Kitarat: kitarakamat ›

Vaimot ovat ihania kapineita!
 
Satuin huomaamaan eilen bussin ikkunasta että Kaisaniemen Musafasun ikkunassa oli Bo Diddley -malli. Liekö näitä halvempia Electromaticeja? Will Rayhan kehui tuollaista maaliskuun Guitar Playerissä.
 
Argh! Lisää kiusauksia. Ensi viikon Bo Diddleyn keikan jälkeen tietenkin käy huonosti. Sitten voinkin laittaa pystyyn sen suunnitellun psykedeelisen Bo Diddley-orkesterin.
 
Edit. Vaikka en kyllä silti ihan laatikkokitaraa hankkisi. Niiden soittajia on vain yksi.

Electromatic (Korea) kitaroita tosiaan lähtee jo reilusti alta tonnin.
 
Kun selvittelin otsikon Malcolm-japsin laatua ja käypää hintaa, pistin myyjälle Stokikseen tämän linkin
http://www.guitar24.de/de/pro.php?id=5254
ja pyysin vertaamaan japsin ja kuvan korealaisen laatua ja hintaa.
 
Kundi tiedysti halusi kovasti myydä mulle sen japsin, joten en tiedä kuinka objektiivinen hän vastauksessaan oli. Kertoi, että oli ollut Gretschin maahantuoja ja edustaja Ruotsissa siihen asti kun Gretsch lanseerasi korealaiset kitaransa. Ei kuulemma myyjän maine kestänyt ko. laatua. Tiedä häntä...
 
Jossain vaiheessahan, en muista oliko ennen vai jälkeen kun Fender osti Gretschin, Gretsch teki skittoja myös Kiinassa. Ne taidettiin myydä (ainakin US:ssa) eri tuotemerkillä. Onko kellään omakohtaista kokemusta niiden laadusta?

Pauli ja JPekka, kun olette selvästikin vintage-gretsch-miehiä, osaatteko sanoa onko Jet Firebird 62:ta valmistettu alunperin puunvärisenä kuten suuri osa noista Malcolm-kitaroista? Vai onko se alkuperäinen väri tosiaan pelkkä punainen, kuten huhutaan? Kyllähän tuo Firebird=Feenix useinkin kuvataan punaisena otuksena...

Pauli ja JPekka, kun olette selvästikin vintage-gretsch-miehiä, osaatteko sanoa onko Jet Firebird 62:ta valmistettu alunperin puunvärisenä kuten suuri osa noista Malcolm-kitaroista? Vai onko se alkuperäinen väri tosiaan pelkkä punainen, kuten huhutaan? Kyllähän tuo Firebird=Feenix useinkin kuvataan punaisena otuksena...
 
Tietääkseni se Malcolminkin alun perin isoveljeltään Georgelta (Easybeats: "Friday on My Mind") saama Jet Firebird oli punainen. Mutta alkuperäinen maali joko kului tai hiottiin pois.
 
Hmmm. Tietysti ei ole mahdotonta, että kitarassa olisi maalin sijaan ollut Gretschin rumputehtaan pinnoite, joka olisi saattanut irtoilla helpommin - ja sen verran rumemmin, että loput olisi päätetty poistaa kertaheitolla. Gretschhän käytti noita pinnoitteita myös kitaroissaan (etenkin tietysti Silverjetissä ja White Falconin kullanvärisissä reunuslistoissa ja logoissa).

Pauli ja JPekka, kun olette selvästikin vintage-gretsch-miehiä, osaatteko sanoa onko Jet Firebird 62:ta valmistettu alunperin puunvärisenä kuten suuri osa noista Malcolm-kitaroista? Vai onko se alkuperäinen väri tosiaan pelkkä punainen, kuten huhutaan? Kyllähän tuo Firebird=Feenix useinkin kuvataan punaisena otuksena...
 
Mun käsittääkseni tuo Malcolmin Gretsch on alunperin Jet firebird, eli punainen (ei muun värisenä olekkaan). Gretsch ei mun käsittääkseni ole puunvarisiä Jetejä tohon aikaan tehnytkään.
 
Sitä, minkä takia siitä on maali lähtenyt pois, en osaa sanoa.

Tietääkseni se Malcolminkin alun perin isoveljeltään Georgelta (Easybeats: "Friday on My Mind") saama Jet Firebird oli punainen.
 
Katos katos, ai se oli alunperin isobroidin kitara. Tota en tiennytkään. Täytyykin penkoa nettiä, jos vaikka jostain löytyis kuva Easybeatsistä punaisen Jet Firebirdin kera ;+)

Tuolla Gretschpages-sivuillahan yrittävät nyt kovasti houkutella Gretschiä tekemään tuotantoversion tästä kitarasta:
 
http://www.gretschpages.com/discus/viewtopic.php?t=7312
 
(Siis myös oikeakätisenä... 8-)

Tuolla Gretschpages-sivuillahan yrittävät nyt kovasti houkutella Gretschiä tekemään tuotantoversion tästä kitarasta:
 
http://www.gretschpages.com/discus/viewtopic.php?t=7312
 
Eiks toi ole jo ihan liian imelä, lasvegas-osastoa? Mun mielestä sun rockabilly-jet G6128 pesee ton ulkonäössä mennen tullen. Uskaltaakohan tota edes soittaa...

