Rock, pop, alternative ›

... tana. Tilasin maanantaina Levykauppa Äxästä tuon lätyn ja oletin että se kolahtaa tänään laatikostosta.
 
Mutta ei.
 
Tämän siitä saa kun yrittää kerrankin olla kätevä ja käyttää kanta-asiakasetujaan. Ootellaan sitten huomiseen.

Kun yhtye noin muutenkin kyseenalaisti käytäntöjään, päättivät he ihan tietoisesti, että tällä kerralla levy ei päätykään pitkään ja polveilevaan, rauhalliseen numeroon.
 
Plussaa myös siitä, ettei levy ala sillä ensimmäisellä singlellä. Se olikin parilla aiemmalla tavallaan jopa turhauttavaa, että se jo monasti etukäteen kuultu radiohitti 'pitää' kuunnella taas ensimmäisenä kun pitkäsoitto on kourassa. Syvemmälle levyyn upotettuna biisi ei jää niin irtoinaiseksi, vaan etukäteiskuuntelusta huolimatta löytää luultavimmin helpommin paikkansa albumikokonaisuudessa. Varsinkin nyt, kun ensisingle ei kuulostanut niin tarkoitetusti radioformaattiin sävelletyltä hitiltä, joka pomppaisi poikkeavana muusta materiaalista.
 
Edit: luulen vain siis, en ole vielä levyä kuullut.

Itsekin hieman yllätyin. Levyt nousevat listojen kärkeen, mutta kiertueen avauskeikka joudutaan perumaan. Voisiko olla mahdollista, että YUP on keikkaillut jopa liikaa? Koska bändin live-esiintymisten tasosta ei voi olla kyse. Muistan itsekin joskus miettineeni, että "jaahas, YUP on keikalla ensi viikonloppuna Oulussa, mutta ei haittaa jos sen missaan, näkee sen kohta kuitenkin taas jossain".
 
Yllätyin itsekin, kun kuitenkin samana perjantaina Mokoman ja Stam1nan yhteiskeikka on ennakkomyyty loppuun jo jokin aika sitten.
 
Yleisöä varmaan verottavat osaltaan nuo päivämäärät (ke ja to). Ja ehkä Jyväskylässä on "ylitarjontaa": Lutakossa lappaa vaikka ketä alkaen Teräsbetonista, ja Jyrock on kohta...

Tämä on kyllä vaikeimmin avautuva Yup-levy aikoihin. Kahden perättäisen kuuntelukerran jälkeen käteen ei jäänyt valtavasti. Progempaan suuntaan on menty ja reippaasti. Ei pelkästään siinä, että biisien rakenteet poukkoilisivat vaan sävellykset ja sounditkin ovat paikoitellen aika progemaisia. Progevaikutteista kaikki kaikkia vastaan huiluineen on hyvä esimerkki.
 
Levy vaatii varmasti vielä monta kuuntelukertaa auetakseen kunnolla. Jotenkin minulle jäi näiden kuuntelujen jälkeen levyn yleistunnelmasta hieman keskiverto yup-levyä synkeämpi ja alakuloisempi tunnelma. Iloisia rallauksia ei paljon ole. Levyn päättävät räväkämpi minä en tiedä mitään ja hieman iloisempi maailmassa on virhe jättävät hyvän maun suuhun. Tosiaankin erilainen levy. Tästä ei jokainen r-kioskin jonottaja varmasti pidä.

Joo, kyllä yhden kuuntelukerran jälkeen tuntuu entistä uskomattomammalta että joku kriitikko on voinut pitää Keppijumppaa jotenkin popimpana kuin esim. Leppymättömät-levyä. En kyllä itsekään saanut eka kuuntelulla juuri vielä mitään irti kokonaisuudesta. Onhan se YUP progea ennenkin tehnyt, mutta tarttuvien kertosäkeiden lähes täydellinen puuttuminen yllätti kyllä kun on kumminkin ehtinyt jo useamman vuoden ajan tottua siihen suoraviivaisempaan tyyliin, joka kuitenkin on niitä koukkujakin ihan tarpeeksi sisältänyt. Jotenkin tuli jopa mieleen, että levyllä on vähän turhankin häröä tavaraa, ihan vaan "häröilyn vuoksi". No, tuskin näin sentään on, useampi kuuntelukerta avannee vastaanottokykyä. Mutta en muista milloin olisi uuden YUP-levyn kohdalla ihan NÄIN hämmentynyt olo ollut yhden kuuntelun jälkeen.

