Kitarat: kitarakamat ›

Kynsilakalla voi korjata kitaran pikkukolhut himassa.
 
Se on hyvä aine, voi "maalata" vaikka sata kertaa kunnes olet tyytyväinen lopputulokseen, se nääs lähtee pois kynsilakan poistoaineella.
Ja ei vahingoita muuta kuin ylpeyttä, kun joutuu piileskelemään kosmetiikkaosaston hyllyjen välissä oikeata säyvyä etsimässä, heh

Eikös kynsilakanpoistoaine ole aika tuhtia tavaraa? mitähän mahtaa kitaran lakkapinta tuumata moisesta.

Eikös kynsilakanpoistoaine ole aika tuhtia tavaraa? mitähän mahtaa kitaran lakkapinta tuumata moisesta.
 
Kuten sanottu, ei mitään.
Voit hinkata asetonilla aivan rauhassa.
Fixasin yhtä mustaa fenderiä kun musta ei näytä hyvältä jos puu paistaa läpi halkeamista.
Lakkasin ja poistin ainakin 10 kertaa eikä maali tykkännyt yhtään pahaa.
 
Jos et usko, osta purkki Kynsilakan poistoainetta ja hinkkaa sillä lakapintoja himassa vaikka huoneakaluista
ja naapurin auton konepelistä ja kun testit on tehty, voit hyökätä hyvin mielin kitarasi kimpuun.
 
Kitaroiden restauroijat suosittelevat kynsilakkaa pikku korjauksiin, koska se voidaan poistaa siten että jälkiä ei jää,
ja kitaran arvo säilyy kun se voidaan myydä alkuperäisessä värissään.
 
Voit myös kokeilla ensin jonnekin plektrasuojan alle missä on näkymättömiin jäävää maali/lakkapintaa.

Nitroselluloosalakka liukenee varsin hyvin asetoniin joten kannattaa käsitellä Gibsonia tai muuta vastaavaa luuttua vähintäänkin varoen...

Kyllähän kitarassa pitää vähän käytön jälkiä näkyä. Mitä niitä korjailemaan.

Nitroselluloosalakka liukenee varsin hyvin asetoniin joten kannattaa käsitellä Gibsonia tai muuta vastaavaa luuttua vähintäänkin varoen...
 
Näin!
 
Eli huom! Huom! Huom! Tää kynsilakkavinkki pätee vain automaalilla maalattuihin kitaroihin kuten fendereihin ja hevikeppeihin. Sellaisiin kitaroihin, joissa puun syyt näkyvät maalin läpi, tai gibson-tyyppisiin kitaroihin sitä ei kannata soveltaa.
 
Muuten olen sitä mieltä, että koko vinkki on yhtä tyhjän kanssa. Kyllä kitarassa saa olla naarmuja ja lommoja, sehän vain kertoo siitä että se on kelvannut jollekin. Niiden turha maskaus kuuluu mielestäni samaan sarjaan kuin WC-pöntön kukkaishajusteet, Wunderbaumit ja tuolinjalkojen ympärille solmittavat rusetit. Ihan kiva, muttei kuitenkaan.

Tottakai se on päivän selvää että käytön jälkiä saa näkyä.
 
Tämän threadin aloitus ei ollut tarkoitettu keskusteluksi pitääkö näkyä vaiko eikö. Voin avata uuden jos se ahdistaa mieltä.
 
Mutta nyt on niin että joskus jollekin uudehkon kitaran omistajalle yksi "käytön jälki" voi olla ainoa koko kitarassa, joka on muuten priima ja on tosi mukava laittaa siihen kohtaa pikku lakkatippa, vaikka täällä siitä ei pidetäisikään.
 
Itse katson aina kokonaistilanteen, että onko kunnon relic meininki vai onko vidhumainen pikku reikä.
Mustan kitaran pinnassa maalilohkeama josta paistaa vaalea puu näyttää mun mielestä yksinkertaisesti tosi paskalta!
 
Edit> tota sellulakka meinikiä en ole testannut, mutta teillä on siitä näköjään parempi tieto joten uskon teitä.

Muuten olen sitä mieltä, että koko vinkki on yhtä tyhjän kanssa. Kyllä kitarassa saa olla naarmuja ja lommoja, sehän vain kertoo siitä että se on kelvannut jollekin. .
 
Ja jos ei kelpaa niin ostetaan kahdenkymmenen litran pönttö himmeää katto lateksia ja sillä sitten vaan tarpeeksi monta kerrosta. Näin on jämpti :/