Kitarat: kitarakamat ›

Sitä ,että kuullostaako esim. podin jcm mallinnus oikealta tai jonkun jtm:n mallinnus?

Kaikki on suhteellista, mutta kyllä ainakin minun mieleeni ja käyttötarkoituksiini.
 
Eli kuulostaa, ei ehkä käyttäydy kuten putkivahvistin dynamiikan suhteen, mutta kyllä sillä pystyisi ketä tahansa huijaamaan.

Minä taas sanoisin, että ei kuulosta. Onhan se tietysti "sinne päin", mutta eroa kuitenkin on selkeästi. Mallinnukset yleensä kuulostavat jotenkin karkeammilta ja karummilta, tai vaihtoehtoisesti "laatikkomaisilta".

Minä taas sanoisin, että ei kuulosta. Onhan se tietysti "sinne päin", mutta eroa kuitenkin on selkeästi. Mallinnukset yleensä kuulostavat jotenkin karkeammilta ja karummilta, tai vaihtoehtoisesti "laatikkomaisilta".
 
Oletko valmis sokkotestiin?
 
;)
 
Ei tapella, ei minullakaan enää jostain syystä ole linekuutosia.

Kannattaa ehkä ennemmin lähestyä aiheetta siltä pohjalta, että soundaako ne muuten vaan hyviltä.

Kannattaa ehkä ennemmin lähestyä aiheetta siltä pohjalta, että soundaako ne muuten vaan hyviltä.
 
no kuullostaako?

Kannattaa ehkä ennemmin lähestyä aiheetta siltä pohjalta, että soundaako ne muuten vaan hyviltä.
 
No niin, mutta jos kerran ihan nimetään mallit ja sanotaan että tämän pitäisi kuulostaa tältä ja tältä, niin ihmispolo helposti ryhtyy vertaamaan :)
 
Ihan sama, miljoona kertaa puitu juttu. Jokaisen oma korva ratkaiskoon.

Marsumallinnukset ei ole mun suosikkeja (Recto on), mutta ainakin JCM-mallinnuksesta olen saanut paremman soundin irti kuin aidosta JCM:stä!

Kannattaa ehkä ennemmin lähestyä aiheetta siltä pohjalta, että soundaako ne muuten vaan hyviltä.
 
Tämä on kyllä hyvä lähestymistapa. Olisivat saaneet kyllä nimetä nuo mallit samaan tyyliin kuin Yamaha tekee, eli jotain geneerisia nimiä kuten Crunch 1 jne. eivätkä väittää, että tämä ja tämä malli on ihan niinkuin Marshall JCM800.
 
Minun mielipiteeni oikeastaan onkin, että mallinnukset saattavat itsessään kuulostaa oikein hyviltä, mutta eivät kuitenkaan putkivahvistimelta, toisin kuin valmistaja väittää.

Mä sanoisin V-AMP2:n omistaneena, että mallintava toisinaan kuulostaa hyvältä, mutta tuntuu pahalta. Ehkä joku ymmärtää tämänkin sanonnan.. ;)

Minusta brit blues ja JTM kuulosti varsin oudoilta. Erilaisia turinoita, jotka eivät kyllä kovin kummoisesti esikuvaansa muistuta. Ei ne pahoja ole, mutta ei ne paljoa bluesbreakeriltakaan kuulosta. Tai no, oli niissä ja JCM:ssä havaittavissa jotain kaukaista sukulaisuutta esikuvien kanssa. Ja epäilemättä siitä saa paljon kätevämmin kivan särösoundin kuin oikeasta JCM:stä.

noo... niistä saa ihan kelpo soundeja jos jaksaa vääntää niitä nappuloista ja testailla eri kaappimallinnuksia (vaatekaappeja ja ruokakaappeja kannattaa kokeilla... oli pakko sanoa :-P)
 
Tosin tuo Recto oli mun yleisin mallinnus... onnistuneita malleja ;)

Kyllä minulle tuo rectifier kelpaa mainiosti. Ja niinkuin Dumbkin mainitsi, pääasia on, että kuulostaa hyvältä. Minä tykkään. POD on ystävä.

