Tämä teksti syntyi yöllä, ehkä pitäisi nukkua eikä tehdä tälläistä. ------------------------ Tämä tyhjä valkoinen huone Se ei koskaan kuole minä vangittuna tuoliini Seinässä ikkuna, tietenkin kiinni Sen ohitse lentää lintuja Mieleni täyttää niiden kirkuna Vaikka en sitä pysty kuulemaan Se ääni palaa aina uudestaan Kiinni ajatuksissa Kiinni lihassa Tämä tyhjä valkoinen huone Se on koneiden luonne ja ihminen sen keskellä ei ole enää täyttä ihmistä joka vielä joskus oli onnellinen omaan ikuisuuteensa uskoen täynnä haaveita tulevaisuudesta joka vain on samaa sarjaa jatkamassa aivan kuten kaikki muukin mikä tapahtuu suuri kaunis kierre jatkuu ja jatkuu Tämä tyhjä valkoinen huone Se ei ole paikka, se on tunne Joka tulee kun ei enää pysty tunteisiin Aivosähkö katoaa, hukkuu ajatuksiin joiden olemattomuus on raskaampi kuin ikuisuus Vaan ei se aina ollut näin Miten tähän ketjuun jäin ikuisiksi ajoiksi tämän huoneen vangiksi --------------------------------- ei muuta. kommentteja? On kaunista
Olla olemassa.
Pastilli? |