Kitarat: kitarakamat ›

Luvassa sekavaa pohdintaa, josta ei varmaan kenellekkään ole hyötyä, mutta päätin ny laittaa tänne ku tuli pohdiskeltua tämmöstäkin... Turhanpäiväistä jupinaa siis.
 
Elikkä. Lähdin tätä hommaa pohtimaan tuossa ykspäivä.
Itselläni on siis seuraavat kitarat. Tokai LR, Fender Strato mexico standard ja Kramer Pacer Imperial.
Tokai istuu käteen parhaiten. Kramer tulee hyvän kakkosena jäämättä paljoa Tokaille ja Strato jäi vimpaksi. Strato tuntuu jotenkin hitaalta ja kömpelöltä käsiin verrattuna noihin kahteen muuhun. Miksi on näin?
 
Ensimmäisenä näistä kitaroista minulle tuli strato. Hyvä kitara ja olin tottunut stratoilla soittamaan niin oli ihan hyvän tuntuinen kaupassa testaillessakin. (Eka kitara oli stratokopio, toisena tele ja sitten tuli tämä nykyinen. Selkeä jatkumo.) Muitten vaihtoehtojen testailu jäi tuolloin vähän vähemmälle.
 
Tokaita ostaessani tuli testattua musakaupassa gibsonin studio, ltd viper, joku jackson ja muistaakseni fenderin tele. LR:n tatsi ja soundi olivat parhaat omaan korvaan ja se siis lähti mukaan. Strato alkoi tässä vaiheessa tuntua kömpelöltä. Tein pikasen johtopäätöksen, että straton kaula on liian ohut, koska LR:n kaula on huomattavasti paksumpi.
 
Mutta mutta.. Pacer kiinnosti paperilla ja menin sitten Helsinkiin testailemaan. Rakkautta ensisilmäyksellä. Sopi käteen yllättävän hyvin ja se soundi se soundi! (kyllä vaahtera runko soi hienosti omalla tavallaan). Pacerin ostettuani teoriani ei enää toiminut. Siinä kun on ohuempi kaula kuin stratossa ja istuu hyvin käteen. Suunnitelmat uusiksi ja nappulat takaisin alkuasetelmiin.
 
LR:n skaala on 24 3/4", straton ja pacerin 25". Skaalan pituus siis ei näinollen voi olla ratkaiseva tekijä. Entäpä radius sitten? Straton radius on 9.5", LR:n radius on ilmeisesti 12" (59' gibsonia matkii.. viisaammat voi oikaista jos ei oo 12") ja Pacerin radius on ilmeisesti 12". Tosin näistä ei varma voi olla, kun ovat muuttuneet pitkin valmistuskautta speksit ja mittaamaankaan en pysty.Jos nyt kuitenkin oletetaan, että LR:n ja Pacerin radius on sama, niin tässä olisi yksi yhdistävä tekijä.
Entäs se muoto? LR:n muoto on saman oloinen kuin koittamassani gibson standardissa (eli siis 50' round, tai ainakin lähellä sitä.) Strato on moderni C ja Pacerissa on oman käden tunnon perusteella D tai V * (en ole oikein näistä kaulamuodoista selvillä).
 
Mitkä sitten vaikuttavat päälimmäisenä siihen tuntumaan ja tatsiin, joka tekee jostain kitarasta sen oman ja parhaan tuntuisen käteen? Pitäisi päästä testaamaan stratoa 12" radiuksella ja lespaa 9.5" radiuksella niin olis jo vähän lähempänä tietoa. Myöskin C ja V malliset LP:n kaulat ja erilaiset straton kaulat tarttis testailla, jotta sais varman tiedon. Mutta onkohan se sen arvoista? Nyt kuitenkin on hyvän tuntuiset soittimet käsissä. Tosin näihän ajattelin silloinkin kun omistin vain straton enkä ollu les pauleja tai niitten kopioita kokeillut huolella ja antaumuksella.
 
Mistäs muiden mielestä se kaulan tuntuma johtuu?
 
*Luonnehdinta pacerin kaulasta: keskeltä tasainen ja ohenee reunoille. Melko litteä. Mikä muoto tämä nyt sitten on?
 
EDIT: vähän sekavaa tekstiä... pahoittelen ja tarkennan pyydettäessä.
 
Koitetaas tähän loppuun ny vielä joku tämmönen hyödyllinen näkökulma napata...
Eli mitä tuolta rivien väleistä saattaa voida lukea, on se, että etenkään aloittelijoiden ei kannata ajatella kitaran kauloja pelkästään "paksu" ja "ohut" termein. Kantapään kautta oppii...

Monen osatekijän summahan se on. Kaulan profiili, otelaudan radius, kaulan paksuus eri kohdista, kaulan leveys, viimeistely ja lakkaus. Usein myös unohdetaan nauhojen korkeuden vaikutus tuntumaan. Tuli tuossa taannoin vaihdettua nauhat yhteen kitaraan ja nyt kun nauhat ovat uudet ja korkeammat kuin edelliset (jotka olivat varsin kuluneet) niin kitaran kaula tuntuu "paksummalta."
 