Tuolla Gretschpages-sivuillahan yrittävät nyt kovasti houkutella Gretschiä tekemään tuotantoversion tästä kitarasta:
 
Nättihän tuo on kuin mikä, mutta toi B7 bigsby ei oikeen ole mun makuun, samoin mä tykkäisin enemmän jos tone-switchin tilalla olis potikka. Mutta toi tiki-homma on mahtavan näköinen, tosiaan tonne headstockiinkin vois jotain kuviota laittaa...
 
Myös toi väri on kuvien perusteella aika makee, joku vintage-white?

Nättihän tuo on kuin mikä, mutta toi B7 bigsby ei oikeen ole mun makuun, samoin mä tykkäisin enemmän jos tone-switchin tilalla olis potikka. Mutta toi tiki-homma on mahtavan näköinen, tosiaan tonne headstockiinkin vois jotain kuviota laittaa...
 
Myös toi väri on kuvien perusteella aika makee, joku vintage-white?
 
Jotain sellaista, joo. Noissa Elliot Easton -malleissa on ilmeisesti vähän pidempi mensuuri kuin normaaleissa Duojeteissä, mikä tekee niistä kiinnostavia.
 
Itse kyllä pidän kapeasta Duojet-lavasta enemmän kuin tuosta White Falcon/Penguin -haarapäästä.

Törmäsin myös tähän:
http://www.tiptop.se/cgi-bin/multipage.cgi?id=1211
 
Vaimo on Stokiksessa reissussa ja lupasi hakea sen mulle tänään. Eiks mulla ookin ihana vaimo!
 
Huomenna sitten kuullaan minkälainen sika on säkissä tullut ostettua. Kommenteistanne päätellen todennäköisesti ihan hyvä sika ;+D
 
Aivan järjettömän hieno kyllä... kerrothan sitten että mimmoinen peli tuo on? Kyllä nyt rupeaa tuo ns. "gas" iskemään ja pahasti kun tätä keskustelua seuraa.
 
Ihan mielenkiinnosta kysäisen vielä, että millainen homma olisi hioa tuollainen punainen MY-malli puunväriseksi? Ja tietenkin kaulamikki pois jne.

Ihan mielenkiinnosta kysäisen vielä, että millainen homma olisi hioa tuollainen punainen MY-malli puunväriseksi? Ja tietenkin kaulamikki pois jne.
 
Tuotahan on ollut saatavilla myös puunvärisenä, yksimikkisenä versiona.

Tuotahan on ollut saatavilla myös puunvärisenä, yksimikkisenä versiona.
 
Joo joo, mut ei se oo sama ku originaali jos ei oo hinkattu vanhaa maalia veks jne. ;+DDDDDDDDDDDDDD
 
Mutta itse en kyllä aio tuhota hienoa punaista kokonaisuutta, jos/kun se vielä lisäksi on se alkuperäinen firebird-väri. Kielet kyllä vaihdan settiin 0.012-0.056 with wound G-0.025.

Gretsch-diggarit, olisi mukavaa kuulla miten päädyitte Gretschiin.
 
Oliko teillä joitain Gretschillä soittavia esikuvia, kuten mulla 25 vuotta sitten Scotty Moore ja varsinkin Cliff Gallup?
 
Gallup taisi Telen ohella soittaa ainakin levynkansien perusteella Duo Jetillä. En tiedä tuleeko se alitajunnassa sieltä asti, mutta itse päädyin Gretsch G6131:een juuri Telen kautta.

Tuotahan on ollut saatavilla myös puunvärisenä, yksimikkisenä versiona.
 
Aivan, niinpä muuten saikin.

Gretsch-diggarit, olisi mukavaa kuulla miten päädyitte Gretschiin.
 
Minun tieni gretschistiksi tuli kai tuolla jo todettuakin... kun kuulin tuosta palkinnosta (mikä tapahtui syntymäpäivänä, kaiken lisäksi), niin ajattelin että katsotaan, jos se on hyvä niin pidetään, jos ei niin siitä saa ihan hyvän hinnan myynnissä... taisin pyöritellä kitaraa sen saatuani sitten kädessä tuollaiset viitisen minuuttia kun totesin, että tämä kitara ei tästä talosta lähde minnekään...
 
No, kyllä kiinnostus merkkiin on ollut jonkinlaisena jo aikaisemmin. Ainoa G jota olen aikaisemmin päässyt edes akustisesti soittamaan oli Country Gentleman, ja siitä kyllä tykkäsin kovasti (ja oli burgundinruskeana to-del-la kaunis!). Ja noiden Jettien ontelorakenne oli perin kiinnostava ja minun soundi-ihanteisiini sopiva: minähän olen poraillut Squierin Stratoonkin "kevennyskoloja" sinne pleksin alle. Tykkään siitä että lankkukitarakin liikuttaa myös ilmaa eikä vain sähköä.

