Klassinen ›

Ennen puhuttiin varastelevasta harakasta. Nykyisin olisi osuvampaa käyttää Nepomuk Hummelista ja hänen trumpettikonsertostaan ilmausta: Varasteleva Hummeri. Teoksen orkesteriesittelyjakso alkaa Mozartin Haffner-sinfoniasta, n 35, lainatulla tavaralla, kun orkesteritaitteet peräänkuuluttavat Mozartin pianokonsertoista, mm. numerosta 27, B-duuri lainattua kamaa. Hidas osa on aivan selkeästi ja suorastaan naurettavasti työstetty mukaelma ja häpeilemätön muistuma Mozartin C-duuri pianokonserton, KV 467, aariamaisesta Andantesta. Niin että silleen. Sooloäänestä ei sitten paljon mitään maininnan arvoista mieleen jäänytkään. Ja kaiken kukkuraksi joku tunnettu kapellimestari kuluttaa aikaansa tällaisen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos-menevän musiikin, johtamiseen. Hyvää maksua vasytaan, totta kai. Voisin johtaa en paljon halvemmalla.
 
Ja jos koko Hummelin musiikillinen materiaali soi päässä Mozartin persoonaa vailla sielua ja henkeä, niin eikö se jo todista pahemmanlaatuisesta kyvyttömyydestä prosessoida omaa persoonallista tyyliään. Saanen musiikkitieteen proffana jälleen kerran korjata hieman eräitä lausumia: Alain Rich näet on todennut Orkesterimusiikkikirjasessaan, että "Hummelilta puuttui vain hieman rohkeutta edetä yhtä päättäväiseti kuin Beethoven ja myös Schubert myöhempinä vuosinaan olivat tehneet. Älkäämme kutsuko sitä kyvyttömyydeksi".
 
Täyttä potaskaa Schubertin osalta, sillä voiko rohkeamopaa musiikillista visionääriä kuvitella, kuin jo niinkin NUORI kuin 14 - 16 vuotias täysin aliarvostettu ja laminlyöty ainutkertainen musiikilinen nero, joka säveltää sellaista voimantäyteistä musiikkia kuin mm. kromatiikan sävyttämät jousikvartetot D 46, 68 tai D 74 ja D 112, puhumatta alkusoitoista paholaisen huvilinnaan ja Spiegelritteriin, unohtamatta monia yli 20 minuuttisia dramaattisia balladeja jne,
 
Tässä musiikissa on jo sitä persoonalista voimaa ja innovatiivista rohkeutta, jota herra Rich, jonka Heikinheimo on kääntänyt, väittää löytyvän vasta myöhäisestä Schubertista. Ja palkatta oikaisin tämänkin. Mitä maailma minussa menettääkään? Suren kirjalijan kenties tai tiedemiehen.
 
Eräs tuttavani, minun soittaessani Schubertin D 74, jonka hän sävelsi isälleen nimipäiväksi, ihmetteli, että kuinka vain 16-vuotias on voinut saada jotain näin hienoa aikaiseksi, kun itse kuuntelin monttu auki lumoutuneena, ennenkaikkea 1. osaa.

Mikäs tässä nyt oikein mättää ?
Hummelin trumpettikonsertto on hyvä kappale ja kuuntelen sitä mielelläni.
Minulla ei ole taitoa / sitkeyttä harjoitella sitä, joten kuuntelen sujuvasti muiden esityksiä.
 
Kautta musiikinhistorian on sävellyksiin lainattu sieltä ja täältä aineksia ihan surutta.
Lainaukset olivat Hummelin omantunnonvaiva silloin.
Muut ihmiset saavat tuomita näin jälkeenpäin ihan miten huvittavat. Maailma ei siitä muutu.
 
En todellakaan tiedä mitä maailma sinussa menettää ?
Oletko menossa jonnekin ?
On hyvä, että omaat itserakkautta ja omantunnonarvoa !
Seuraava vaihe on päästä sen yläpuolelle.
Muutoin tuskastut itseesi kaikkitietävänä ylivoimana.

Kukaan ei uskalla varastaa Iso-Arskan Hummeria.

Mikäs tässä nyt oikein mättää ?
Hummelin trumpettikonsertto on hyvä kappale ja kuuntelen sitä mielelläni.
Minulla ei ole taitoa / sitkeyttä harjoitella sitä, joten kuuntelen sujuvasti muiden esityksiä.
 
Kautta musiikinhistorian on sävellyksiin lainattu sieltä ja täältä aineksia ihan surutta.
Lainaukset olivat Hummelin omantunnonvaiva silloin.
Muut ihmiset saavat tuomita näin jälkeenpäin ihan miten huvittavat. Maailma ei siitä muutu.
 
En todellakaan tiedä mitä maailma sinussa menettää ?
Oletko menossa jonnekin ?
On hyvä, että omaat itserakkautta ja omantunnonarvoa !
Seuraava vaihe on päästä sen yläpuolelle.
Muutoin tuskastut itseesi kaikkitietävänä ylivoimana.
 
