Aihe: Yleistä kondensaattoreista ja vastuksista
1
pjl
05.04.2005 12:59:15 (muokattu 05.04.2005 13:00:20)
 
 
Yksinpuheluksi meni... Tuolla SD-1 topikissa aihetta sivuttiin.
 
Perinteinen konkkienvaihto lienee kerkojen vaihtaminen polkoihin? Ja pienten elkojen ja tantaalien samoin? Onko joku testaillut metalloituja polyesterikonkkia tai jopa polypropyleeni- polykarbonaatti tai polyfenolisulfidikonkkia?
 
Miten vaikuttaa esim säröpurkin saundiin? Entäs putkivahvistimen (lähinnä kai polko vastaan polypropyleeni)? Todelliset Hifistelijät ovat ilmaisesti noiden polyfenolisulfidi tai polypropyleeni konkkien perään.
 
Osoitteesta: www.elfa.se/fi löytyy konkka jos toinenkin ja vähän ominaisuuksia. Ja ihan tavallinen tallaajakin saa tilata.
 
Mites sitten nämä Musicapit (polypropylene) ja OrangeDropit (polyesteriä tai polypropyleeniä)? Sikamaisen kalliita ovat ainakin...
Mikko Kankaanpää
05.04.2005 13:11:03
 
 
Entäs putkivahvistimen (lähinnä kai polko vastaan polypropyleeni)? Todelliset Hifistelijät ovat ilmaisesti noiden polyfenolisulfidi tai polypropyleeni konkkien perään.
 
Todelliset hifistelijät käyttävät Paper-in-oil konkkia, jotka sitten vasta kalliita ovatkin. Peruskäytössä polypropyleenejä näkee aika paljon hifi laitteissa.
 

Mites sitten nämä Musicapit (polypropylene) ja OrangeDropit (polyesteriä tai polypropyleeniä)? Sikamaisen kalliita ovat ainakin...

 
Orange drops:than (polypropelyyni) on halpoja(??)! Huomaa että kyllä ne perus 600V konkat jotain maksaa.
 
Polypropyl. konkat ovat noin keskimäärin ehkä kirkkaamman ja "hifi":mmän kuuloisia kuin perus polyester konkat jotka taas ovat hiukan lämpösemmän kuuloisia. PIO konkat kyllä tuntuu lyövän kaikki laudalta. Erot on yleensä aika pieniä.
http://www.uraltone.com
zepeteus
05.04.2005 14:34:07
Asiallista tekstiä oli tuossa "jakosuotimet" tekstissä, ja Mikolta tuli tietenkin hyvää tietoa.
 
Tuosta komponenttien käytöstä laajentaisin hieman. Kannatan ehdottomasti hyvää laatua, niin äänen kuin komponenttienkin suhteen, mutta myös käyttötarkoitus ja tavoiteltava soundi määrittelee mielestäni mitä kannattaa käyttää.
 
Huippunopea ja äänetön opari saattaa esimerkiksi kuulostaa (tai olla kuulostamatta!) hienolta sellaista kaipaavassa piirissä, ja liian kliiniltä jossakin toisessa. Hifi-puolella niiden erot saattavat päästä loistamaan, säröboksissa parhaimmat puolet voivat mennä hukkaan.
 
Keraaminen konkka saattaa olla karkea ja liian särmä jossakin toteutuksessa ja juuri sopivan ärhäkkä jossakin toisessa. Joihinkin kohteisiin kerkot taas ovat oikeastaan ainoita kunnollisia vaihtoehtoja.
 
Elkot eivät soi välttämättä kauniisti signaalitiellä, mutta virtalähteissä ja muutenkin suuria arvoja kaipaavissa kohteissa ovat usein ainoa järkevä vaihtoehto.
 
Metallikalvovastukset ovat pienempikohinaisia kuin hiilikalvot, mutta jos piiritoteutus muuten tuhisee hillittömästi, niiden vaihtaminen rauhoittaa enemmän mieltä kuin melua.
 
