Kitarat: kitarakamat ›

Sinua ei ilmeisesti ole koskaan vituttanut täydellisen epäasiallinen asiakas? Perusta liike niin laitetaan rasitustesti pystyyn, emuloin vittumaista asiakasta ja katotaan palaako sinulta käämit.. paremminkin kuinka pian ne käämit palaa... ;)
 
Tottakai on vituttanut. Ja kyllähän ne käämit multakin palaa, ja nopeasti palaakin, sen myönnän. Kyllähän mä tossa edellisessä postauksessa mainitsin, että onhan niitä vittumaisia asikkaitakin. Hyvä myyjä vaan ei pura mielipahaansa hyvin käyttäytyviin asiakkaisiin, se oli mun pointti.
 
Tosin, myönnetäköön vielä, en ollut koskaan kovin hyvä myyjä tai asiakaspalvelija. Mutta minun mielestäni ei tarvitse olla toista parempi kritisoidakseen, eli odotan siis ammatikseen myyjänä toimivalta hiukan parempaa palvelua kuin mihin itse pystyin lyhyen asiakaspalvelutyöurani aikana. :)

Kysyttiin sitten, että onko sillä bassovahvareita myytävänä ja mies osoittautui kunnon myyntitykiksi sanomalla, että "Kyllä nuo bassovehkeet on tuon toisen liikkeen hommia."
 
Minusta tuo on erittäin järkevä tapa. Asiakas saa tarvimansa vaikkei sitä kysyjän liikkeestä ostakkaan. Tuommoiseen törmää oikeasti harvoin. Yrittäjä auttaa toista yrittäjää.

Minusta tuo on erittäin järkevä tapa. Asiakas saa tarvimansa vaikkei sitä kysyjän liikkeestä ostakkaan. Tuommoiseen törmää oikeasti harvoin. Yrittäjä auttaa toista yrittäjää.
 
Joo, tämä ei ollutkaan vielä se tyhmä kommentti vaan kysymyksen jälkeen esitetty tokaisu miehen huomion vieneeseen basariin. Mutta eipä se liike kovin kattava ole. Levykaupaksi se on muuttunut, muttei se silläkään alalla pärjää kun myy levyjä 25 € hintaan.
 
Toistaalta se toinenkin liike on saanut minut asiakaskunnastaan. Neljästi kävin kysymässä kazoo-pilliä (viikon välein) ja kullakin kerralla myyjä (joka kerralla sama eikä siinä liikkeessä niin paljoa asiakkaita käy. Rovaniemellä vain ~30 000 asukasta plus maalaiskunnan 18 000) kysyi mitä sieltä haen ja kun mainitsin kazoo-pillistä niin "Unohdin tilata".

Enpäs musamaailmassa ole vieraillut, mutta kyllä keravan intro musicin myyjät osaavat myös olla vittumaisia/tietämättömiä.

Ostinpa sieltä kerran maverick-merkkisen kitaran ja floikkani ei pitäny niin hyvin virettä, kun floikan terät olivat tylsyneet. Kysyin myyjältä, voisiko tälle tehdä jotain, esimerkiksi teroittaa vai pitääkö hankkia uusi floikka. Myyjä vastasi mulle yksinkertaisesti näin: "Mitkä on floikan veitset?"
 
Mitä? haukutaanko kotikaupunkini parasta/ainoata musaliikettä?
No, meinasin kyllä itsekin heistä avautua mutta jätin sikseen, nyt teen sen. olen kyllä tehnyt sen päätöksen että sieltä en tule ostamaan muuta kuin korkeintaan plekuja. kerran sieltä ostamani "volume-potikka" osoittautuikin kolvaamisen yhteydessä tone-potikaksi. no, se volume on kuitenkin aina täysillä joten eipä se mihinkään vaikuta sen ihmeemmin, mutta tuloksena kuitenkin= vitutus maximus+viimeinen naula intro musicin arkkuun minun osaltani.

