Yleistä keskustelua musiikista ›

En nyt varmaan ole kovin true-muusikko, kun en ymmärrä tällaista tosirokkarin itsestäänselvyyttä, mutta miksi monet ihmiset omistavat useita kitaroita. Tuli mieleeni vain kun tuolla Musiikkiin liittymättömät aiheet -palstalla joku esitteli huoneestaan kuvaa, jossa näkyi kai kuusi kitaraa.
 
Eli mihin ihminen tarvii viisi sähkökitaraa? Sen kyllä ymmärrän, että on akustinen, sähköakustinen ja sitten vaikka sellainen jazz-tyylinen sähkis ja joku hevikeppi, mutta mikä on oma syysi sille, että omistat monta suhteellisen samantyylistä kitaraa? Onko muitakin syitä kuin länsimaiden yltäkylläiset kuluttajatottumukset ja egonkasvatus, ylimääräinen raha ja respektinkaipuu?
 
Jos itselläni olisi varaa viiteen kitaraan, ostaisin korkeintaan kaksi ja ostaisin useammin oikeaa ruokaa euroshopperin tuotteiden sijaan. Tai antaisin vaikka pikkuisen hyväntekeväisyyteen.

Eli mihin ihminen tarvii viisi sähkökitaraa? Sen kyllä ymmärrän, että on akustinen, sähköakustinen ja sitten vaikka sellainen jazz-tyylinen sähkis ja joku hevikeppi, mutta mikä on oma syysi sille, että omistat monta suhteellisen samantyylistä kitaraa? Onko muitakin syitä kuin länsimaiden yltäkylläiset kuluttajatottumukset ja egonkasvatus, ylimääräinen raha ja respektinkaipuu?

 
Heh, ihan hyvä aihe. Mutta yhtä hyvin voi pohtia mihin tarvitsee Mersun, kun Ladallakin pääsee.
 
Instrumentit yleensä vaikuttavat muodostuvan eräänlaiseksi harrastukseksi niiden soittajille. Ja kun sitä soundia haetaan tosissaan, tulevat pienetkin erot esiin. Niinpä esimerkiksi kaksi Les Paulia tai kaksi Stratoa eivät kuitenkaan kuulosta samalta.
 
Niin, itse tosin omistan vain erilaisia kitaroita. Enkä edes viittä. Mutta olen laskeskellut, että nykyisten lisäksi tarvitsen Firebirdin tai Telen sekä ES-135:en (P100 mikeillä). Näillä sitten tuleekin lopun ikää toimeen, ellei joudu ettimään vielä Danoa ja vaikka jazzbassoa....

Kyllähän se hienoo on tietenkin kun löytyy monta kepukkaa huoneen seinältä. Aika monet tommoset "tr00" muusikot jotka noita keppejä omistaa, keräilee osin ihan keräilymielessä kitaroita. Sitä en minäkään kyllä ymmärrä että jos jollain on seitsemän Fenderin stratocasteria...

Oma mielipiteeni on, että varsinkin soittoharrastuksen kehittyessä ja laajentuessa eri musiikkityyleihin, on jokseenkin mahdoton välttyä hankkimasta useita instrumentteja. Esimerkiksi itse kitaristina omistaisin seuraavanlaisen valikoiman, mikäli rahaa riittäisi:
 
1) Gibson Les Paul Standard/Classic - rokkikeppi, myös bluesiin
2) Fender Stratocaster - myös rokkikeppi, mutta enempi puhtaisiin ja funkkihommiin
3) Nylonkielinen akustinen - "klassiseen" soitantaan
4) Metallikielinen mikitetty akustinen - keikoille/treeneihin akustisiin biiseihin
5) Metallikielinen "nuotiokitara" illanistujaisiin
 
Tuossapa niitä kertyi jo viisi, ja en vielä edes ehtinyt mainitsemaan jotain hevikeppiä, maniskaa, sitaria yms. mielenkiintoisia instrumentteja, joita olisi kiva nyplätä aina silloin tällöin. Huonossakin rahatilanteessa ajaudun itse ainakin ostamaan tasaisin väliajoin jotain uutta musiikkitavaraa, se vain on niin, että rakas harrastus edellyttää sitä. Se on kuin moottoripyörät moottoripyöräihmisille: pitkin talvea niitä rassataan tuntitolkulla parempaan iskuun, jotta päästään ajamaan se muutama tuhat kilometriä kesällä. Järkeä? Ei välttämättä, mutta tarvitseeko kaikessa aina ollakaan.

Erilainen soundi ja tuntuma. Vaihtelu virkistää ja eri soittimien soundi saattaa sopia eri juttuihin eri tavalla. Jos on keikkaileva kitaristi, niin on mukava ettei biisien välissä tarvitse ruveta pelleilemään viritysmittareiden kanssa, vaan ottaa vaan suoraan uuden kepin käyttöön.

Sitä en minäkään kyllä ymmärrä että jos jollain on seitsemän Fenderin stratocasteria...
 
Ynkyllä. se on sika hyvä.
 
stratoja ei voi olla liikaa.