Toki myös komponenttien yhteisvaikutus olisi huomioitava. Komponenttien arvojen muuttaminen on tietenkin selkeä tapa saada aikaan muutoksia. Mutta itse erilaisilla komponenteillakin on eroja, vaikka se ei välttämättä vielä paria kolmea vaihtamalla erotu selvästi äänessä. Yhden kalliinkaan komponentin vaihto ei vaikuta välttämättä muualla kuin kukkarossa, toisaalta useamman halvan osan vaihto voi muuttaa soundia jo huomattavasti. Yleensäkin, muutosten tuoma havaittava vaikutus on usein monen tekijän summa.
 
Harvemmat soittajat kaipaavat ylimääräisiä kohinoita/pihinöitä signaaliinsa, mutta toisaalta ylenpalttinen hifi-twiikkaus saattaa poistaa myös sitä jotain, karismaa, mojoa tai miksi sitä haluaakin kutsua.
 
Itse olen yrittänyt lähestyä aihetta siten, että kaikkialla missä soundia ei ole tarkoitus erityisesti värittää ("läpinäkyvyys"), laitetaan parasta mahdollista osaa peliin, sen puitteissa mikä on järkevää. Siellä missä signaalin pitääkin saada jotain uutta, erilaista sävyä, voi sitten harkita tietojensa/kokemustensa perusteella toisentyyppisiäkin ratkaisuja. "Paras" tässä yhteydessä kuvaa ennemminkin henkilökohtaisia mieltymyksiä, kuin synonyyminä esim. juuri tietynlaiselle komponentille.
 
Omat kokemukseni komponenttien eroista ovat jääneet vielä hahmotteluvaiheeseen. Hifiä olen twiikannut vuosia, ja erinäisiä mielikuvia on syntynyt. Esim. kitarakamapuolella jo peruslähtökohta on kuitenkin eri, "oman" soundin luominen vs. kaikkien soundien toistaminen. Täten, vaikka esim. kerkon "ominaissoundi" olisi aina samantyylinen, johonkin se voi sopia täydellisesti, johonkin muualle ei.
 
Näistä erilaisista "ominaissoundeista" en uskalla alkaa erittelemään enempää. Pikainen haku eri audiosaiteilla tuo esiin hyvinkin samanlaisia vastineita kuin omat mietteeni ovat, kokemuksen ja vertailumateriaalin puutteessa voisin kuitenkin kommentoida vain suppealta alueelta.
 
Mielenkiintoinen aihepiiri. Lisää...
pjl
05.04.2005 15:01:52 (muokattu 05.04.2005 15:24:24)
 
 
Komponenttivalinnat nyt vaikka säröpurkeissa ovat kylla välillä aika mielenkiintoisia ja kirjavasti perusteltuja. Toisaalla joku vaihtaa SD-1:een OPA2134 "hifi-oparia" ja väittää sen olevan paras vaihtoehto ja toisaalla taas joku vaihtaa RAT:iin LM308:n ja väittää että vain sillä saadaan autenttinen saundi.
 
Hymähtelin itsekseni kun löysin MXR:n Distortion+:n signaalitieltä tantaalin. Ja oparina oli tietysti lm741. Lienee tosiaan loppujenlopuksi mielipidekysymys että kumpi kuulostaa paremmalta tuo tantaali vai joku poly_____konkka.
 
Opareissa varmaan kyse on monesti kaistanleveydestä. Esim LM741 ei taida pahemmin jaksaa vahvistaa enää muutaman kilohertsin jälkeen. Perinteisessä särössähän on max. gainia monesti luokkaa yli 30dB (EDIT: siis tarkoitan luokkaa jopa 60 dB (jännite)). Harva vahna opari jaksaa antaa tällaista vahvistusta kovin suurelle kaistalle.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)