Aihe: 100 vuotta sitten.
1
peetu
15.03.2005 17:03:41
Mies astuu askeleen ja hiljaa hymähtää.
Nosteen katseen kohti taivaanrantaa.
Hänen katseensä horisonttiin jää.
Väsyneet silmät hiljaa katsoo vaan.
 
Taivaanrantaa hiljaa verenpuna jää.
Vaikka väri laskevan auringon häviää.
Väri verenpunainen ajan kuvastaa.
vaikka liekehtivät rauniot värin aikaan saa.
 
Hän on väsynyt mies, ei tahtoisi enää.
Paljon tuskaa on nähnyt, vaan haluaa elää.
Onko jumala kuollut, onko taivas jossain tuolla.
Miksi maailman lasten täytyy taistelukentillä kuolla.
 
Kuullut on, hän uuutisen.
Kaikki kohta ohi on, joku kertoi sen.
Sota kohta ohitse on, uskoo sen.
Palaako heistä kukaan, sitä tiedä ei.
 
Vielä pitkään veri valua haavoista saa.
Synkkä ja musta viha maan haltuun.
Katkeruus ja tunteet sydämet valtaa.
Musta maa, kauan kestää unohtaa.
peetu
15.03.2005 17:05:00
Ei kuulu meikäläisen tapoihin hirveesti kirjoitella lyriikoita ja varsinkaan aiheista jotka liittyy sotaan. Mutta erään kirjan innoittamana kirjoitin tällaiset. Kertoo sisällissodan ajasta Suomessa.
peetu
16.03.2005 12:24:10
Kiitoksia palautteesta....itseasiassa tuolle ei ollut mitään nimeä ja äkkiä piti otsikkotauluun heittää jotain. Sota käytiin muistaakseni kevättalvella 1918. Mutta heitin tuon sata, että sai pyöreitä vuosia:) olishan sen voinut toisinkin laittaa. Lyriikka tehtiin noin 10 minuuttiin eli varmasti hiomista löytyy mutta itse tulee helposti sokeaksi omille mokille.
mustman
17.03.2005 10:02:24
jeps hyvää kuvailua mielestäni ja niinkuin itsekin sanoit niin hiontaa ja ehkä rakenteen muokkausta.
Muuten tykkäsin, sai jotenkin mielikuvan rakennettua sanoista!
Se joka ei tee virheitä, niin ei yleensä tee mitään!!
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)