Bänditoiminta ›

Me ruvettiin soittamaan joskus 11v. ja tehtiin itse biisit alusta saakka. Nythän nuo biisit ovat aivan legendaarisia UG-hittejä. ;)
 
Meidän bändin toinen kitaristikin oli kavereidensa kanssa tehnyt noita omia biisejä joskus tuon ikäisenä. Ikimuistoisia UG-hittejä noilta ajoilta ovat mm. "tiger tiger where's your hand" ja "knife in body" :)

Mutta mitä tekee Roger? Roger ottaa oluen.

Meidän bändi alotti heti omilla kappaleilla. Coverit tuli vasta myöhemmin mausteeksi. 15-vuotiaita oltiin aloittaessamme.
 
Mielestäni tuo on aivan väärä tapa aloittaa bändi. Ensin coverit, koska niillä on helppo opetella soittamaan yhdessä kun sovitukset on valmiiksi tehty puolestasi. Lisäksi covereita soitamalla oppii asioita joita voi hyödyntää sitten omiin biiseihin.
Toiset voi sanoa muuta, mutta mielestäni samantien omilla biiseillä alottaminen ei tuota hyvää lopputulosta.
 
Tottahan toki poikkeuksiakin on.

Ehkä tärkein asia bändissä on se että tullaan toimeen toisten kanssa. Bändi on kuin perhe, ei välttämättä edes parhaat ystävät, mutta merkittäviä henkilöitä toisilleen. Ideana on se ettei menetä hermojaan jos joku tekee jotain, ja se ettei menetä hermoja ja lopeta hommaa samantien siihen jos joku toinen suuttuu. Tämä kasvattaa bändiä henkisesti kestämään toisiaan ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa tulevia vastoinkäymisiä ja vaikeita tilanteita musamaailmassa. Kyllähän se tottakai vituttaa jos joutuu soittamaan sitä keikkasettiä läpi 5h keikkaa edeltävänä päivänä koska jokin juttu ei mene kohdalleen, mutta ei se ole varmaan mukavaa toisistakaan. No joo, läpinää ja muuta sellaista. Aloittakaa helpoilla biiseillä ja pyrkikää siirtymään joihinkin vähän vaikeampiin biiseihin nopeasti (älkää siis vaihtako koko harjoitusmateriaalia vaikeaksi), tällä tavoin soittotaitoa on helpompi kartuttaa. Jos vaikea biisi ei mene heti ekojen treenien kolmannella kerralla niin kokeilkaa vielä kerran, ja jos ei mene vieläkään niin ehdota että "kokeiltaisko tätä seuraavissa treeneissä jos eka harjotellaan kukin itse sitä kotona" tms..

Mielestäni tuo on aivan väärä tapa aloittaa bändi.
 
No hyvin on ainakin sujunut. Ja ei ole olemassa
väärää tapaa... Ei välttämättä kaikille sopiva tapa, ei ainakaan helpoin. Mielestäni asiat on hyvin jos bändi rakentuu omille biiseille.

No hyvin on ainakin sujunut. Ja ei ole olemassa väärää tapaa...
 
Se olikin mun mielepide "väärästä" tavasta. Tottahan toki teidän omat biisit voikin olla hittejä ja menestytte ilman että harjoittelette covereilla yhteensoittoa.
 
Ja ehkä tuo "väärä tapa" oli huono tapa ilmaista mut niin ajattelen ma.
 
EDIT: Jos menestyä haluaa niin totta kai bändin täytyy omille biiseille perustua, mutta ei kai niillä niin kiire ole ainakaan 15 vuotiaana?

EDIT: Jos menestyä haluaa niin totta kai bändin täytyy omille biiseille perustua, mutta ei kai niillä niin kiire ole ainakaan 15 vuotiaana?
 
No ei tietenkään ole kiire. Itseäni ei ole vain koskaan kiinnostanut soittaa liiemmälti muita kuin omia kappaleita. Omien biisien soittaminen on aina tuntunut paljon antavammalta kuin covereiden soitto. Omat biisit -> oma juttu. Ja meillä ne kappaleet on vain aina syntyneet, joten ei se mitään väkisin vääntämistä ole ollut.
 
Yhteensoittoa voi harjoitella muillakin kuin covereilla.

