Rummut: rumpukamat ›

Moro.
Kaipaisin neuvoja tuohon mystiseen ongelmaan rumpaleiden keskuudessa, rumpusooloon. Kotona on vielä mukava päästellä menemään, mutta annas kun keikalla pitäisi vetää niin tulee soitettua vain jotakin epämääräistä räpellystä.
Eli onko ns. kaavaa rumpusoolon rakentamiseen? Miten tehdään toimiva soolo? Jokin punainen lanka siinä on oltava..?
 
Oma ongelmani:
Tarkoituksena olisi kehitellä jotain aika peruskamaa ihan lattaribiiseihin. Miten suunnitella toimiva, yksinkertaisen tyylikäs, ehkä jotain kahdeksan tahtia ja siitä eteenpäin pitkä, musiikkia palveleva, mutta kuitenkin hieman show-meiningillä esitetty ja yleisöä viihdyttävä soolo?
 
Muutakin juttua rumpusooloista voi laittaa, sana on vapaa.

meitsi o ite kelannu samaa :) ois kiva jotain neuvoo saada moiseen ^^

Tästä on keskusteltu ennenkin, ja joku laittoi sellaisen kysymys - vastaus -kaavan, jota en tietenkään muista. Haulla saattais löytyä.

Itse rakentelen soolot erilaisista peruslyönneistä setille hajoittaen (singlet, tuplalyönnit, triolit, paradiddlet...) ja jonkin teeman ympärille. Eli jokin fraasi toistuu sopivin väliajoin. Aluksi kannattaa ottaa turha kiire pois ja rauhassa rakentaa niitä soolon osia ajatuksen kanssa.
 
Rumpusoolot ovat usein aika turhia juttuja keikoilla, mutta itseksensä niitä on ihan kiva soittaa.

Itse olen lähestynyt sooloja biisin erillisenä osana. Osana johon rakennetaan "biisi". Eli sooloissani yleensä on jonkinmoinen musiikkillinen rakenne ja jossain vaiheessa tulee sen varsinaisen improvisoidun osan paikka. (Saako tästä tolkkua). Sitten on taas paikkoja esim. että vuorotellaan 4 tahdin pätkiä bändin kanssa. Kysymys-vastaus meiningillä.

Tärkeintä on pitää kokoajan komppi kasassa, ettei soolo jää junnaamaan paikalleen. Tässä kätevästi käytetään apuna bassorumpua ja haikkaa pedaalilla.
 
Nuo ovat hyviä rakenteita nuo kaksi edellä mainittua, eli kysymys-vastaus-juttu ja se, että sama kuvio toistuu säännöllisesti. Suurimmassa osassa Drummerworldin videoista käytetään jälkimmäistä. Tärkeitä ovat tietysti juuri nuo peruskuviot, mitkä myös mainittiin, eli tuplalyönnit, paradiddlet jne. Soolon pitää lattarimusassa groovata. Onnea yritykselle!
 
Joku on sanonut: "Rumpusoolo on kuin kusi pakkasella; aluksi tuntuu hyvältä idealta, mutta kaduttaa jälkeenpäin."

Kannattaa tsekata John Rileyn art of bop drumming kirjanen. Siellä löytyy ohjetta just tuohon kysymys ja vastaus "metodiin". Vaikka onkin jazz- orientoitunut kirja, niin niitä ohjeita voi kyllä soveltaa musaan kuin musaan.
 
Toinen hyödyllinen tapa on ottaa joku rudimenttikirja (esim. joku Charlie Wilcoxonin opus) ja alkaa jaotella niitä perusrudimentteja eri tomeille ja basarille niinkuin tuossa ylempänä mainitaan.
 
Niin, ja kaipa rumpusoolo tulisi yleensä rakentaa niin, että se alkaa hiljaa ja päättyy kliimaksiin tms.

Rumpusoolot ovat usein aika turhia juttuja keikoilla, mutta itseksensä niitä on ihan kiva soittaa.
Mutkun bändikaverit haluu... ;) Tottahan tuo sinällään on, mutta kyllä yksi pieni soolo iltaa piristää. Tai sitten ei.
 
Joku on sanonut: "Rumpusoolo on kuin kusi pakkasella; aluksi tuntuu hyvältä idealta, mutta kaduttaa jälkeenpäin."
Niin, ainaskin tuossa meikäläisen allekirjoituksessa se on pidemmän aikaa paistatellut... :)
 
Niin, jokin teemahan siihen olisi keksittävä. Just tuo kysymys-vastaus -juttu on toimiva. Ja peruslyönteihin rumpusoolon olen ajatellut perustaa.
Mutta se idea. Mikä tekee rumpusoolosta hyvän/huonon?

Mutta se idea. Mikä tekee rumpusoolosta hyvän/huonon?
 