Mä sanoisin V-AMP2:n omistaneena, että mallintava toisinaan kuulostaa hyvältä, mutta tuntuu pahalta. Ehkä joku ymmärtää tämänkin sanonnan.. ;)
 
Allekirjoitan tuon täysin parikymmentä keikkaa Flextone II- sarjalaisella soittaneena.
 
Kun kamat vaihtuivat, paha olokin katosi :)

Äh, nyt menee taas ihan ohi topikin... Rupesin pohtimaan, kumpi seuraavista lienee tärkeämpää. Sekö että yleisön mielestä kuulostaa hyvältä vai että kitaristista tuntuu hyvältä ja vahvistin käyttäytyy 'oikein'.
 
Tämä ei sitten ole mikään 'putki vs digitaali -juttu'. Yritän käsitellä aihetta noin niinkuin kokonaisuuden kannalta kuulijan näkökulmasta.
 
Törmäsin tilanteeseen, jossa putkivahvistimesta sai 'hyvän' soundin, joka ei valitettavasti tuntunut sopivan tilanteeseen. Mallintavasta puolestaan sai hieman 'huonomman' soundin, joka kuitenkin toimi reilusti paremmin. Kyllä alkoi ahdistamaan, kun siinä sitten pähkäilin, kumpaa jatkossa käyttäisi... Siitä siis tuota ylläolevaa pohtimaan. Mielipiteitä??

Törmäsin tilanteeseen, jossa putkivahvistimesta sai 'hyvän' soundin, joka ei valitettavasti tuntunut sopivan tilanteeseen. Mallintavasta puolestaan sai hieman 'huonomman' soundin, joka kuitenkin toimi reilusti paremmin. Kyllä alkoi ahdistamaan, kun siinä sitten pähkäilin, kumpaa jatkossa käyttäisi... Siitä siis tuota ylläolevaa pohtimaan. Mielipiteitä??
 
Ääh. Ei ymmärrä. Voitko tarkentaa.

Jollekin tämä saattaa tulla tietysti täytenä yllätyksenä, mutta kautta aikain on tehty myös paskoja putkivahvistimia eli siinä mielessä ei ole mahdotonta että mallintava todellakin kuulostaisi paremmalta kuin putkivahvistin. Jos käsitykset mallintavan soittotuntumasta rajoittuu vain Line6:n kamoihin niin kannattaa tutustua myös muiden valmistajien mallintaviin. Mulla taitaa olla tällä hetkellä noin kuusi putkivahvistinta ja Yamahan mallintava DG100 eikä minusta tuolla Yamahalla soittaminen eroa oleellisesti jollain noista putkivehkeillä soittamisesta koska yhtä hyvin se vastaa soittodynamiikkaan kuin putkivehkeetkin. Ja pääasiassa soittelenkin nykyään sillä koska siitä saa hyvät saundit myös hiljaisemmilla volyymeillä ilman keinokuormia tms. laitteita ja soundien monipuolisuudessa se voittaa minkä tahansa putkivahvistimen.
 
Minusta olisi jo aika päästä tästä putki vs. mallintava vastakkainasettelusta. Eihän kukaan enää nykyään väännä kättä siitäkään että onko analoginen äänitystekniikka parempaa tai huomompaa kuin digitaalinen vaan silläkin saralla on päädytty siihen että molemmilla teknologioilla on oma paikkansa kokonaisuudessa. Aivan samalla tavalla vahvistinten kohdallakin löytyy tilanteita joissa mallintava monipuolisuudellaan ja helppoudellaan peittoaa putkivahvistimen sata nolla ja taas toisaalta tilanteita joissa mallintavaa ei voisi kuvitellakaan samalle viivalle oikean putkivahvistimen kanssa.

Jaa, olen kai alkanut kyllästymään tähän 'täydellisen kitarasoundin etsintään'...
 
Tarkoitan siis, että eikö kuulijan kannalta ole parempi, että kitaran soundi sopii hyvin muiden soitinten kanssa kuin se, että kitaristilla on sikamagee soundi, vaikkei se ehkä olisikaan kaikkein sopivin tilanteeseen??
 
Kuuntelen tässä muuten juuri RHCP:n By the Way -levyä, jossa John Frusciante soittaa honottavalla straton takamikkisoundilla nasevia sooloja ja kaikki kuulostaa niin sopusointuiselta...

Noniin, nythän PeteH ehtikin jo väliin.