Tässä on ollut kovasti juttua nuivasta suhtautumisesta alaikäisiin. Huono käytös on aina väärin, mutta toisaalta on ymmärrettävää miksi alaikäinen asiakas ei ehkä ole kaikkein mieluisin. Sehän on jo tullut selväksi että alaikäisyys herättää kysymyksen "onko tuolla rahaa?", mutta entäpä jos sillä onkin rahaa? Entäpäs jos tämä alaikäinen todella ostaa jotakin? Sillä "vajaavaltainen voi tehdä oikeustoimia, jota ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä" (Laki holhoustoimesta, 24 §). Vaikkapa kitaran ostaminen on oikeustoimi, ja sitä tuskin voidaan pitää vähäisenä kuten esimerkiksi maitopurkin ostoa. "Oikeustoimi, jonka tekemiseen vajaavaltaisella ei ollut oikeutta, ei sido häntä, jollei hänen edunvalvojansa ole antanut siihen suostumustaan. Vajaavaltaisen tekemä oikeustoimi tulee häntä sitovaksi, jos hänen edunvalvojansa tai hän itse täysivaltaiseksi tultuaan sen hyväksyy." (Laki holhoustoimesta, 26 §).
 
Voi siis käydä niin että jos kauppias myy lapselle kitaran, tulee tämän äiti myöhemmin siirapilla ja rasvalla tahritun kitaran kanssa vaatimaan kaupan purkua kun ei poika olisi saanut sellaista ostaa. Rahatkin oli ottanut salaa. Jos siis aikoo ostaa jotain vähän kalliimpaa ja ikää on kovasti vähän, niin lienee viisainta ottaa vanhempi mukaan. Eihän se tietenkään ole kovin heavyrock mennä äitin kanssa soitinkauppaan, mutta kauppiaalle tilanne on varmasti mieluisampi.
 
Omia kokemuksia huonosta palvelusta ei ole kertoa. Yleensä kun asioin soitinliikkeessä tiedän mitä olen vailla, enkä lapsena niissä pyörinyt kun soittamisen aloin aika myöhään. Sensijaan huonoa palvelua olen kokenut tämän kylän silloisessa ainoassa moottoripyöräliikkeessä mopoikäisenä. Siellä tunsi itsensä todella ei-toivotuksi rauhanhäiritsijäksi. En tiedä mikä on meiniki nykyään kun niitä on tullut tänne jo parikin lisää, mutta eipä ole valitettavasti mopoa enää. Pitäis hommata.

Minä toisaalta ymmärrä myös tuon, miksi kaikki kauppiaat eivät suhtaudu 10-12vuotiaisiin tai pienimpiin niin suurella innolla kuin esim. 40v pankinjohajiin. Suurin syy varmaan on se, että melko suurella todennäköisyydellä nuoremmat ihmiset eivät itse vielä kamojaan ostele. Kuitenkin kaiken ikäisiin pitäisi suhtautua tasaa-arvoisesti. Mutta sitten on nämä melko alussa olevat soittajat, joille välineeiden toiminta ei vielä ole täysin selvää. Esim. monesti näkee, jos sattuu itse olemaan vaikka testailemassa kitaraa, niin kohta paikalle tulee joku 12v soittaja, jonka silmään sattuu ekana kaunis marshallin putkinuppi/kaappi setti. No ei aikaakaan kun soittaja käy noutamassa kitaran hyllystä ja sitten samantien sekä power että stanby kytkin päälle. Sitten mitään volumea ei lähde kuulumaan. Todellinen syy on että nuppi ei ole kytkettynä kaappiin. Ja ainakaan putkinupit eivät kovin hyvällä katso jos virtakytkintä rämppää edestaas, vaikka kaappi ei ole kiinni nupissa. Monesti nämä soittajat eivät myöskään anna kaupan kitaroille minkäänlaista arvoa: Esim he ottavat jonkun kitaran ja alkavat vaan soittamaan farkkutakki päällä, joka on vielä kaiken lisäksi täynnä jotain metallipiikkejä. Toisin sanottuna, kaupan on hyvin vaikea tuollaisen käsittelyn jälkeen yrittää myydä kitaraa enää uutena. Tämä teksti ei todellakaan ollut osoitettu kaikille 12v tai nuoremmille, moni heistäkin kuitenkin osaa käsitellä/arvostaa kaupan välineistöä niinkuin niitä pitääkin arvostaa.

Tässä on ollut kovasti juttua nuivasta suhtautumisesta alaikäisiin.
 
Mä sanoisin, että syyt tohon on ihan muualla kun pikkuasiakkaan rahapussin paksuudessa.
 
