Rummut: rumpukamat ›

Aika offarina tulee mieleen Pelle Miljoonan NUS-bändin kitaristi Pasi Huopalaiselta saamani Ludwig-esite vuodelta -75. Pasi oli hyvällä käsialalla kirjoittanut oman mielipiteensä seteistä. Tuplasetin alla luki aina(mallista riippumatta): hienot. Jos oli muuten toplinea, mutta yhdellä bassarilla, niin luki: koht.
 
Cozy Powell oli minun esikuvani. Komea Ludwigin tuplasetti (hienot) ja hyvin veti tuplabassareilla Rainbowta. Sen jälkeen ei hirveästi ole sillä saralla tapahtunut. Vain kaasua on painettu syvemmälle.

Aika offarina tulee mieleen Pelle Miljoonan NUS-bändin kitaristi Pasi Huopalaiselta saamani Ludwig-esite vuodelta -75. Pasi oli hyvällä käsialalla kirjoittanut oman mielipiteensä seteistä. Tuplasetin alla luki aina(mallista riippumatta): hienot. Jos oli muuten toplinea, mutta yhdellä bassarilla, niin luki: koht.
 
Hahhaa, aika hyvä.=)

Pitäähän metalli jotekin saada erottumaan nopeesta humpasta. Siinä mielessä tuplat puolustaa paikkaansa.
 
Mitä te enää väittelette. Tuossahan tuo tuli jo totuus ilmi.
Yritin tässä kertana muutamana kuunnella muutamaa metalliscenen yhtyettä ja olin todella yllättynyt että iskelmästä tuon musiikin erottaa vain särökitara, tuplabassarit ja erilaiset tekstit.
Olin tosissaan aika pettynytkin kun musiikki ei ollutkaan yhtään raskasta vaan jotenkin todella pliisua... No makunsa kullakin. Ehkäpä se on jotenkin että "new iskelmä for the next generation".
Eikä tämä ole provoa ihan vaan ihmettelen rehellisesti.

...Harmittavan harvassa ovat vaan ne ihmiset jotka ymmärtää ettei musikaalinen lahjakkuus ilmene pelkästään tuplien nopeudesta tai tap-soolon nopeudesta.
 
Siis et voi sanoo että ne jotka on harjotellu nopeutensa iha tappii vaikka kitaralla ettei niille pitäs nostaa hattuu. Esim hahdolle nostan hattua (soittaa siis rumpuja jos joku ei tiennyt) siitä että pysyy timessa tjsp. niin nopeilla temmoilla ja iha pelkästä nopeudestakin. Onha sitä pitäny reenata. Ja musikaallisuushan ei liity mitenkään nopeuteen vaan säveltämiseen ja sovittamiseen ja hienojen musiikillisten asioiden kuulemiseen.

...Harmittavan harvassa ovat vaan ne ihmiset jotka ymmärtää ettei musikaalinen lahjakkuus ilmene pelkästään tuplien nopeudesta tai tap-soolon nopeudesta.
 
Siis et voi sanoo että ne jotka on harjotellu nopeutensa iha tappii vaikka kitaralla ettei niille pitäs nostaa hattuu. Esim hahdolle nostan hattua (soittaa siis rumpuja jos joku ei tiennyt) siitä että pysyy timessa tjsp. niin nopeilla temmoilla ja iha pelkästä nopeudestakin. Onha sitä pitäny reenata kauan. Ja musikaallisuushan ei liity mitenkään nopeuteen vaan säveltämiseen ja sovittamiseen ja hienojen musiikillisten asioiden kuulemiseen ja keksimiseen.

menikö taas sähläämiseks :D yläpuolella

Tasainen tuplajytke on rankkaa ja kulkevaa - noin minuutin ajan. Siinä kohdassa alkaa aina tuntua, että vaihtakaa jo. Vaikutus laimenee, ei tunnu enää miltään, tylsältä korkeintaan.
 
Tuplan nopeus on ratkaiseva tekijä, joka usein jää huomiotta. moniinkin biiseihin sopisi paremmin 16- tai jopa 8-osatupla, eikä se 32-osainen, mitä usein käytetään. Hitaampi kulkee usein paremmin, kun musiikki ei tule liian täyteen. Kaikkihan on tapauskohtaista ja biisin ehdoilla mennään, mutta tätä kannattaisi miettiä. Ja sitä, että iso on iso vain verrattuna pieneen. Välillä hitaammin, välillä nopeammin, lujaa/hiljaa, säröä/ei säröä, jne.
 
