Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ihmettalin taas itsekseni että mitäs eroa milläkin konkalla nyt oli. Löysin tämmöttisen sivun aktiivijakosuotimista: http://www.geocities.com/petripyk/jakosuotimet.htm ja ajattelin laittaa tänne pienen sitaatin:
 
Ajatuksena oli myös että tähän topikkiin voi halutessaan analysoida eri komponenttien ominaisuuksia.
 

Vastukset
 
Vastusten suurtaajuusominaisuudet
 
Vastus ajatellaan normaalisti puhtaaksi resistanssiksi vaikka se aina pitää sisällään myös induktanssia sekä kapasitanssia. Pienissä vastusarvoissa määräävämpänä on induktanssi ja suurissa arvoissa kapasitanssi. Audiokäytössä ei näillä suureilla kannata päätä vaivata vaan asiaan pitää kiinnittää huomiota vasta kun mennään taajuudessa useisiin megahertseihin.
 
Lämpötilakerroin
 
Vastuksen arvo muuttuu lämpötilan mukaan. Lämpötilakertoimet ilmoitetaan normaalisti yksiköissä ppm/°C, jossa ppm tarkoittaa miljoonasosia. Metallikalvovastuksilla on yleensä pieni kerroin, kun taas hiilikalvovastuksilla suuri ja hiilikalvovastuksissa myös kerroin saattaa vaihdella resistanssiarvon mukaan.
Kohina
 
Vastuksissa syntyy lämpökohinaa ja virtakohinaa. Kohina kasvaa resistanssiarvon kasvaessa. Metallikalvovastuksissa kohina on pienempi kuin hiilikalvovastuksissa.
Eli..
 
Aktiivisissa jakosuotimissa siis kannattaa käyttää metallikalvovastuksia, koska ne ovat lämpötilakertoimeltaan, vakavuudeltaan sekä kohinaltaan parempia kuin hiilikalvovastukset. Metallikalvovastukset ovat hieman hiilikalvovastuksia kalliimpia.
 
Kondensaattorit
 
* Polyesteri (polko) on yleisin filmikonkka ja hinnaltaan edullinen. Laatu on suhteellisen hyvä ja soveltuu hyvin audiokäyttöön. Kooltaan polko on kohtuullinen.
* Polykarbonaatti on polkoa hieman parempi. Lämpötilakerroin on polykarbonaatissa pieni.
* Polypropyleeni on taas polykarbonaattia hieman parempi mutta kooltaan suurempi.
* Polystyreeni on paras audiokäyttöön mutta kooltaan suuri ja hinnaltaan kallis eikä niitä oikein löydy 0.5 uF suurempia.
* Elektrolyyttikondensaattori soveltuu virtalähteisiin yms.. En suosittele käytettäväksi signaalitiellä.
* Tantaalikondensaattori soveltuu myös virtalähteisiin yms. Ei signaalitielle..
 
Eli..
 
Polyesterikondensaattorit soveltuvat hyvin perusaudiokäyttöön ja jos haluaa erittäin hyvää laatua niin kannattaa käyttää polystyreenikondensaattoreita. Elkoja kannattaa välttää signaalitiellä ja jos tarvitaan isoa kapasitanssia 10 uF -> niin myös kaiutinsuotimissa käytettäviä polkoja voi käyttää (ovat kyllä kooltaan aika isoja).
 
Operaatiovahvistimet
 
Operaatiovahvistimia löytyy monenlaisia ja moneen käyttöön..Audiokytkentöihin käypiä ovat mm. TL072, TL074, NE5532AP, OP275, LT1028, AD797, OPA2134, OPA4134, NE5534, OP27, OP37, LM837, yms.. Mitään LM358 tai LM741:siä ei kannata käyttää..
 

 
Kaikki Dist+ rakentajat: huomatkaa viimeinen rivi ;)

Yksinpuheluksi meni... Tuolla SD-1 topikissa aihetta sivuttiin.
 
Perinteinen konkkienvaihto lienee kerkojen vaihtaminen polkoihin? Ja pienten elkojen ja tantaalien samoin? Onko joku testaillut metalloituja polyesterikonkkia tai jopa polypropyleeni- polykarbonaatti tai polyfenolisulfidikonkkia?
 
Miten vaikuttaa esim säröpurkin saundiin? Entäs putkivahvistimen (lähinnä kai polko vastaan polypropyleeni)? Todelliset Hifistelijät ovat ilmaisesti noiden polyfenolisulfidi tai polypropyleeni konkkien perään.
 
Osoitteesta: www.elfa.se/fi löytyy konkka jos toinenkin ja vähän ominaisuuksia. Ja ihan tavallinen tallaajakin saa tilata.
 
Mites sitten nämä Musicapit (polypropylene) ja OrangeDropit (polyesteriä tai polypropyleeniä)? Sikamaisen kalliita ovat ainakin...

Entäs putkivahvistimen (lähinnä kai polko vastaan polypropyleeni)? Todelliset Hifistelijät ovat ilmaisesti noiden polyfenolisulfidi tai polypropyleeni konkkien perään.
 