Te vääräuskoiset! Minulle Keppijumppaa tipahti välittömästi ja loistavuutta löysin mm. Tehdas-, Pääkaupunkiin- ja Kaikki kaikkia vastaan-ralleista. Samoin Maailmassa on virhe-kappaleen lopusta löytyvä posetiivirallatus on hilpeä. Levyltä tuntuu kuuluvan soittamisen riemu, ainakin minusta. Saattanen spekuloida liian aikaisin, mutta voi olla, että Yövieraat on saanut pahan haastajan parhaana YUP-lättynä.

Lisäisin vielä, että kansivihko lienee yksi hienoimmista koskaan. Ainakin yhtyettä kuvaava piirros on ihan paras.

Yksi kuuntelu takana ja täytyy myöntää että meinasi tippa tulla linssiin matkan aikana. Tätä levyä olen YUP:lta odottanut niin pitkään. Tuntuu kuin joku olisi päästänyt bändin vapaaksi kahleista ja sanonut: "no niin, nyt saatte soittaa 40 minuuttia mitä haluatte". Ja pojat vetävät kauhealla kohkauksella menemään, että kahden tunnin biisit saadaan puristettua tuohon mitalliseen.
 
Ääneen piti naurahtaakin pari kertaa, levyn outrossa ja varsinkin Kaikki kaikkia vastaan-biisin väliosassa. Tai itse asiassa aloin miettimään tilannetta, jossa herra Hyyrynen on kauniin heleää akustista biisiä kuunneltuaan tullut ehdottamaan bändille, että "entäs jos laitetaan tähän kohtaan tämmönen". Ei helvata! :D
 
Ja kuka sanoi, ettei levyssä ole tarttuvuutta? Täsähän oli niin monta äärimmäisen koukuttavaa juttua, ettei ne paljoutensa vuoksi mahdu kertakuuntelun jälkeen mitenkään päähän. Laiskanlinnan huilu jäi päällimmäisenä soimaan.
 
Tätä kuunnellaankin tää ilta, onneksi ei tule lätkämatsia tänään, repeisin kahtia.
 
Edit: olen monasti ihmetellyt, miten on mahdollista että niin monessa levynkannessa biisien mitat ilmoitetaan väärin, tai joskus jopa kappaleet saattavat olla väärässä järjestyksessä. Onko tämä joku iänkaikkinen kansitaiteilijoiden inside-juttu, vai eikö noita vaan kukaan kerkiä tarkistamaan.
 
Hienot ovat kannet kyllä, vaikka tykkäsin ep:n kansikuvasta jopa vieläkin enempi. Ville osaa.

Saattanen spekuloida liian aikaisin, mutta voi olla, että Yövieraat on saanut pahan haastajan parhaana YUP-lättynä.
 
Yksin tämä lause saa minut levykauppaan huomenna. Ei siis siinä, toki olisin levyn hankkinut joka tapauksessa, mutta Yövieraisiin vertaaminen on ainakin minun kirjoissani todella kova juttu.

Yksin tämä lause saa minut levykauppaan huomenna.
 
Minut vakuutti Bedlamin teksti. Aamulla Airoon, mars.

Nyt soi kappale "Kaksi lähtee, yksi palaa". Aivan mieletön on levy ollut tähän mennessä. Paluu juurille tavallaan, mutta sillä kokemuksella ja taidolla ja näkemyksellä, joka YUP:lla on nyt. Soundeiltaan tämä on kyllä ehkä eniten progea puoskareiden levyistä.
 
Voi olla paraskin levy.

Tuntuu kuin joku olisi päästänyt bändin vapaaksi kahleista ja sanonut: "no niin, nyt saatte soittaa 40 minuuttia mitä haluatte". Ja pojat vetävät kauhealla kohkauksella menemään, että kahden tunnin biisit saadaan puristettua tuohon mitalliseen.
 
No tuskin YUP kovin vastoin tahtoaan edellisiä levyjäkään on sellaisiksi tehnyt kuin ne ovat. Mutta näen toki mitä tarkoitat.
 
Ja kuka sanoi, ettei levyssä ole tarttuvuutta? Täsähän oli niin monta äärimmäisen koukuttavaa juttua, ettei ne paljoutensa vuoksi mahdu kertakuuntelun jälkeen mitenkään päähän. Laiskanlinnan huilu jäi päällimmäisenä soimaan.
 