Toinen hämäävä juttu on crashiin komppaaminen. Ei siinä muuten mitään, mutta kovin usein tuloksena ei ole potkien etenevä pulssi, vaan tasainen suhina. Crashikompin saa kyllä kulkemaan kuin juna, mutta yhä harvemmin sellaista kuulee.
 
Edelliset yhdessä... siinähän sitä ollaan.
 
Maj Karma on muuten hyvä esimerkki tuplan säästeliäästä ja tyylikkäästä käytöstä. Harvoin sitä tulee, ja silloin se tappaa.

"new iskelmä for the next generation".
 
Totta.
 
Stratovariushan on ihan samaa jakkia eri paketissa. Iskelmästä sen erottaa vain tuplajytke, säröisempi kitara ja korkeammat vokaalit. Sanatkin on ihan yhtä kornit, joskin eri tavalla. Ja genressä riittää samankaltaisia yrittäjiä ihan riittävästi.
 
Kohta tulee tappelu :)

"new iskelmä for the next generation".
 
Nykyajan slaageria, sitähän se hevi on. Kirkasotsaista pop - melodiaa särösoundeilla. Matti ja Teppo on tota tehnyt jo 40 vuotta, tosin ilman säröä.

....miksi muuten "hevi" basarin pitää kuulostaa sellaselta läpsytykseltä?en ymmärrä...aaargh

Finntrollin laulaja Vilskan Tapio kerran loihe lausumaan: hevi on kuin aikusviihde, huonoimmillaankin parasta... Silloin se nauratti ja nytkin vähän.
 
On sitä hyvää heviä ja huonoakin. Tosin se jatkuva tuplabassaritykytys puuduttaa pian, kuten jo mainittiin.

Cozy Powell oli minun esikuvani. Komea Ludwigin tuplasetti (hienot) ja hyvin veti tuplabassareilla Rainbowta. Sen jälkeen ei hirveästi ole sillä saralla tapahtunut. Vain kaasua on painettu syvemmälle.
 
Jesh, Kill the King, siinä tuplabasarointi minun makuun. Semmoista mukavaa morsetusta. Tut-tuku-tukutu-tut-tut-tukutu.

Nyt pitää vähän tarkentaa. Metallista puhuin kun valittelin tuossa aiemmin. Ja ihan aiheesta metallibändit eivät kutsu musiikkiaan heavymetalliksi vaan pelkäksi metalliksi. Nykypäivänä kyllä löytyy tuolla heavypuolella ihan tarpeeksi rankkojakin bändejä, mutta esim. Children of Bodom-tyyliset metallibändit ovat kyllä jotenkin ihmeellisen pliisuja.
Tämä tarkennus siksi, koska moni tuossa puhuu jo hevistä kun taas minä tarkoitin nimenomaan metallia. Pilkunviilaamista minunkin mielestäni, mutta ovat kuulemma ihan eri genre.

Jos en ilmaissut itseäni kyllin selvästi niin tässä vielä korjausta...
 
Siis et voi sanoo että ne jotka on harjotellu nopeutensa iha tappii vaikka kitaralla ettei niille pitäs nostaa hattuu.
 
Siis tottakai nostan hattua hyvälle tekniikalle enkä väitä ettei viimeisen päälle nopeat rumpulinjat ja kitarakuviot olisi helvetin ankaran työskentelyn takana. Kritiikkini kohdistuu lähinnä itsesikin mainitsemalle saralle.
 
..._säveltämiseen_ ja _sovittamiseen_ ja hienojen musiikillisten asioiden kuulemiseen ja _keksimiseen_.
 
Kuten aikaisemmissa viesteissä mainittu, jatkuva tuplarolli basarilla kompeissa alkaa nopeasti puuduttamaan. Mielestäni mikään ei estä nimenomaan säveltäessä ja sovittaessa metallimusiikkia varioimasta hieman jo kuluneita rumpulinjoja. Rumpulinjojen rukkaaminen hieman moniulotteisemmaksi ja nimenomaan enemmän vuorovaikutukseen muiden soittimien kanssa huutaa kipeästi sitä musikaalista kekseliäisyyttä, joka ainakin minun silmissäni nostaa sekä bändin että rumpalin arvostusta kummasti. Rummut ovat samalla tavalla soitin kuin kitara ja bassokin, eikä mikään pakota rumpuja toimimaan vain tiheäiskuisena metronomina muille soittimille.

