutta selvästi erilainen kuin kolme viime levyä. Levyllä on myös käytetty paljon eri soundeja mikä saa biisit kuulostamaan selkeästi erilaisilta toisiinsa verrattuna esim. Minä en tiedä mitään St.Anger henkinen virvelisoundi.. Tässä vaiheessa arvosanaksi 9+

Mutta itse aloin miettimään, onko tämä nyt sittenkään niin 'vaikea' levy. Kävi nimittäin viimeyönä juuri niinkuin pelkäsinkin, kaikki kertosäkeet ja riffit soivat taukoamatta päällekkäin, rinnakkain ja lomittain päässä. YUP-levytyksistä näin on parin kuuntelukerran jälkeen käynyt vain Yövieraiden kanssa.
 
Harvoin tulee itseään lainattua, mutta yhä useamman kuuntelun jälkeen komppaan itseäni. Ei tämä ehkä kokonaisuutena Yövieraita kulmikkaampi levy kuitenkaan ole, poikkeuksena ehkä Tehdas-biisi, joka voisi olla Toppatakkeja-levyltä kotoisin. Ja on muuten järkyttävän komea kappale tuo.
 
Ensimmäinen levy kuitenkin Homo Sapiens-levyn jälkeen, jolla ei mielestäni ole yhtään täytebiisiin viittaavaakaan osasta. En minä uskalla uskoa levyn mahtavuutta vieläkään, vaikka tänäänkin ripiittinä on tullut jo useampaan otteeseen hehkutettua.
 
YUP oli pitkään minulle SE maailman paras bändi. Nyt, lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen se on taas lunastanut oman paikkansa. Ei haittaa edes Kärppien häviö nyt. Ja se on paljon sanottu :)

YUP oli pitkään minulle SE maailman paras bändi. Nyt, lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen se on taas lunastanut oman paikkansa. Ei haittaa edes Kärppien häviö nyt. Ja se on paljon sanottu :)
 
Ollaankohan me veljeksiä?

Ollaankohan me veljeksiä?
 
Mietin juuri itse samaa. Paitsi että kyllä kärppien tappio vitutti :D