No joo, täytyy sanoa että nyt muutamaa lisäkuuntelukertaa viisaampana alkaa löytyä hienoja juttuja. Vaikka kuinka olenkin YUP:hen tutustunut jo Who Dares Fartsin aikoihin, yllätti Keppijumpan progepitoisuus Lauluja Metsästä- ja Leppymättömät-levyn äänimaisemaan tottuneen melkoisesti. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että hyvä musiikki on sellaista joka tarjoaa haasteita useammalle kuuntelukerralle, ja josta ei heti voi katsoa saaneensa kaikkea irti. Tässä YUP onnistuu kyllä loistavasti.
 
edit: Veljeni juuri kertoi Martikaisen sanoneen jossain haastattelussa, että System of a Down -bändi on jossain määrin ollut uusimman levyn innoittajana. Itse en kyseistä bändiä tunne; te jotka tunnette - voitteko yhtyä Martikaisen sanoihin?

No tuskin YUP kovin vastoin tahtoaan edellisiä levyjäkään on sellaisiksi tehnyt kuin ne ovat. Mutta näen toki mitä tarkoitat.
 
Eivät vasten tahtoaan, mutta biisien tekemisessä oli kuitenkin jossain vaiheessa haastattelujenkin perusteella vaihe, jolloin musiikkia ei tehty pelkästään itselle, vaan ehkä jopa hieman sommiteltiin kertosäkeistöjä ajatellen laveampaa kuulijakuntaa. Ja sellainen tekotapa tuntui jääneen kolmella edellislevyllä hieman päälle. Uusin levy kuulostaa siksi vapautuneelle, "nyt annetaan palaa".
 
No joo, täytyy sanoa että nyt muutamaa lisäkuuntelukertaa viisaampana alkaa löytyä hienoja juttuja.
 
Mä en kyllä sitä tarttuvien kertsien vähenemistä edellisistä levyistä allekirjoita, enitenhän niitä tällä levyllä on sitten Yövieraiden. Leppymättömät oli minulle se levy, josta en sitä tarttuvuutta meinannut löytää mistään.
 
Ja kun kerran vielä levyn kuuntelen, kaikki melodiat ovat takuuvarmasti jatkuvana mössölooppina päässäni, Neron ja Intiaanien kertsit, Tehtaan kuoro-osuudet, Pääkaupunkiin-riffi, Pitkä Putki-riffi, Laiskanlinnan itämainen pillimelodia, Maailmassa on virhe-kertsi...Kaksi lähtee, yksi palaa (on muuten ehkäpä jopa kaunein YUP-sävelmä koskaan)...ym
 
Ehkäpä omituista onkin se, että kyseessä on samalla monimutkaisin ja tarttuvin yuppilevytys aikoihin.
 
Itse en kyseistä bändiä tunne; te jotka tunnette - voitteko yhtyä Martikaisen sanoihin?
 
En kuule kyseistä orkesteria. Sen sijaan YUP-kieroilun oheen on tullut mielestäni myös Mr Bunglemaista kieroilua. En tosin osaa yhtään kuvailla, kuinka ne toisistaan eroavat.
 
On tullut hehkutettua liikaa, rauhoitun. Kolme kuunteluahan nyt ei vielä välttämättä anna mitään osviittaa kuinka kauan levy kuuntelua kestää, mutta täsä tän hetken tunnelmat.

Ihan vitin hyvältä kuulostaa! Tässä illan päätteeksi kuuntelen vielä kerran rauhassa läpi. Eipä ole pitkään aikaan tullut pändiltä näin kiintoisia biisejä. Kannetkin on aivan nätit.
Leppymättömät ei minuakaan jaksanut paljoa innostaa. Vaikka muuan ihan kiva veisu siinäkin on.

No aika pitkä vaihe se sitten tuntui olleen, sillä eihän YUP näin progea ole ollut sitten Toppatakkien. Mutta näin kai se vaan on.
 
Minusta tää suurinpiirtein Homo Sapiensiin eniten rinnastuu, jos nyt olisi pakko koukeroisuuden perusteella johonkin verrata.
 
Ja enhän minä siihen koukeroisuuteen itsessään tuolla viitannutkaan, Yövieraat ja Outo Elämä oli sinänsä luonnollista etenemistä kohti jotain uutta, tuolla kertaa yksinkertaisempaa ilmaisua. Mutta esim. Ihana Elämä on biisinä jotenkin hämäävän hittimäinen, ja joitain kertosäkeitä vatkattiin edellislevyillä liikaa. Tällä levyllä taas päinvastoin hyviä juttuja toistetaan pikemminkin liian vähän, alkuaikojen levyjen mallin, ja siitä jää kauhea nälkä ja himo kuunnella biisi uudestaan ja uudestaan. Kertsin jauhaminen kahdeksaan kertaan täyttää jo kertakuuntelulla, eikä sitä kovin montaa kertaa jaksa toistaa.
 
