Lyriikka ›

Mies astuu askeleen ja hiljaa hymähtää.
Nosteen katseen kohti taivaanrantaa.
Hänen katseensä horisonttiin jää.
Väsyneet silmät hiljaa katsoo vaan.
 
Taivaanrantaa hiljaa verenpuna jää.
Vaikka väri laskevan auringon häviää.
Väri verenpunainen ajan kuvastaa.
vaikka liekehtivät rauniot värin aikaan saa.
 
Hän on väsynyt mies, ei tahtoisi enää.
Paljon tuskaa on nähnyt, vaan haluaa elää.
Onko jumala kuollut, onko taivas jossain tuolla.
Miksi maailman lasten täytyy taistelukentillä kuolla.
 
Kuullut on, hän uuutisen.
Kaikki kohta ohi on, joku kertoi sen.
Sota kohta ohitse on, uskoo sen.
Palaako heistä kukaan, sitä tiedä ei.
 
Vielä pitkään veri valua haavoista saa.
Synkkä ja musta viha maan haltuun.
Katkeruus ja tunteet sydämet valtaa.
Musta maa, kauan kestää unohtaa.

100 vuotta sitten? Ei kai se sisällissota, oikeustaistelu (miksi sitä nyt ikinä haluaa nimittääkkään) vielä 1905 riehunut? Korkeintaan venäläisten "hienot" säädökset. No ehkä jätetään pilkku sikseen.
 
Ideahan kappaleessa on ihan hyvä, mutta toteutuksessa on vielä paljon hiomista. Ja syystä tai toisesta nuo kirjoitus- ja ajatusvirheet(?) tahtoivoit pistää silmään hyvinkin ikävänlaisesti.
 
Tekstissähän pitää olla toistoa, mutta yritä kuvata tapahtumia erisanoilla ja sanajärjestyksillä, muutoin siitä tulee tällaista:
 
Taivaanrantaa hiljaa verenpuna jää.
Vaikka väri laskevan auringon häviää.
Väri verenpunainen ajan kuvastaa.
vaikka liekehtivät rauniot värin aikaan saa.
 
"vaikka, vaikka, väri, väri, värin"

Kiitoksia palautteesta....itseasiassa tuolle ei ollut mitään nimeä ja äkkiä piti otsikkotauluun heittää jotain. Sota käytiin muistaakseni kevättalvella 1918. Mutta heitin tuon sata, että sai pyöreitä vuosia:) olishan sen voinut toisinkin laittaa. Lyriikka tehtiin noin 10 minuuttiin eli varmasti hiomista löytyy mutta itse tulee helposti sokeaksi omille mokille.

jeps hyvää kuvailua mielestäni ja niinkuin itsekin sanoit niin hiontaa ja ehkä rakenteen muokkausta.
Muuten tykkäsin, sai jotenkin mielikuvan rakennettua sanoista!