Lyriikka ›

Olipa taas niin pirun tylsä ruotsintunti että tuli kaverin kanssa vaan runoiltua. Meidän aiheenhakumetodi on seuraavanlainen: plärätään sanakirjaa ja tökätään sormella summamutikassa jonnekin. Siitä sitten runoillaan. Tänään syntyi tällaista.
 
Ilta
 
Veri vuotakoon
Pärskyköön meri
Välitä en
Sen tiedän
Siedän vähän
Tähän tulin
Sulin katseeseen
Pimeään iltaan
 
Aika hämy itsenikin mielestä.
 
Instrumentti
 
Tässä on Pentti
ja Pentin instrumentti
Sen nimi on tuuba
ja kotimaansa Kuuba
 
Omisti hän kerran sellon
jonka soitto pysäytti kellon
Mutta nokkahuilullaan
hän sai sen jälleen kulkemaan
 
Kun Pentti tarttuu kitaraan
niin tulee vauhtia ketaraan
Ja jos hälle antaa urut
Niin silloin soivat maailman turut
 
Pentti hallitsee myöskin rummut
kun soittaa, saa sydäreitä mummut
Miellyttää joka iivara
kun käyttää hän posetiivaria
 
Tuskinpa Penttiä pysähtymään saa,
hän kiertää mannut, kulkee maat
Mutta jos soitto kaikaa tiellä
tiedät Pentin olevan siellä.
 
Aika typerä, tiiän. Mutta mitä sitten?

Tuo toinen on puhdasta komediaa... =)

Ilta
 
Jossain määrin hämy todellakin. Aika kiva teksti, vähän ambivalentti (mitä se tietysti saakin olla).
 
Sanasto hieman tasapaksua, jonkinlaista särmää se kenties kaipaisi noiden merten ja iltojen sekaan. Kuitenkin aika tunnelmallinen ja kaunis teksti. Hemmetin nokkela veto "ketjuttaa" keskellä viisi riviä peräkkäin riimeillä!
 
Lyhyesti: tykkäsin.
 
Instrumentti
 
Huvittavaa kontrastia edelliseen nähden. Hilpeä, lastenlaulumainen veto. Riimeistä pari on vähän kuluneita tai kömpelöitä (tuuba-Kuuba turhan ilmiselvä, kitara-ketara ei oikein toimi) mutta muut toimivat.
 
Iivari-posetiivari olisi ihan kuningasidea, mutta soittimen nimi on posetiivi, posetiivari puolestaan on sitä soittava henkilö. Vaihda vaikka muotoon "Miellyttää joka iivaria / kun leikkii hän posetiivaria".
 
"Sydäri" on puhekielisyys joka hyppää hiukan tökerösti esiin tekstistä. Sen muuttaminen tuskin on kovin ongelmallista.
 
Lopetus on perinteisen toimiva. Lastenlaulun tästä saisi ihan varmasti.
 
Hyviä tekstejä!

Kiitos kommenteistasi, Nahkis. Tuo kitara - ketara minua itseänikin vähän mietitytti mutta koskapa nämä olivat niin pikajuttuja niin en jäänyt oikein miettimään.
 
Sama juttu oli tuon sydärin kanssa, pitänee sitäkin vielä tuumia. Tämä runoilu on muuten paras tapa viettää ruotsin tuntia.

Tuo ensimmäinen oli hyvä, erityisesti tuo Nahkiksen mainitsema riimijuttu. Toinen taas oli varsin koominen.
 
Oma lyyrikonurani alkoi muuten ruotsin studiotunnilta. Kirjoitin runon, joka kertoo Kuoleman itsemurhasta, self explanatory...

Tuli oikein hyvälle tuulelle kun luin ton Instrumentin. Se oli oikein hauska, hyvä teksti.
Olen itsekin miettinyt, että olisi mukava yrittää kirjoittaa jotain lyriikkaa käyttäen paljon riimejä, niitä harvemmin näkee näinkin paljon.