Tämä teksti syntyi yöllä, ehkä pitäisi nukkua eikä tehdä tälläistä.
------------------------
Tämä tyhjä valkoinen huone
Se ei koskaan kuole
minä vangittuna tuoliini
Seinässä ikkuna, tietenkin kiinni
Sen ohitse lentää lintuja
Mieleni täyttää niiden kirkuna
Vaikka en sitä pysty kuulemaan
Se ääni palaa aina uudestaan
Kiinni ajatuksissa
Kiinni lihassa
Tämä tyhjä valkoinen huone
Se on koneiden luonne
ja ihminen sen keskellä
ei ole enää täyttä ihmistä
joka vielä joskus oli onnellinen
omaan ikuisuuteensa uskoen
täynnä haaveita tulevaisuudesta
joka vain on samaa sarjaa jatkamassa
aivan kuten kaikki muukin mikä tapahtuu
suuri kaunis kierre jatkuu ja jatkuu
Tämä tyhjä valkoinen huone
Se ei ole paikka, se on tunne
Joka tulee kun ei enää pysty tunteisiin
Aivosähkö katoaa, hukkuu ajatuksiin
joiden olemattomuus
on raskaampi kuin ikuisuus
Vaan ei se aina ollut näin
Miten tähän ketjuun jäin
ikuisiksi ajoiksi
tämän huoneen vangiksi
---------------------------------
ei muuta. kommentteja? On kaunista
Olla olemassa.
Pastilli? |
Planetist
Pelsi
ganesha