Muutamia minulle tärkeitä pointteja:
 
1) Kehittely kannattaa aloittaa harvoilla iskuilla matalilta voimakkuuksilta; jos aloitat soolon täydellä teholla, minne voit enää edetä?
 
2) Rytmiikan pitää olla yhtenevä musiikin peruspulssin kanssa, ja soolon pitäisi rakentua pääpiirteittäin kappaleen rytmisistä aineksista. Kun rytminen pohja on vakaa, voi pienillä syrjähypyillä luoda vahvoja kontrasteja. Esimerkiksi Rileyn ja Leevin kirjoissa esitelty kolmen sekvenssi sopii mainiosti lattaribiiseihin.
 
3) Soolon tarkoitus ei ole (ainakaan sen ei pitäisi olla) esitellä rumpalin mahdottoman nopeita paradiddlejä. Rutinan ja surinan sijasta kannattaa ajatella melodioita, jopa harmonioita, sekä rummuston eri osien vuoropuhelua. Soolossa pitäisi olla joku pointti, eikä se saisi olla kuin jälkikäteen biisin päälle lätkäisty lisäke. Mieti, mitä biisissä on aiemmin tapahtunut, kommentoi näitä tapahtumia ja kehittele niitä edelleen.
 
Vaikka hittojako minä mistään tiedän...

Muutamia minulle tärkeitä pointteja:
 
Hyviä pointteja.

Dave Weckl The Next Step videolla on hyviä vinkkejä soolon rakentamiseen. Dave esittelee siinä myös useamman erilaisen soolotyypin. Hyvä video.

Muutamia minulle tärkeitä pointteja:
 
3) Soolon tarkoitus ei ole (ainakaan sen ei pitäisi olla) esitellä rumpalin mahdottoman nopeita paradiddlejä.
 
Hyviä juttuja, mutta jos meinaa sen "tavallisen" yleisän huomion saada, niin niillä nopeimmilla jutuilla ne isot kädet saadaan..=)

Itselläni rockkeikoilla soittamani soolot ovat nimen omaan nopeita tilusooloja, joilla saadaan yleisön huomio. Rockin komppisoolot saavat minut haukottelemaan, sillä rockissa minulle rumpali tarkoittaa "apinaa häkissä", joka paljastaa todellisen haimansa keikan loppupuolella. Harvemmin nykykeikoilla pystyy vetämään 23 minuutin sooloja a'la Zeppelin, kun skittasoolotkin ovat paketoitu nykyisin 16 sekutiin max.
 
Eri asia on jazz, missä soolot soitetaan kappaleen muotorakenteeseen (12-tahdin blues, 32-tahtinen AABA yms.) ja muutenkin ne ovat koko tyylin tärkein osa. Ketä oikeasti kiinnostaa nuo jonnenjoutavat jazzteemat: The infinite art of improvisation!

Itselläni rockkeikoilla soittamani soolot ovat nimen omaan nopeita tilusooloja, joilla saadaan yleisön huomio. Rockin komppisoolot saavat minut haukottelemaan, sillä rockissa minulle rumpali tarkoittaa "apinaa häkissä", joka paljastaa todellisen haimansa keikan loppupuolella. Harvemmin nykykeikoilla pystyy vetämään 23 minuutin sooloja a'la Zeppelin, kun skittasoolotkin ovat paketoitu nykyisin 16 sekutiin max.
 
Eri asia on jazz, missä soolot soitetaan kappaleen muotorakenteeseen (12-tahdin blues, 32-tahtinen AABA yms.) ja muutenkin ne ovat koko tyylin tärkein osa. Ketä oikeasti kiinnostaa nuo jonnenjoutavat jazzteemat: The infinite art of improvisation!
 
lieneekö hiaman sarkastisia piirteitä tuossa jutussasi, kun en aikaisemmin ole huomannut sinua rock-lipun kantajaksi?
 
Noh, mitä rumpusooloon tulee niin sen itse jättäisin tuonne kultaiselle 80-luvulle, mutta jos se nyt kerran on settilistaan ruksattu niin kovin pitkä se ei voi olla.
Nykyään kun ainakin klubi-keikoilla eniten huutoa ja taputusta lähtee niistä ihmisistä jotka on eniten kännissä.

lieneekö hiaman sarkastisia piirteitä tuossa jutussasi, kun en aikaisemmin ole huomannut sinua rock-lipun kantajaksi?

 
Et ole vain huomannut.

Et ole vain huomannut.
 
Markkuliini, rakastan sinua!

Markkuliini, rakastan sinua!
 
Uu, beibi. Olen rock-aisan-kannattaja....

Markkuliini, rakastan sinua!
 
jahas, poikarakkaus kukoistaa.

Tää keskustelu on menossa pelottavaan suuntaan!