Ynkyllä. se on sika hyvä.
 
stratoja ei voi olla liikaa.
 
Toisaalta ei ja toisaalta voi. Mieluummin vaikka myös Tele... ;)

Mulle riittää 4 skebaa.
-Luottosähkis
-varasähkis
-elektroakustinen
-ns. nuotiokitara,jonka voi ottaa mukaan minne vaan,eikä hirveästi harmita jos hajoaa/häviää.
eikä ole yhtään liikaa
 
Edit. löytyy myös:
-Mandoliini
-pari huuliharppua
-haitari
-midikiiboordit
-oraali-instrumentti

Itselläni on seitsemän kitaraa, mutta rahaa niihin on mennyt noin 450€. Joukossa on mm. yksi ilmainen ja yksi peritty sekä kirpputorikitaroita. Kallein, eli Epiphonen strato maksoi 170€. Onhan se kivaa kun halvalla saa.

Itse olen huomannut, että jokaiseen soittimeen on hieman erilainen lähestymistapa. Soundi ja tuntuma on erilainen, josta seuraa sitten se että soittokin on erilaista. Tämän takia eri soittimet rikastaa ainakin mun soittoharrastusta paljon. Joskus johonkin biisiin ei millään löydy sopivaa bassokuviota, mutta kun tarttuu toiseen bassoon niin heti löytyy just oikeat nuotit oikeisiin paikkoihin. Soittaminen on myös niin vahvasti fiilishommaa, että joskus kyse voi olla ihan puhtaasti soittimen ulkonäöstäkin. Oikealta näyttävä soitin innostaa soittajan aivan uusiin sfääreihin.
 
Eihän noita varsinaisesti tarvis kuin yhden. Kaikki muu on enemmän tai vielä enemmän turhamaista ahneutta. Pätevällä yleissoittimella voi kyllä soittaa kaikki musatyylit ja kaikki tilanteet ihan hyvin, joten mitään tarvetta usealle soittimelle ei ole. Sen sijaan niitä on kiva omistaa. Soittimet on nättejä ja seksikkäitä kapistuksia joita on mukava hiplata!
 
Lisäksi rahat säilyy hyvin kun ne muuttaa soittimiksi. Jos ostan tonnin basson, niin vuoden päästä mulla on edelleen se tonnin basso, mutta jos pidän vaan tilillä tonnin rahaa, niin siitä on kyllä suurin osa kadonnut pienissä erissä ties mihin. Niin se vaan menee...
 
Niin joo, ja ahkerasti keikkailevalla soittajalla se kaksi kitaraa on kyllä ihan oikeasti tarpeellinen homma, sillä keikoilla sattuu aina kaikenlaista yllättävää ja odottamatonta, joten se varakitara on syytä olla ulottuvilla.

Tämä ei ole mikään mainos mutta...kun osti joskus 10v sitten PRS skeban niin en ole muilla sähkiksillä juurikaan soittanut.

Mulla on LP ja Tele ja ja yks pedaali, nyt piti hankkia toinen mutta sekin jää väliin kun sain juuri 115€ ylinopeussakot. Vituttaa ankarasti. Alkuperäiseen kysymykseen, jos rahaa olisi niin olisi monta monta kitaraa mullakin, kitarat ovat kauniita, niitä on kiva soittamisen lisäksi myös katsella.

No, ainakin eri vireisiin on näppärä, kuten myös varakitarana keikoilla ja jos jotain muutakin genreä soittelee kuin päälajiaan.

Jotku kerää postimerkkejä, minä kerään soittimia. Tai halpoja ritsoja ne on.

sähkökitaroita löytyy kolme:
 
-työkalu
-varakitara, mukana keikoilla
-tele-kopio
 
Jossain vaiheessa tekisi mieli hommata vielä tommonen 335 -tyyppinen kitara joukon jatkoksi. En sen takia, etteikö mulla olisi kitaroita, vaan sen takia koska se minua kiinnostaa (luoja tietää miksi, mutta kuitenkin kiinnostaa).
 
Kaikki kitarat omaavat erilaisen soundin ja tuntuman, tuossa jotain syitä ketjun starttaajalle.
 
Samal tappaa vois kysästä ketjun alottajalta: miksi kuunnella miljoonaa bändiä?

Minulla on monta kitaraa sen takia, koska eri musiikkityyleihin tarvitsee eri tyylisiä kitaroita. Ja aina tarvii varakitaran, jos jossakin keikkailee.
 
- Sähkökitara kiinnteällä tallalla
- Sähkökitara Floikalla
- Akustinen Nylonkielillä
- Akustinen Teräskielillä
- Bassokitara
- ja muutama itserakenettu.
 
Ja Kitaroita ainakin itsellä kertyy, koska harrastan soitinrakennusta.
 
Toinen kerää kattiloita ja toinen kitaroita.

Sepi Kumpulaisellahan oli aikanaan kaksi kitaraa. Duurikitara ja mollikitara.

Minkä takia joku kerää taidetta, kun yksikin taulu riittäisi. Mähän teen rahoillani mitä huvittaa. Ainoastaan vahingonilo on omistamisen iloa suurempi.