Todelliset hifistelijät käyttävät Paper-in-oil konkkia, jotka sitten vasta kalliita ovatkin. Peruskäytössä polypropyleenejä näkee aika paljon hifi laitteissa.
 

Mites sitten nämä Musicapit (polypropylene) ja OrangeDropit (polyesteriä tai polypropyleeniä)? Sikamaisen kalliita ovat ainakin...
 
Orange drops:than (polypropelyyni) on halpoja(??)! Huomaa että kyllä ne perus 600V konkat jotain maksaa.
 
Polypropyl. konkat ovat noin keskimäärin ehkä kirkkaamman ja "hifi":mmän kuuloisia kuin perus polyester konkat jotka taas ovat hiukan lämpösemmän kuuloisia. PIO konkat kyllä tuntuu lyövän kaikki laudalta. Erot on yleensä aika pieniä.

Asiallista tekstiä oli tuossa "jakosuotimet" tekstissä, ja Mikolta tuli tietenkin hyvää tietoa.
 
Tuosta komponenttien käytöstä laajentaisin hieman. Kannatan ehdottomasti hyvää laatua, niin äänen kuin komponenttienkin suhteen, mutta myös käyttötarkoitus ja tavoiteltava soundi määrittelee mielestäni mitä kannattaa käyttää.
 
Huippunopea ja äänetön opari saattaa esimerkiksi kuulostaa (tai olla kuulostamatta!) hienolta sellaista kaipaavassa piirissä, ja liian kliiniltä jossakin toisessa. Hifi-puolella niiden erot saattavat päästä loistamaan, säröboksissa parhaimmat puolet voivat mennä hukkaan.
 
Keraaminen konkka saattaa olla karkea ja liian särmä jossakin toteutuksessa ja juuri sopivan ärhäkkä jossakin toisessa. Joihinkin kohteisiin kerkot taas ovat oikeastaan ainoita kunnollisia vaihtoehtoja.
 
Elkot eivät soi välttämättä kauniisti signaalitiellä, mutta virtalähteissä ja muutenkin suuria arvoja kaipaavissa kohteissa ovat usein ainoa järkevä vaihtoehto.
 
Metallikalvovastukset ovat pienempikohinaisia kuin hiilikalvot, mutta jos piiritoteutus muuten tuhisee hillittömästi, niiden vaihtaminen rauhoittaa enemmän mieltä kuin melua.
 
Toki myös komponenttien yhteisvaikutus olisi huomioitava. Komponenttien arvojen muuttaminen on tietenkin selkeä tapa saada aikaan muutoksia. Mutta itse erilaisilla komponenteillakin on eroja, vaikka se ei välttämättä vielä paria kolmea vaihtamalla erotu selvästi äänessä. Yhden kalliinkaan komponentin vaihto ei vaikuta välttämättä muualla kuin kukkarossa, toisaalta useamman halvan osan vaihto voi muuttaa soundia jo huomattavasti. Yleensäkin, muutosten tuoma havaittava vaikutus on usein monen tekijän summa.
 
Harvemmat soittajat kaipaavat ylimääräisiä kohinoita/pihinöitä signaaliinsa, mutta toisaalta ylenpalttinen hifi-twiikkaus saattaa poistaa myös sitä jotain, karismaa, mojoa tai miksi sitä haluaakin kutsua.
 
Itse olen yrittänyt lähestyä aihetta siten, että kaikkialla missä soundia ei ole tarkoitus erityisesti värittää ("läpinäkyvyys"), laitetaan parasta mahdollista osaa peliin, sen puitteissa mikä on järkevää. Siellä missä signaalin pitääkin saada jotain uutta, erilaista sävyä, voi sitten harkita tietojensa/kokemustensa perusteella toisentyyppisiäkin ratkaisuja. "Paras" tässä yhteydessä kuvaa ennemminkin henkilökohtaisia mieltymyksiä, kuin synonyyminä esim. juuri tietynlaiselle komponentille.
 
Omat kokemukseni komponenttien eroista ovat jääneet vielä hahmotteluvaiheeseen. Hifiä olen twiikannut vuosia, ja erinäisiä mielikuvia on syntynyt. Esim. kitarakamapuolella jo peruslähtökohta on kuitenkin eri, "oman" soundin luominen vs. kaikkien soundien toistaminen. Täten, vaikka esim. kerkon "ominaissoundi" olisi aina samantyylinen, johonkin se voi sopia täydellisesti, johonkin muualle ei.
 
Näistä erilaisista "ominaissoundeista" en uskalla alkaa erittelemään enempää. Pikainen haku eri audiosaiteilla tuo esiin hyvinkin samanlaisia vastineita kuin omat mietteeni ovat, kokemuksen ja vertailumateriaalin puutteessa voisin kuitenkin kommentoida vain suppealta alueelta.
 
Mielenkiintoinen aihepiiri. Lisää...