Mistä helvetistä johtuu se, että jos pikkuskidi menee esim selvittään jotain asiaa ihan minne tahansa niin suurella todennäkösyydelllä tulee vaan vittuilua, ja varsinkin jos skidi lyö asioita hoitaakseen nyrkkiä pöytään niin sitten sitä vittuilua vasta tuleekin. Entäs kun aikuinen ja varsinkin aikuinen mies menee hoitaan asioita?

Tässähän pätee taas tää sääntö, että jos saa hyvää palvelua, siitä ei kerrota kenellekkään tai sitten ehkä yhelle kaverille voi sivulauseessa siitä mainita. Mutta jos kerran saa paskaa palvelua niin kyllä varmasti pidetään huoli että kaikki tietää että siellä ja siellä kaupassa on vittumainen myyjä.
 
Mun mielestä hyvästä palvelusta ei tarvitse periaatteessa pitää mitään hirveää meteliä. Se on kauppiaan velvollisuus.
 
En mä silti odota että saisin kakkukahvit konjakilla ja suihinoton joka visiitillä.

Esim. monesti näkee, jos sattuu itse olemaan vaikka testailemassa kitaraa, niin kohta paikalle tulee joku 12v soittaja, jonka silmään sattuu ekana kaunis marshallin putkinuppi/kaappi setti. No ei aikaakaan kun soittaja käy noutamassa kitaran hyllystä ja sitten samantien sekä power että stanby kytkin päälle. Sitten mitään volumea ei lähde kuulumaan. Todellinen syy on että nuppi ei ole kytkettynä kaappiin. Ja ainakaan putkinupit eivät kovin hyvällä katso jos virtakytkintä rämppää edestaas, vaikka kaappi ei ole kiinni nupissa.
 
Tämä on enemmänkin kaupan vika, kun ei pistä esim. kokeilutilan seinälle tai vahvarin eteen kissankokoista kylttiä "Käynnistä putkivahvistin näin." Monesti olen pääkaupunkiseudun liikkeissä ollut testaamassa kitaraa tai vahvistinta ja vahvistin ei ole ollut kytkettynä kaappiin. Itse tarkistan tuon aina, mutta tietämättömämpi asiakas ei tuota älyäisi edes tarkistaa.

Minusta pikkuihminen on hyvä asiakas. Aika todennäköisesti isä sitten maksaa mielellään kohtuu hyvistäkin vehkeistä jos haluaa tukea poikansa harrastusta. Mutta kun poika selittää että ei mennä pahansedän musaliikkeeseen niin sitten ne menee kiltinsedän liikkeeseen. Tosin voihan se olla niinkin, että ennemmin niihin suksiin mitä käytetään yhteensä 7 kertaa koulun liikuntatunneilla satsataan 265e ja kahdensadan kitaraan suhtaudutaan että "Katellaan nyt tässä". Jee oftopik. Pojan tilalla voi olla tyttökin.

Soitinlaineelta saa hyvää palvelua, silloin kun siellä on vain vähän asiakkaita.
 
Saa olla sit tosi vähän asiakkaita. Ainakin joka kerta kun mä olen käynyt soitinlaineella niin myyjät on vaan säätänyt jotain tietokoneilla ja olleet niin kuin eivät huomaisikaan.

Minusta pikkuihminen on hyvä asiakas. Aika todennäköisesti isä sitten maksaa mielellään kohtuu hyvistäkin vehkeistä jos haluaa tukea poikansa harrastusta. Mutta kun poika selittää että ei mennä pahansedän musaliikkeeseen niin sitten ne menee kiltinsedän liikkeeseen.
 
Pikkuihminen on hyvä asiakas silloin, kun joku muu kaivaa kuvetta sellaisen puolesta. Kun pikkuihminen tulee kauppaan suuren ihmisen kanssa (jolla on ylipäätänsä tuloja) niin tuolle suuremmalle voi oikeasti myydä esineitä. Koska se suurempi loppupeleissä tulee, mitä suuremmalla todennäköisyydellä, määräämään mitä sieltä liikkeestä ulos kannetaan ja mihin hintaan.
 
Kuitenkaan tässä ei tainnut olla kuitenkaan puhetta pikkuskideistä (ala-asteikäisistä), koska ne eivät vielä osaa tuota renkaanpotkimisen jaloa taitoa. Musiikkikauppiaalle suurempi riesa taitaa kuitenkin olla yläaste --> 18-vuotiaat temmeltäjät jotka tietävät kaikesta kaiken, koska naapurin Pera on kertonut.
 