Paras kokeilemani kaula on tuossa kaksikaulaisessa Deanissani, 6-kielinen kaula siis. Vaikka se on periaatteessa hyvinkin samanlainen kuin Morgan stratoni tai Yamaha Pacificani kaula, joku siinä kuitenkin on parempaa. Ehkä jumbonauhat tuovat sitten sen eron. Kaula on 42mm leveä satulan kohdalta, 20mm paksu ekan nauhan kohdalta (muistaakseni jotain 21-22mm 12. nauhan kohdalla), radius 12", D-profiili.

Oon miettiny kaulojen erilaisuutta paljon itekkin.
Kaulan koon ja profiilin lisäks tuntumaan vaikuttaa uskomattoman paljon myös kaulan (takapuolen) viimeistely, otelaudan materiaali ja viimeistely, nauhojen muoto ja viimeistely.
Esim. ohuelti satiinilakattu tai vahattu kaula on omaan käteen parempi kuin hieman nahkea lakka. Samoin tykkään reunalistoitetuista otelaudoista; mielestäni jotenkin kivemman tuntuisia ovat, tai sitten kuvittelen vain. Otelautojakin on niin monenlaisia, liukas vaahterainen on ihan eri tuntuinen kuin öljytty ruusupuinen. Jopa otelaudan merkit vaikuttaa tuntumaan jonkun verran, varsinkin jos nauhat on matalat.
 
Edit: Hannu H: mulla olis pdf-dokumenttina printattava sabluuna, jolla voi kattoa otelaudan radiuksen. Tarttetko?
 
Edit2: No löytyhän se linkkikin: http://www.kinman.com/html/toneWorkshop/radius.htm . Tuolla myös ohjeet.

Hyviä pointteja.
 
Laxun puheenvuoron jälkeen parit lisäykset vertailuun.
Stratossa vintaget, kramerissa ja lespassa medium jumbot. Siinäkin taas täsmää nuo "kaverukset".
Kramerin kaula on vahattu, LR ja strato lakattuja. Lakkauksen ja vahauksen välillä en ole vielä päässyt paremmuus järjestykseen.
 
Kunhan saan haalittua tönärin jostain niin mittailen paksuuksia hivenen...

Vähän vierestä liippaa mutta itse olen Les Paulilla soittelun myötä tottunut noihin lakattuihin, ja sitten Ibanezeilla ja Charveleilla soittelun myötä noihin satin/vahattuihin kauloihin. Suurin ongelma tulee silloin jollei kaula ole C-shape tai "pyöreähkö" D-Shape... Gibsonin kaulat ovat loistavia komppailuun ja sointujen rälläämiseen kun taas Charvelin ja Ibanezin kaulat toimivat itsellä hienosti riffittelyssä ja lead-soitossa. V-shape on välitön hylkääminen, samoin liian leveät kaulat/otelaudat (7-kieliset esim.) ja se Gibsonin Slim Taper '60 joka on kuin C-shape johon on keskelle höylätty sellanen litteä kaistale... se on aivan kauhea. Ehkä noita soittimia pyörii tuossa liiakseenkin, ei oikein kerkee syntyä sellaista täysin omaa kaulaprofiilia.

Ota stratosta lakka kaulasta pois ja uudet vähän isommat nauhat, niin kyllä istuu jo paremmin. Ainakin oman stankun lakka oli hirveän tahmainen, nyt hiottuna paljon parempi. Vaikka ei se edelleenkään poista sitä pitkäskaalaisuutta, eikä pienempää radiusta, varsinkin ylemmiltä nauhoilta on huonompi bendailla kun on pieni radius, kun taas sointuja on kivempi ottaa pienemmällä radiuksella.

Erityisesti tuo kaulan takapuolen materiaali on mullekin se juttu. Gibson Flying V maalatulla kaulalla meni yksinkertaisesti tahmaiseksi samantien, vaikka en nyt mikään rasvanäppii ookkaan. Halpis Squierin satiinilakka taasen toimii ja toimii vuodesta toiseen.
 
Melkein vois sanoa omalta kohdalta, että kaulan tuntuma kaikkine spekseineen on tärkein. Alussa tietty vaikuttaa eniten muut asiat, jopa ulkomusiikilliset seikatkin, mutta kaulatuntuma määrittää sitten sen soitetaanko sillä vai ei.

Kyllähän se kaula on kitaran ensisijainen käytöliittymä ja määrittelee hyvin pitkälle sen käyttökelpoisuuden. Itse olen joutunut luopumaan paristakin hyvästä kitarasta, joista eniten harmittaa -81 Hamer Special, pelkästään sen takia että kaula ei ole vaan istunut käteen. Omaan käteeni paras kaula eli lievästi veemäinen vaahteraotelaudalla ja jumbonauhoilla on ollut yhdessä Fenixin stratossa ja tälläkin hetkellä se odottaa jemmassa josko joskus eteen tulisi se muuten ultimaattinen strato, mutta "väärällä" kaulalla.