Yleistä keskustelua musiikista ›

... riippuu julkisuuden koosta. Pientä se oli tuon minun kuuntelemani vaihtoehtoisemman ja kokeilevamman musiikin saama julkisuus silloinkin. Minä satuin vain olemaan oikeassa paikassa ja oikealla asenteella.
 
Olisiko nykyään jollain Stray Catsillä tai Fairground Attractionilla saumaa päästä kansainväliseen julkisuuteen? Epäilenpä ettei.
 
Tuosta olen kyllä vahvasti eri mieltä. Yleisesti ottaen inhoan edelleenkin esimerkiksi tukkaheviä ja synapoppia, jotka kuulostavat tänä päivänä ihan yhtä aivottomalta kuralta kuin silloinkin. Minun korvaani, siis.
 
Kyllä mun korvaani taas jopa Modern Talking on siedettävämpää kuin joku nykyajan MTV:n keskivertoräpätys. Ja se tukkahevikin on nykypäivän örinähevin rinnalla sentään musiikkia.
 
Tjaa, 80-luvulla oltiin vakaasti sitä mieltä - siis ne jotka nykymusiikin kamaluutta kiroilivat - että 80-luvulla ei tarvi edes osata soittaa. Eikä sivumennen sanoen ollut ensimmäinen vuosikymmen.
 
Olisivat luultavasti olleet tyytyväisiä tilanteeseen jos olisivat tienneet mitä kaikkea pa$#aa on tulossa.
 
Studiomuusikkotyövoimalla, studiomuusikkotyövoimalla. Tähtösten ei silloinkaan tarvinnut osata soittaa tahi laulaa. Taustanauhojen käyttöä livetilanteissa on harrastettu jo vähintään 60-luvulta lähtien.
 
Suurin osa musiikkia oli kuitenkin soitettua eikä ohjelmoitua. Nykyään kuka tahansa joka osaa käyttää vähän tietokonetta ja siirrellä hiirellä nuotteja pianorullalla saattaa saada aikaiseksi tuotoksen, jota me muut sitten pahimmassa tapauksessa joudutaan kuuntelemaan joka tuutista useita kertoja päivässä.

No niin näyttiki, mutta nää nykyiset rakoliskot näyttää nyt enemmän pornolutkilta kuin niissä filmeissä koskaan on nähtykkään. Tämä ei kyllä haittaa eikä häiritse mua yhtään:)
 
"Näytät kuule ihan huoralta mutta se on vaan hyvä."
 
Hmm... En odottaisi kuulevani tuollaista kommenttia vastakkaiselta sukupuolelta.

Olisiko nykyään jollain Stray Catsillä tai Fairground Attractionilla saumaa päästä kansainväliseen julkisuuteen? Epäilenpä ettei.
 
Eipä Fairground Attractionkaan kovin suureen julkisuuteen päässyt. Yksi pikkuhitti Englannissa (ja sen takia myös Suomessa) ja siinä se kaikki.
 
Minun 80-luvun ulkomaalaisista lemppareistani All Music Guide ei edes tunne Unknown Genderiä, ja kyseessä on sentään aika pitkään toiminut jenkkibändi. Kotimaassaan bändillä oli sen verran heikosti saumaa että levytti saksalaiselle merkille.
 
Trendien ulkopuolisella musiikilla on aina hankaluuksia. Ja musiikilla joka tulee jostakin muualta kuin Yhdysvalloista tai Englannista. Ali Farka Toure aloitti levyttämisen 70-luvulla, täällä Suomessa herrasta oli mitään mahdollisuuksia kuulla vasta 90-luvulla. Nykyisistä lemppareistani minun olisi ollut täysin mahdotonta kuulla mitään sellaista kuin Tinariwen tai Junoon 80-luvulla. Tieto ei kulkenut, levyistä puhumattakaan.
 
Olisivat luultavasti olleet tyytyväisiä tilanteeseen jos olisivat tienneet mitä kaikkea pa$#aa on tulossa.
 
No, kun odotetaan parikymmentä vuotta niin tämän päivän pa$#a on eilispäivän helmiä. Niin se aina käy listamusiikin suhteen. Kuuntelukelvottomat suodattuvat ja unohtuvat, ne silloin huomaamatta jääneet herkkupalat muistetaan. 80-luvulla muisteltiin 60-lukua samalla haikeudella kuin sinä nyt 80-lukua.
 
(70-luvun musiikki oli jokseenkin kaikkien mielestä ihan hirveää kuraa. Paitsi ehkä jotkut uuden aallon jutut. Se oli vielä liian tuoreessa muistissa.)
 
Suurin osa musiikkia oli kuitenkin soitettua eikä ohjelmoitua.
 
Njaa, siinä ja siinä. 80-luvun alussa tulivat nimenomaan ne ankeat, mekaaniset rumpukonekompit melkein kaikkeen popmusiikkiin. Ja ruvettiin puuhastelemaan MicroComposerien ja Fairlightien kanssa.
 