En minä sitä sano, on tuossa ikähaarukassa oikeastikin hyviä asiakkaita, mutta kyllä minä muistan sen kun olin itsekin aloittelija. Luuloa oli enemmän kuin tietoa, rahasta nyt sitten puhumattakaan.
 
Kun sitä on kasvanut aikuiseksi, niin liikkeissä olen alkanut saamaan oikeasti palvelua eikä valittamisen sijaan ole ollut vaikka useammankin paikkakunnan liikkeissä olen käynyt. Ainoa mätämuna asustaa tuolla Hämeen Musiikissa HML:ssä, josta toki löytyy myös palvelualttiitakin ja hyviäkin myyjiä huolimatta siitä vaikka puljun omistaja onkin viralliselta luokitukseltaan täysin mulkero.

Musiikkikauppiaalle suurempi riesa taitaa kuitenkin olla yläaste --> 18-vuotiaat temmeltäjät jotka tietävät kaikesta kaiken, koska naapurin Pera on kertonut.
 
En minä sitä sano, on tuossa ikähaarukassa oikeastikin hyviä asiakkaita, mutta kyllä minä muistan sen kun olin itsekin aloittelija. Luuloa oli enemmän kuin tietoa, rahasta nyt sitten puhumattakaan..
 
Kun joskus tuli liikkeissä tehtyä noita pienempiä fiksejä, niin allekirjuutan twinklen havainnot täysin..
Sitten toki on kokeiltava, mikäli mahdollista, sitä liikkeeseen tilattua ihan-minkä merkin vaan kalleinta kitaraa, eikä siinä sinänsä mitään, mutta kun tahtoo olla sitten, varsinkin kun yleensä on kyseessä soitto-ryhmä, aika reipasta menoa kaikkine niittipusakkoineen ja niittivöineen.. Jos kokeilua ei sallita, on myyjä mulkero tai vastaava El Paskiainen..Sama toki koskee jonkun asiakkaan liikkeeseen tilaamaa "erikoisempaa" kitaraa, jota olis ehdottomasti tyypitettävä, kun se on bongattu sieltä jostain jemma-nimisestä paikasta.. Ja tosiaan, kuinkahan monta versioo Teen spiritistä, Sandmanista ja Smoke on the waterista tuollainen keskiverto myyjä on joutunut kuulemaan. Puhumattakaan sitten noista hupaisista tilanteista, joita ylläkin on mainittu, eli mahdolliset kokeilutilan vaffistimet eivät kelpaa, kun esim. näytillä on jotain muuta.. Silmän välttäessä näppärä soittaja löytää kyllä virtajohdolle paikan, ja jos kaiutinjohto on kiinni, kaikuu pian myymälässä reipas voima-musiikki, onhan siinä mukavampi soitella kuin jossain "piilossa".. Jos kaiutinjohto ei ole kiinni, se on sitte voi-voi, mitäs ovat liikkeen myyjät sellasia pösilöitä ja tietämättömiä moisista perus-jutuista. Tokihan sitä vahvistintakin on koitettava, samoin kuin esillä olevia kitaroita, kun ne kerran myynnissä ovat. Kokeilun jälkeen voikin sitte käyttää Musikstoren tahi T-kaupan palveluja. Odottaa vaikka kuukauden, niin saa 50 euroo halvemmalla. Eihän sieltä liikkeestä voi ostaa, kun kielsivät sitä asiakkaan kiiltävänmustaa kitaraa testaamasta, ei siihen niin monia naarmuja/kämmenen/sormenjälkiä tms olisi tullu, ja kyllähän se on puppua ettei ne kiillotusliinalla lähtis..ainakin ne pienemmät.. Eikä niitä kieliäkään olis sen jälkeen tarvetta vaihtaa, kerran olivat jo valmiiks aika hapettuneet ja talkkunaiset..olihan sitä siis ennenkin kokeiltu..

Mitäs oisit tykännyt, jos et olisi tiennyt T-kaupan hintaa, vaan maksanut tinkimisen jälkeen vaikkapa 160e. Olisit ollut tyytyväinen, kun olit saanut 20e alennusta. Ainakin siihen asti, kun kaveri olisi kertonut mihin hintaan olisit voinut sen saada. Tynnisen kauppaan kun menee, niin aina pitää tarkistaa T-kaupan hinta:-)...
 
