Klassinen ›

1800-luvulla lienee ollut varsin tavallista ja jokaisen säveltäjän arkipäivää sepittää silloin tällöin, taitavia käsityöläisiä kun olivat tietokonenörttisiin nykysäveltäjiin verrattuna, jotka suoltavat tunteetonta roskaa, kun muuta puuhaa ei satu oleman käsillä, joku kymmenminuuttinen onnittelukantaatti tai vapaavalinnainen teos parhaaksi kastsioallaan tavalla kunnioittamaan jonkun läheisen ja korkeassa asemassa palvelleen henkilön nimipäivää. Schubrt on säveltänyt sellaisia useampiakin, mutta varsinaisia onnittelukantaatteja ei liene kuin muutama, mm. D 294 solisteille, kuorolle ja orkesrille, joka ei sittenkään klassisesta tyylistään huolimatta ole hullumpi teos. Tai lauluäänelle harpulle ja viululle soitinnettu nimipäivälaulu herra Andreas Sillerille. Ja tulin vain ajatelleeksi, että tuollaiset ehtymättömät nerot eivät panneet pahakseen toimittaa vähäpätöisiä tilapäistöitä ilman palkkiota laadusta tinkimättä, jos tarvetta tai hyvää tahtoa oli ilahduttaa lähimmäistään.

Läpi historian varmaankin kaikkien säveltäjien on täytynyt tuottaa myöskin jotain satunnaista sontaa henkensä pitimiksi.

Läpi historian varmaankin kaikkien säveltäjien on täytynyt tuottaa myöskin jotain satunnaista sontaa henkensä pitimiksi.
 
Schubert ei vain saanuyt korvausta ystävänpalveluksenaan kirjoittamistaan sinänsä sievistä, ja Beethovenin vastaavan keskitason, ylittävistä tekeleistään, joista erikoislaatuisimpia ja äärimmäisen harvoin esitettyjä on mm. laulaja, baritoni Johann Michael Voglille syntymäpäivälahjaksi sävelletty tertsetto, siis 3-ääninen kantaatti pianosäestyksellä D 666, n. 10 minuuttia ja rapiat. Viehättävää ja jopa ilmaisuvoimaista musiikkia rutiinisävellykseksi. Isälleen hän sävelsi nimipäiväksi ehkä hiukan vähemmän kiinnostavan, mutta elegantin kantaatin kolmelle miesäänelle ja kitaralle D 80, Salierin 50-vuotispäiväksi mieskvartetille ja pianolle, laulun ja kaanonin kera D 407 ja Irene Kiesewetterin parantumisen kunniaksi italialaisen, ihastuttavan kantaatin D 963. Tuhlaripoika tuo Schubert, mutta minkäs hengentulen riuduttama ja inspiroima säveltäjä luomisinnolleen mahtaa maallisen mammonan ja kiiltävien killuttimien, maan hohtavan tomun sijaan, jota me ihmiset niin mielellämme katselemme linnan juhlissa sun muissa joutavanpäiväisissä tilaisuuksissa. Hengen voitto aineesta on meille vieraampi ilmiö ja käsite.

Schubert ei vain saanuyt korvausta ..... ... .. .
 
Tota Schubertia alkaa olee jo niin paljon että sitä varten voidaan jo perustaa oma keskustelualue.

1800-luvulla lienee ollut varsin tavallista ja jokaisen säveltäjän arkipäivää sepittää silloin tällöin, taitavia käsityöläisiä kun olivat tietokonenörttisiin nykysäveltäjiin verrattuna, jotka suoltavat tunteetonta roskaa, kun muuta puuhaa ei satu oleman käsillä, joku kymmenminuuttinen onnittelukantaatti tai vapaavalinnainen teos parhaaksi kastsioallaan tavalla kunnioittamaan jonkun läheisen ja korkeassa asemassa palvelleen henkilön nimipäivää.
 
Aikamoinen virke. Minua alkaa ihan oikeasti pian suututtaa nämä sinun mielipiteesi, joita revit ties mistä, ollenkaan perustelematta. Mistä olet saanut päähäsi, että säveltäjät nykypäivänä olisivat jotenkin vähemmän käsityöläisiä kuin ennen?
 