Pidän itse Haydnin trumpettikonserttoa paljon vaikuttavampana ja originellimpana konserttomuotoisena teoksena ilman taiturillista rihkamaa kaikessa kauniissa soittimellisessa laulavuudessaan ja läpikuultavuudessaan; enkä syyttä, sillä edustaahan se säveltäjän verattain harvalukuisessa konserttorepertoaarissa kaikkein kypsintä esimerkkiä, kun taas Hummelin kohdalla vaikuttaa siltä, ettei tämä oikein koskaan löytänyt sitä paljon mainostettua omaa ääntään säveltäjänä.

Hummelin trumpettikonsertto on tosiaan yllättävän persoonatonta musiikkia siihen nähden, miten paljon hienompia pianokonserttoja mies on säveltänyt. Turussa joku niitä aikanaan soitti, ja olin ihan yllättynyt kun olin vain kuullut aiemmin juuri tämän trumpettikonserton. Verevää romantiikkaa, ei ehkä kaikkein omaperäisintä sävelkieltä mutta oikeinkin kivaa ja viihdyttävää musiikkia.

sillä edustaahan se säveltäjän verattain harvalukuisessa konserttorepertoaarissa kaikkein kypsintä esimerkkiä
 
Tuli Haydnin konsertoista mieleen - anteeksi off-topic - että mitä olet Mega mieltä Haydnin sellokonsertoista, olet varmaan niihin tutustunut..?

Tuli Haydnin konsertoista mieleen - anteeksi off-topic - että mitä olet Mega mieltä Haydnin sellokonsertoista, olet varmaan niihin tutustunut..?
 
Eivät ehkä edusta kaikkein täysipainoisinta orkesterimusiikillista antia kyseisen säveltäjän tuotannossa. Ovathan ne sävelletty käsittääkseni vielä Esterhazyn aikoihin. Soolokonsertooina tietenkin kulunevat Haydnin paraatikapaleisiin. Mutta turha minun on sinun varpaillesi mennä astumaan - tunnet tämän musiikin varmaan tuhat kertaa minua paremmin.

Mutta turha minun on sinun varpaillesi mennä astumaan - tunnet tämän musiikin varmaan tuhat kertaa minua paremmin.
 
Tiedä sitten tuosta... mutta aina se on mielenkiintoista kuulla muidenkin mielipiteitä. Onhan orkesteriosuus molemmissa konsertoissa aika typistetty, mutta konserttoina minusta varsin edustavia ja instrumenttia kunnioittavasti käsitteleviä.

Hummelin trumpettikonsertto on tosiaan yllättävän persoonatonta musiikkia siihen nähden, miten paljon hienompia pianokonserttoja mies on säveltänyt. Turussa joku niitä aikanaan soitti, ja olin ihan yllättynyt kun olin vain kuullut aiemmin juuri tämän trumpettikonserton. Verevää romantiikkaa, ei ehkä kaikkein omaperäisintä sävelkieltä mutta oikeinkin kivaa ja viihdyttävää musiikkia.
 
Ei ihmekään, että hummelin pianokonsertot vetosivat musiikilliseen vastaanottokykyysi synnyttäen kuulohermossasi miellyttävää resonanssia, sillä olihan hän kunnostautunut ja karautanut omana instrumenttinaan pianolla suurimmat voittonsa esittävänä taiteilijana jopa 15-vuotiaana ollessaan Mozartin oppilaana ikävuosina 7 - 9 vuoteen 1787 ja konsertoi jo 9-vuotiaana Dresdenissä. Eikä tämä voinut ola heijastumatta myös hänen tuotantoonsa, jossa pianoteoksilla on keskeinen sija ainakin mitä kvalitatiivisin aspekteihin tulee. onhan tunnettua, että Schumannkin piti sonaattia opus 81 Hummelin mestariteoksena, sen tehtyä häneen voimakkaan vaikutuksen järkälemäisenä, eepillisenä, suuren hengen maalaamana teoksena. Hummelia opetti myös Salieri, kontrapunktissa ja Clementi pianossa. Beethoveniin välit menivät poikki 1800-luvun alussa tämän arvosteltua Beethovenin C-duuri messua kärkevästi, johtaessaan sen kapellimestarina Esterhazyssa, mutta välit palasivat ennalleen Been kuolinvuoteen ääressä, jossa he rutistivat toisensa kättä, kun tämä tokaisi Hummelille: " Teillä on vaimo, joka pitää huolta teistä, kun minä olen yksinäinen raukka".
 
Ja mikä mielenkintoisin detalji näin Schubert-tuntijan näkökulmasta tarkasteltuna on se, että aitooudeltaan kiistanalaista, sulosointuista Schubertin nelikätistä pianoteosta ajoittamattomana D 968A pidettiin jonkin aikaa jopa Hummelin sävellyksenä, mutta sen finaalin pääaihe konvergoi selkeästi Schubertin H-duuri pianosonaatin D 575 sonaattimuotoisen rondo-finaalin pääteeman kanssa, että mitään muuta johtopäätöstä ei tälläkään hyvällä perusteella ole voitu teoksen aitouden shteen tehdä, kuin että sen luoja löytyy hyvinkin läheltä Schubertiaanista alkulähdettä.