Minulle taas Leppymättömät-levyltä jäi vaikka kuinka monta kertsiä soimaan pitkiksi ajoiksi päähän; Joutilas, Pahassa paikassa, Itsepäisyyspäivä, Kaiken maailman pakanat, Voi hyvä luoja mitä nyt, Yövuorossa...
 
Kuuntelin levyä pitkästä aikaa, ja on myönnettävä että biiseissä on sikäli tarttuvia kertosäelmiä että ne kyllä muistaa helposti, mutta jotenkin ne eivät siitä huolimatta aiheuta minussa sen suurempia sykähdyksiä. Jos saisin kolme elämää on henk. koht. se edellisen levyn kohokohta ja loput biisit tulevat kuitenkin melkoisen kaukana perässä. Mutta pitääpä koettaa ottaa nämäkin levyt jossain vaiheessa uusintakuunteluun. Nyt keskityn kuitenkin uutukaiseen :)

Minusta tää suurinpiirtein Homo Sapiensiin eniten rinnastuu, jos nyt olisi pakko koukeroisuuden perusteella johonkin verrata. Ja enhän minä siihen koukeroisuuteen itsessään tuolla viitannutkaan, Yövieraat ja Outo Elämä oli sinänsä luonnollista etenemistä kohti jotain uutta, tuolla kertaa yksinkertaisempaa ilmaisua. Mutta esim. Ihana Elämä kuulosti jotenkin hämäävän hittimäiseltä, ja joitain kertosäkeitä vatkattiin edellislevyillä hieman liikaakin.
 
No joo... jotenkin tämä levy on vaan sen pitkän kehityksen päätteeksi niin rankka hyppäys taas johonkin ihan erilaiseen ettei ihan heti kuulijaraukka pysynyt perässä... mutta kyllähän tämä alkaa mukavasti toimia useamman kuuntelukerran jälkeen. En ehkä ekalla kerralla kuunnellut ihan riittävän keskittyneesti.
 
Nyt keskityn kuitenkin uutukaiseen :)
 
Sama täällä. Voimasoittoa on tiedossa! :)
 
edit: Mutta sen vielä sanon, että on kyllä olo kuin turkkilaisessa ravintolassa kun Laiskanlinna pärähtää soimaan... :D

No joo... jotenkin tämä levy on vaan sen pitkän kehityksen päätteeksi niin rankka hyppäys taas johonkin ihan erilaiseen ettei ihan heti kuulijaraukka pysynyt perässä... mutta kyllähän tämä alkaa mukavasti toimia useamman kuuntelukerran jälkeen. En ehkä ekalla kerralla kuunnellut ihan riittävän keskittyneesti.
 
Minusta taas tämä on ihan luonnollinen jatkumo. "Julkaistaan kokoelma ja laitetaan välietappimerkintä meidän urallemme tuohon noin. No niin, and now for something completely different." Pöydänputsaus.
 
Pääkaupunkiin-viisun pääriffissä on muuten helkkarin hienoa se, kun se kuulostaa melkein jonkun uutislähetyksen alkujingleltä se kitara, minulle ainakin tuli semmoinen urbaani fiilis.
 
Tunsin muuten useampia pistoja sydämessäni kuunnellessani mm. Pitkä putki -kappaleen sanoituksia ja muistelin siitä, että miten monta tutkintoa sitä ehtii nuorna suorittaa mahdollisimman nopeasti, saati sitten Taas myöhässä-kappaleen kohdasta "Aivan liian monta, aivan liian monta / sitoumusta peruuttamatonta / aamuvarhaisesta juostaan yöhön asti / silti joku pettyy varmasti". The story of my life.
 
Kantaaottava tämä on ja tekstit piikittelevät aika suoraan.

Minusta taas tämä on ihan luonnollinen jatkumo. "Julkaistaan kokoelma ja laitetaan välietappimerkintä meidän urallemme tuohon noin. No niin, and now for something completely different." Pöydänputsaus.
 
No sikäli tietysti joo. Onhan tässä Leppymättömiin verrattuna eroa melkoisesti. Ehkä mä olen toivottomana kasarihevidiggarina koukuttunut liian suoraviivaiseen menoon, vaatii tällainen kieroilu jo pitempää orientoitumista...
 
Täällä Jarkko kertoo itse biiseistä:
 
http://www.yup.ms/arkisto/keppijumppaa/keppijumppaa_saatteet.html

Pitkä putki -kappaleen sanoituksia...
 
By the way, tuo Nöjesguidenin arvio saa lisää huvittavia piirteitä, "Pitkä putki on YUP:n Baarikärpänen". Wtf? Mies on katsonut biisin nimen ja tehnyt omat johtopäätöksensä miettimättä sen tarkempaa itse lyriikoita.