Itseäni ei ole vain koskaan kiinnostanut soittaa liiemmälti muita kuin omia kappaleita. Omien biisien soittaminen on aina tuntunut paljon antavammalta kuin covereiden soitto. Omat biisit -> oma juttu. Ja meillä ne kappaleet on vain aina syntyneet, joten ei se mitään väkisin vääntämistä ole ollut.

Yhteensoittoa voi harjoitella muillakin kuin covereilla.
 
Täysin sama juttu täällä. Covereita tuli jokunen nuorempana opeteltua, mutta omia biisejä pukkasi kuitenkin ripeähköön tahtiin ja siinä oli sitä luomisen iloakin (kuten on ajoittain vieläkin...)

Ensin coverit, koska niillä on helppo opetella soittamaan yhdessä kun sovitukset on valmiiksi tehty puolestasi. Lisäksi covereita soitamalla oppii asioita joita voi hyödyntää sitten omiin biiseihin.
 
Mä olen kyllä Ozzmanin kanssa samoilla linjoilla. Muiden tekemiä kappaleita ja sovituksia kahlaamalla oppii aivan valtavasti. Ei tartte keksiä pyörää uudestaan ;-)
 
Lisäksi mun mielestäni on hyvä asia, että aloittelevalla bändillä on harjoittelussaan valmis malli. Tällöin rima on asetettu ja sen ylittämiseen voidaan keskittyä. Toki riman pitää olla sopivalla korkeudella; olisi hyvä joutua vähän ponnistamaan (vaikka välillä voi tehdä juttuja ihan huvikseenkin - hauskaahan pitää olla), mutta voi johtaa turhautumiseen jos tavoite on liian korkealla.
 
Jos aloitetaan heti omalla tuotannolla, ilman mitään käytännön kokemusta muiden tekemästä musasta, ei tiedetä keinoja joilla jutusta saadaan eniten irti. Pahimmillaan mennään siihen että homma ei toimi, mutta kaikki puutteet kuitataankin kommentilla "tää on meidän juttu, me halutaan tehdä näin joten se on oikein". Noin ei kehitytä. Mutta kukin toki tyylillään: nämä ovat mun mielipiteitäni, ja monet näköjään ovatkin eri mieltä.
 
Aloittaja toivoi konkreettisia biisiesimerkkejä. Ja heviä piti olla... joku oli maininnut Judas Priestin levyn British Steel. Kokeilkaa tuolta kiekolta vaikka kappaletta Living After Midnight.

noh noh.. enpäs sanokkaan mitääm..

Tässä pari vinnkkiä: Eli kannattaa ruveta etsimään jo ny kunnon reenikämppää, koska meillä menee yleensä tunti vaan viritykseen ja paskanjauhamiseen sitte ottakkaa jotai helppoi kipaleita esim päränöidi tai for hum te pel tolls (tai siihen suuntaan) sen jälkeen ruvetkaa kattelemaan laulajaa joten eiköhän se siitä luonnistu......

Yhteensoittoa voi harjoitella muillakin kuin covereilla.
 
Näin se on minunkin mielestäni. Vaikeampi tie tämä tietysti on, mutta lopputuloksena saattaa olla jotain oikeasti omalta ja uudelta kuulostavaa, kun ei jumituta toistamaan jo olemassa olevia ratkaisumalleja. No, puolensa on kummallakin tavalla. Tärkeintä lienee toisto (niinku lätkässäkin). Eli soittakaa ja soittakaa.

No kyllähän nuita pätkiä on jo pari mutta ei vaan riitä malttia alkaa siitä biisiä väsäämään....
 
Siihen vaan rokin peruskomppi pohjalle ja joku yksinkertainen bassolinja ja antaa mennä. Jollain ihan yksinkertaisella aloitatte ja soitatte sitä sen verran, että alkaa oikeasti tuo yhteissoitto pelata helposti. Sen jälkeen kehittäkää vaikka jotkut sanat tuon perusriffin päälle ja seuraavaksi kehittäkää vielä joku kertosäe. Sitä sitten vedätte niin kauan, että osaatta vetää tuon yhdessä milloin tahansa. Sitten voi ruveta kattelemaan jo jotain covereita tai kehitätte vielä tuota omaa biisiänne.
 
Noin me ainakin aloiteltiin.

sitten riittääkö kerran viikossa 60 min oikeen harjotukseen?
 
Ei mielestäni.

Harjotelkaa omia osuuksia kotona ja sitten reeneissä yhteissoiton harjoittelua.

viinalla kaikki paranee

viinalla kaikki paranee
 
Todella tarpeellinen viesti.