Ainakin Sibelius-Akatemiassa sävellyksenopiskelijat opiskelevat satsioppia ja tekevät fuugia kuten ovat säveltäjät jo satoja vuosia tehneet. Vai mitä tarkoitat käsityöläisyydellä? Tuskinpa nuottien käsinkirjoittaminen on yhtään sen ammattitaitoisempaa kuin saman tekeminen tietokoneella.
 
Ajat ovat muuttuneet aika paljon 1800-luvusta. Nykyään säveltäjät ovat lähes poikkeuksetta vapaita taiteilijoita, jotka tarvitsevat tilauksia saadakseen leipää. Mutta edelleen kyllä monet säveltävät perheelleen ja ystävilleen pienempiä kappaleita merkkipäivinä (esim. Jouni Kaipainen poikiensa rippijuhliin).

Hieman aiheen vierestä huomautan, että se, että nykysäveltäjillä on tietokone apunaan nopeuttamaan notaatiota käsinkirjoittamiseen verrattuna ei ole kyllä vähentänyt säveltäjien käsityötaitoa ja sen tarvetta mihinkään. Ellet sitten nimenomaan tarkoittanut sellaisia säveltäjiä, joiden sävellykset koostuvat pelkästään tietokoneen tuottamista äänistä.
 
Ai joku Stockhausen?

Tota Schubertia alkaa olee jo niin paljon että sitä varten voidaan jo perustaa oma keskustelualue.
 
Tämä ei liity onnittelukantaatteihin kai ollenkaan, mutta hassua, että Schubert on säveltänyt bassolle, kuorolle ja orkesterille offertoriumin kaltaisen sekulaarin kuorosävellyksen kuin nimeltään; " Kuka on suuri?" tai "kuka on todella suuri?"- alkaa teksti. Mega tiätty. En tiedä onko Schlacht-nimistä taistelukantaattia kukaan täydentänyt esityskuntoon, ja siitä on useita satojenkin tahtien käsittäviä fragmentteja myös parina Schubertin yrittämänä versiona eri ajoilta, mutta kesken jättäminä, ja erään sankarillisen nelikätisen marssin D 602 numero 1 viittaa sen piano-osaan ensimmäisessä teemaryhmässään. Mirjamin voitonlaulu jääkin sitten jäljelle händeltyylisessä lopufuugassaan.

Ai joku Stockhausen?
 
No hänestäkö puhuit kuvatessasi nykysäveltäjien käsityötaidottomuutta? Vai mihin tuo näkemys perustuu?

No hänestäkö puhuit kuvatessasi nykysäveltäjien käsityötaidottomuutta? Vai mihin tuo näkemys perustuu?
 
Eikös Magnus Lindbergilläkin ole tietokone suureksi avuksi sävellyksiään työstäessään, hahmotellessaan ja luonnostellessaan. Olen nähnyt jonkin dokumentin tai vastaavan.

Eikös Magnus Lindbergilläkin ole tietokone suureksi avuksi sävellyksiään työstäessään, hahmotellessaan ja luonnostellessaan. Olen nähnyt jonkin dokumentin tai vastaavan.
 
Tekeekö se hänen musiikistaan jotenkin arvottomampaa? Ei mielestäni. Käyttäväthän puusepätkin nykyisin koneita apunaan.

Eikös Magnus Lindbergilläkin ole tietokone suureksi avuksi sävellyksiään työstäessään, hahmotellessaan ja luonnostellessaan. Olen nähnyt jonkin dokumentin tai vastaavan.
 
Monet säveltäjät käyttävät tietokonetta apunaan nykyään. Varmasti Schubertkin olisi käyttänyt, jos se vain olisi ollut mahdollista.

Monet säveltäjät käyttävät tietokonetta apunaan nykyään. Varmasti Schubertkin olisi käyttänyt, jos se vain olisi ollut mahdollista.
 
Bachista on sanottu, että hänen musiikkinsa olisi olut täydellisempää, mikäli hänellä olisi ollut vehkeet käytössään, muta mozart oli itse sibällään musiikillinen tietokone. Schubert taas sävelsi niin paljon muutenkin ja helposti, ettei kone häntä olisi paljon auttanut. Hänen tyylinsä oli niin luonnollinen vailla ihmeempää tekotaitoista tekniikkaa.

Tekeekö se hänen musiikistaan jotenkin arvottomampaa? Ei mielestäni. Käyttäväthän puusepätkin nykyisin koneita apunaan.
 
En minä häntä tarkoittanut arvostella mistään. Mainitsin vain jonkun esimerkin.