En olisi kiinnostunutkaan pedaalista jollen olisi nähnyt thomannin hintaa. Olisin ennemmin vaikka ostanut equn(tai vaikka 2) ja yhdistänyt sen johonkin muuhun säröön.

musiikkikauppaan mentäessä kannattaa aina sanoa että tulee ostamaan. saa vähän erilaista palvelua. Esim jos haluat testata jotain tiettyä vahvistinta niin sanot suoraan että "olen tässä uutta vahvistinta katselemassa...tämä näyttäisi mielenkiintoiselta, saako kokeilla?". efekti on ihan eri kuin sanoo suoraan että "haluan kokeilla tätä". se on sama asia kun sanoisi suoraan että "en edes aio ostaa tätä". ja vaikka sanoo että on vahvistinta ostamassa niin se ei vielä velvoita ostamaan. voi sanoa että ei tämä nyt ollut sellainen kuin kuvittelin tai että pitää miettiä vielä. tosin tätä ei voi samassa kaupassa kovin montaa kertaa tehdä, välillä pitää ostaakin jotain :)

Viiking musiikki on palvelultaan ehkä suomen paras liike..
 
näin on näreet.

Vaasassa kerran:
 
- No moi! Kattoisin tota epiphonea tossa. Onko toi standard-malli vai mikä toi on?
- No kuule!! Se on mikä ikinä sä haluat!!!
 
Repesin ja lähdin!

Minulla ei ole pohjattoman huonoja kokemuksia musiikkiliikkeistä, koska en niissä asioi säännöllisesti, mutta ensimmäistä soittopeliäni rakentaessani sain pari sellaista kommenttia osien myyjältä (en mainitse kuka, kuitenkin näitä paria tapausta lukuunottamatta olen saanut sieltä erittäin hyvää palvelua), jotka pisti kurtistelemaan kulmia.
 
Kaularaudan säätömutteria kun kyselin, myyjä väitti kiven kovaan, ettei niitä saa ostettua erikseen, vaan aina pitää ostaa koko kaularauta. Kaularauta minulla jo oli, joten en tietenkään ruvennut sitä ostamaan yhden mutterin takia. Sitten seuraavan kerran Helsingissä piipahtaessani hain mutterin millbrookilta. Ymmärrän kyllä hyvin, ettei välttämättä kannata tilata jotain yksittäistä mutteria liikkeeseen, mutta olisi se nyt voinut sanoa rehellisesti että saahan niitä, mutta hänellä ei ole niitä hyllytavarana, eikä niitä kannata ruveta tilaamaan. Ois jäänyt parempi fiilis.
 
Toinen kerta oli kun kauppias möi mulle pleksiruuvit tallaruuveina, bassoon. Noviisina ostin ne, kun en vielä erottanut niitä toisistaan, nykyisin toki osaisin kiinnittää huomiota ruuvien radikaalihkoon pituuseroon. Tuosta ei kyllä tullut tappiota koska bassoon tuli se pleksikin, joten ruuveja tarvitsin joka tapauksessa. Tuossakaan ei syynä ollut kauppiaan hattumaisuus, vaan se, ettei hän itsekään tiennyt mimmoisia ruuveja olisin tarvinnut.
 
Muuten olen saanut paikasta kyllä hyvää palvelua. Jos olen kiireesti jotain tarvinnut niin kauppias on osan saavuttua kilauttanut että kilkatin on perillä. Näistä "arveluttavimmista" tapauksista ei mitään julmettuja traumoja syntynyt, ainoastaan havainnollistui se, että kannattaa noviisinkin etukäteen ottaa selvää täsmälleen mitä menee ostamaan.

bändikeskus:
 
- balzary täs terve
- no terve terve!
- olisko teillä dunlopin straplokkeja?
- tota, just nyt ei oo just niitä.
- aijaa.
- tai siis ei oo kaikkia osia.
- aijaa? en mä kaikkia tarttiskaan, mitäs osia teillä sitten olis?
- tota, mitäs sä tarttisit?
- no niitä vastinkappaleita mitkä tulee bassoon kiinni.
- tota, just niitä ei ole.
- ok, eipä sit mitn.
- tuota, oliks tää tässä nyt sitten?
- eiköhän se ollu, kiitos ja moi.
- no ... terve sitten.
 
en oo ennen tienny että straplokkeja myydään myös osa kerrallaan.