Mielestäni stemmojen kirjoittaminen nuoteiksi ja pistäminen leipääntyneiden ja ko. musiikkityylistä ja kappaleesta täysin välinpitämättömien studiomuusikoiden soitettavaksi on oikeastaan vielä vastenmielisempää kuin ohjelmoiminen.
 
Nykyään kuka tahansa joka osaa käyttää vähän tietokonetta ja siirrellä hiirellä nuotteja pianorullalla saattaa saada aikaiseksi tuotoksen, jota me muut sitten pahimmassa tapauksessa joudutaan kuuntelemaan joka tuutista useita kertoja päivässä.
 
Nykyajan radioissa on kaksi näppärää toimintoa: OFF-nappi ja kanavanvalitsin. Jälkimmäistä ei ollut suomalaisissa 80-luvun alkupuolen radioissa.

Trendien ulkopuolisella musiikilla on aina hankaluuksia. Ja musiikilla joka tulee jostakin muualta kuin Yhdysvalloista tai Englannista. Ali Farka Toure aloitti levyttämisen 70-luvulla, täällä Suomessa herrasta oli mitään mahdollisuuksia kuulla vasta 90-luvulla. Nykyisistä lemppareistani minun olisi ollut täysin mahdotonta kuulla mitään sellaista kuin Tinariwen tai Junoon 80-luvulla. Tieto ei kulkenut, levyistä puhumattakaan.
 
Tämä on varmaan enemmän internetin ansiota kuin nykyisen musiikki-ilmaston, vai kuinka?
 
No, kun odotetaan parikymmentä vuotta niin tämän päivän pa$#a on eilispäivän helmiä. Niin se aina käy listamusiikin suhteen. Kuuntelukelvottomat suodattuvat ja unohtuvat, ne silloin huomaamatta jääneet herkkupalat muistetaan. 80-luvulla muisteltiin 60-lukua samalla haikeudella kuin sinä nyt 80-lukua.
 
Pelottaa tosiaan ajatellakin mitä 2020-luvulla tulee tuuteista.
 
Njaa, siinä ja siinä. 80-luvun alussa tulivat nimenomaan ne ankeat, mekaaniset rumpukonekompit melkein kaikkeen popmusiikkiin. Ja ruvettiin puuhastelemaan MicroComposerien ja Fairlightien kanssa.
 
Siltikin kuuntelen niitä mieluummin kuin tätä nykyistä perseenheilutusta, neekeriuhoa ja örinää.
 
Nykyajan radioissa on kaksi näppärää toimintoa: OFF-nappi ja kanavanvalitsin. Jälkimmäistä ei ollut suomalaisissa 80-luvun alkupuolen radioissa.
 
Ja nykyään sille jälkimmäiselle ei ole sen enempää käyttöä kuin olis ollu 80-luvulla. 80-luvulla kai sentään juontajat sai valita itse soittamansa levyt, mutta nykyään nekin on ohjelmoitu ja tästä syystä ainakin mun radioissa tuo OFF-nappikin on ryytynyt siihen OFF-asentoon.

kirjoittaminen nuoteiksi ja pistäminen leipääntyneiden ja ko. musiikkityylistä ja kappaleesta täysin välinpitämättömien studiomuusikoiden soitettavaksi on oikeastaan vielä vastenmielisempää kuin ohjelmoiminen.

Nyt meni paksummaksi kuin isoäitini kaurapuuro! Studiomuusikot ovat olleet vastuussa hyvin monen klassikkolevyn hienosta soitosta, ja yleensä hyvällä inspiraatiolla, taidolla ja asentella.

Nyt meni paksummaksi kuin isoäitini kaurapuuro! Studiomuusikot ovat olleet vastuussa hyvin monen klassikkolevyn hienosta soitosta, ja yleensä hyvällä inspiraatiolla, taidolla ja asentella.
 
Tuota en todellakaan kiellä. Mutta studiomuusikot ovat MYÖS vastuussa monen ei-klassikoituneen levyn täysin innottomasta läpisoittamisesta vailla inspiraatiota, heikohkolla osaamisella ja väärällä asenteella.

Naiset näytti vähäsen huorilta 80-luvulla.
 
Eikä niin vähäkään..
Kaameet meikit,pitsi/tylli/röyhelö minihamekaameudet,verkkosukkahousut (mieluiten pinkit!),kaamea kiharatukkapilvi jollain lailla päältä nyhrätty kiinni ja muuten auki tärkättynä huislakalla nii ettei karvakaan heilahtanut.Ihan kamalaa!!!!Hyi yäk!

Eikä niin vähäkään..
Kaameet meikit,pitsi/tylli/röyhelö minihamekaameudet,verkkosukkahousut (mieluiten pinkit!),kaamea kiharatukkapilvi jollain lailla päältä nyhrätty kiinni ja muuten auki tärkättynä huislakalla nii ettei karvakaan heilahtanut.Ihan kamalaa!!!!Hyi yäk!
 
Nii ja q jätkät näytti vielä ihan samalta.