Laitetaanpa taas vaihteeksi yhden metallistin puolustuspuhe tähän väliin.
 
Miusta on kyllä vähän ihmeellistä, että ihmiset täällä selittää että "hevi" on jotain iskelmän jatketta. Saattaahan siitä sellaisen käsityksen saada, jos kuulee vaan just niitä bändejä jotka on eniten esillä, eli jotain Nightwishiä ja COBia yms. Makuasioitahan nämä ovat, mutta se on minusta melko tyhmää, että arvostellaan asioita sen perusteella mitä radiosta kuuluu joskus harvoin ja sitten vielä (välillä) esitetään ne asiat niinkuin ne olisivat jotain absoluuttisia totuuksia.
 
Kun täällä nyt musiikin raskaudesta käytiin puhumaan, niin sehän ei ainakaan minun mielestäni tule siitä tuplabasarien jytinästä, vaan päinvastoin sellaisesta hitaammasta menosta, kuten taisin tuolla aikasemmin jo sanoakin. Itse pidän "raskautta" sellaisena tunnelmana joka tietynlaisesta musiikista välittyy. Sellaista nopeaa menoa kuvaa usein mielestäni paremmin vaikka sana "mättö". Kyllä miun mielestä esim. Opethilla on melkosen raskaita kappaleita. Ja vaikka monet metallibänditkin tekevät sellasta "kevytmetallia", niin ei se minusta tee niistä mitenkään huonompia kuin mitkään muutkaan bändit. Ei se raskaus läheskään aina ole se pääasia metallissa, vaan sama kuin kaikessa muussakin musiikissa ainakin pitäisi olla, eli ihmisten viihdyttäminen. Eri bändit tekevät sen eri tavoilla.
 
Ettei nyt ihan totaalisen off-topiciksi mene, niin sanotaan nyt tähän vielä niistä tuplabasareista jotain. On olemassa myös paljon sellaisia metallibändejä (rumpaleita), jotka käyttävät niitä tuplabasareitaan "oikein", eli sellaisena lisämausteena oikeissa paikoissa. Harmi vaan, että yleensä pelkästään ne "huonot" esimerkit jäävät ihmisten mieliin, kuten täälläkin näyttäisi monelle käyneen.
 
En siis yritä tällä viestillä haastaa riitaa kenenkään kanssa, enkä väitä olevani sen oikeammassa näissä asioissa kuin kukaan muukaan. Yritän lähinnä tuoda toisenlaista näkökulmaa tähänkin keskusteluun. Nämähän ovat makuasioita. Toivottavasti muutkin muistavat sen.

Hoho, iskelmää toden totta! Kuulen jo mielessäni Stratovariuksen Black Diamondin triolikomppi-iskelmäversion Eino Grönin laulamana...

No tämä jakaa mielipiteitä tämä tuplatykitys.
Sanotaan, että sama pätee tuossa kuin ihan beatkompissa, on tyyppejä jotka saavat kulkemaan tukutuksen, on tyyppejä ketkä saavat kulkemaan beatkompin.
Sanotaan, että jos tyyppi (esim kitaristi*) tekee biisin ja sanoo, että tähän kohtaan tulee sit tuplabasarointia, niin kyllä ainakin rumpalina kunnoitan biisintekijän visiota siinä määrin, että soitan sen sillä tavalla kun tekijä sen on halunnut. Jos se alkaa kuulostamaan kauhealta, niin sitten siihen haetaan jotain muuta...
 
Kuunnelkaa Opethin Master`s Apprentices ja sanokaa kulkeeko komppi siinä eteenpäin, siinä on loistava esimerkki hyvällä maulla tehdystä basarityöskentelystä, samoin voidaan ottaa esim Deep Purplen Fireball, joka taitaa olla kohtalainen esi-isä tuolle tukutuku kompille, sekä Rainbown Spotlight Kid joka rullaa tukun varassa koko biisi.

Kyllä heviin sopii tuplat erittäin hyvin...
Mutta heviä voi tehdä myös ilman tuplia...
Itse kyllä käytän tuplapedaalia...