Gretsch-diggarit, olisi mukavaa kuulla miten päädyitte Gretschiin.
 
Oliko teillä joitain Gretschillä soittavia esikuvia, kuten mulla 25 vuotta sitten Scotty Moore ja varsinkin Cliff Gallup?
 
Gretschillä soittavia esikuvia? No tottavie!
 
Noista -50-luvun kavereista mulle kovimpia on just Cliff Gallup ja Eddie Cochran. Muita kovia nimiä on ainaskin Duane Eddy ja Chet Atkins, joita pidän omien lajiensa ehdottomina kunkkuina.
 
Sen sijaan Scotty Moore, joka on toki ihan mestarisoittaja, suuri ihailuni kohde, on mun kirjoissa kuitenkin enempi Gibson-mies.
 
Nyky-Gretsch kitaristeista suurin on tietty Brian Setzer, jolla toki oli myös vaikutuksensa mun soittimen valintaan. Tsekatkaa toki http://www.briansetzer.com/ , tuolla Brian's guitars osassa on vain osa miehen suht' vaikuttavasta kokoelmasta. Jos ei tuolla saitilla ala Gretschit himottaa, niin tuskin sitten missään.
 
Esikuvien lisäksi G'n valintaan vaikutti myös se, että ne ovat paitsi ne ovat todella kauniita ja cool (ollenkaan vähättelemättä niiden soundia ja soitettavuutta), myös aika harvinaisia, ei ole heti seuraavalla kitaristilla samanlaista. Hitto, suurin osa kitaristeista tuskin edes osaa kirjoittaa merkkiä oikein.
 
Gallup taisi Telen ohella soittaa ainakin levynkansien perusteella Duo Jetillä. En tiedä tuleeko se alitajunnassa sieltä asti, mutta itse päädyin Gretsch G6131:een juuri Telen kautta.
 
Joo, '55 DuoJetillä Cliff soitti BlueCaps-leyillä. Aika makee soittotyyli...
 
Mäkin soitin aiemmin Fendereitä, stratoa ja teleä, ja toki vieläkin välillä soitan, mutta kyllä Gretsch on se ykkönen.

Sen sijaan Scotty Moore, joka on toki ihan mestarisoittaja, suuri ihailuni kohde, on mun kirjoissa kuitenkin enempi Gibson-mies.
 
Niin muuten taiskin olla.
 
Joo, '55 DuoJetillä Cliff soitti BlueCaps-leyillä. Aika makee soittotyyli...
 
Todella omaperäinen tyyli. On rock-historian kannalta varmasti vähintään yhtä merkittävä kitaristi kuin joku Eddie Van Halen. Tunnetko kundin taustoja enemmän? Muistelen että olis ollut ennen legendaarista vuotta 1956 studiomuusikko joka oli tehnyt enemmän jazz- kuin blues- tai country-juttuja. Entä tiedätkö mitä Gallup on puuhaillut BlueCaps-aikojen jälkeen?

Todella omaperäinen tyyli. On rock-historian kannalta varmasti vähintään yhtä merkittävä kitaristi kuin joku Eddie Van Halen. Tunnetko kundin taustoja enemmän? Muistelen että olis ollut ennen legendaarista vuotta 1956 studiomuusikko joka oli tehnyt enemmän jazz- kuin blues- tai country-juttuja. Entä tiedätkö mitä Gallup on puuhaillut BlueCaps-aikojen jälkeen?
 
Täytyy myöntää, että aika heikosti tunnen muuten kuin Gene Vincent-levyiltä. Blue Capsien jälkeen Cliff julkaisi soololevyn (tai parikin -60-luvulla?), näitä en ole kuullut, jostain muistan lukeneeni ettei niillä oikein sitä samaa taikaa enää ollut. Myöhemmin Cliff oli ihan päiväduunissa ja keikkaili satunnaisesti siellä täällä kunnes kuoli -80-luvun lopulla. Netistä varmaan löytyy historiaa tarkemminkin jos jaksaa hakea.
 
Se soittotapa on aika mielenkiintoinen. Jossain sanoi käyttäneensä tavallista plektraa ja sormiplektroja keskisormessa ja nimettömässä, kun taas jossain todettiin miehen käyttäneen peukkuplektraa ja kahta sormiplektraa. Mene ja tiedä...
 
Kuitenkin mielestäni TODELLA aliarvostettu soittaja, kuten sanoit, Cliffin vaikutus kuuluu aika monen suuren kitaristin soitossa. Mm. Jeff Beck, Brian Setzer ym. ovat ylistäneet miehen neroutta. Sääli, että ura BlueCapsien riveissä jäi vain pariin levyyn, mies kun ei oikein innostunut kiertueilla olemisesta.