Tuli Haydnin konsertoista mieleen - anteeksi off-topic - että mitä olet Mega mieltä Haydnin sellokonsertoista, olet varmaan niihin tutustunut..?
 
Yksi on mulla levyllä ja hirveetä paskaa. En vain jaksa. Mutta se olen vain minä. Vihaan valtaosaa Haydnin ja Mozartin tuotannosta.

Yksi on mulla levyllä ja hirveetä paskaa. En vain jaksa. Mutta se olen vain minä. Vihaan valtaosaa Haydnin ja Mozartin tuotannosta.
 
Mikä konsertto sulla on levyllä? Ollaan noista montaa mieltä muuallakin. Sellistinä noita joutuu tiheään treenailemaan, etenkin kun ne ovat poikkeuksetta aina orkesterien koesoitoissa vaatimuksena. Ainakin 1. osa kadensseineen. En minä niitä paskana pidä, mutta onhan sitä paljon parempaakin Haydnilla.

Yksi on mulla levyllä ja hirveetä paskaa. En vain jaksa. Mutta se olen vain minä. Vihaan valtaosaa Haydnin ja Mozartin tuotannosta.
 
Uskomaton mielipide: olen minäkin silloin tällöin jokseenkin kyllästynyt kuulemaan Mozartin tutuista tutuimpia teoksia, mutta Beethoven se vasta stopin tekeekin minun korvissani: Minusta on hirveätä kuulla kuinka hänen tympäiseviä teoksiaan aina vain soitetaan loputtomina uusintoina classic-radiossakin; yäk! Ei kiinnosta.
 
Olen läpeensä kyllästynyt Beethovenin mahtaileviin sinfonioihin ja kokenut renesanssin Schubertin paljon lyyrisemmän sävelkielen kohdalla. Saan niistä orgasmit paljon vähemmällä vaivalla, tarvitsematta kuunnella Beethovenin jyystämistä ja kyntämistä alvariinsa.

Mikä konsertto sulla on levyllä? Ollaan noista montaa mieltä muuallakin. Sellistinä noita joutuu tiheään treenailemaan, etenkin kun ne ovat poikkeuksetta aina orkesterien koesoitoissa vaatimuksena. Ainakin 1. osa kadensseineen. En minä niitä paskana pidä, mutta onhan sitä paljon parempaakin Haydnilla.
 
Niinkuin esim. luominen ja vuodenajat. jopa oopperoissa on kaunista ja melodista vokaalipainotteista musiikkia; aarioita jne. Pidän hänen vähemmän soitetuista sinfonioista Pariisia tai Esterhazya varten; numerot 88, 90 ja 91.

Uskomaton mielipide: olen minäkin silloin tällöin jokseenkin kyllästynyt kuulemaan Mozartin tutuista tutuimpia teoksia, mutta Beethoven se vasta stopin tekeekin minun korvissani: Minusta on hirveätä kuulla kuinka hänen tympäiseviä teoksiaan aina vain soitetaan loputtomina uusintoina classic-radiossakin; yäk! Ei kiinnosta.
 
Olen läpeensä kyllästynyt Beethovenin mahtaileviin sinfonioihin ja kokenut renesanssin Schubertin paljon lyyrisemmän sävelkielen kohdalla. Saan niistä orgasmit paljon vähemmällä vaivalla, tarvitsematta kuunnella Beethovenin jyystämistä ja kyntämistä alvariinsa.
 
Olet tuonut jo mielipiteesi aiemmin esille, mikäli et itse sitä muista. Alkaa riittää, kiitos. Eikö tämä Schubertin ylivoimaisuus kaikessa ala olla jo melko loppuunkulunut aihe?

Olet tuonut jo mielipiteesi aiemmin esille, mikäli et itse sitä muista. Alkaa riittää, kiitos. Eikö tämä Schubertin ylivoimaisuus kaikessa ala olla jo melko loppuunkulunut aihe?
 
Osoitin puolustuspuheeni Haydnille ja Mozartille ennen kaikkea; pyydän anteeksi, jos ilmaisin itseni epäselvästi; minä en vain mielelläni kuuntele Beethovenin pompöösiä ja itsetehostuksellista musiikkia, kuin korkeintaan hyvänä viihteenä, viime yö meni miltei pipariksi, kun kuuntelin ikäänsä nähden melko mukiinmeneviä tulkintoja Schubertin lauluista. Alkoi kolmannen liedin jälkeen tuntua siltä kuin sydän olisi halunnut laajentaa rintakehääni pyrkien sieltä ulos. En päässyt niistä millään eroon. Beethovenin V Classic-radiossa tuntia aiemmin ei oikein hauskuuttanut, kuin ehkä hienosti soitetussa Scherzossaan, jota kuunteli kontrabassojen taiturimaisesta soitosta nauttien.