Kitarat: soittaminen ›

En tiedä kuuluisiko tämä enemmän tuonne Bändi-foorumin puolelle, mutta soittamista tämäkin. Piti alkaa oikein nostalgioimaan ja muistelemaan ensimmäistä bändikokemusta, mikä oli melkoinen eteenpäinpotku soittamiselle. Ja sitä kun aika kultaa muistot, niin yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen ajateltuna silloinen vilpittömyys on jotenkin metkaa nykyiseen liki leipääntyneeseen vääntöön nähden.
 
Ikää oli 13 vuotta ja kitaransoiton kokemusta jokunen vuosi takana. Olin juuri saanut ehkä vuotta aiemmin ensimmäisen sähkökitaran, joka oli joku Ibanezin tai Mayan kopio Rickenbackerista, sekä vahvistimen 10W Laneyn trankkucombon. Muita asiaan kuuluvia varusteita oli Ibanezilta keltainen Flangeri, punainen kompura ja kahdella 9v paristolla toimiva Power Equalizer. Piuhoja taisi olla yksi 3 metrinen suora ja toinen saman mittainen kierreletku. Joku parimetrinen letku oli varalla. Ja sitten oli ihan oikea A-pilli viritystä varten ynnä pari kolme plekua.
 
Samalla luokalla oli kaveri, jolla oli isäukon vanhat rummut, sekä toinen heebo joka myös soitti kitaraa. Treenikämppä löytyi jälkimmäisen kaverin saunakamarista. Heti alkuunsa meno oli aika hurjaa. Aluksi soitettiin mitä osattiin eli jotain Deep Purplen, Uriah Heepin ja Black Sabbathin riffejä. Hirmuista heviä siis. Omat biisit tuli kuitenkin aika nopeasti mukaan kuvaan, enkä sen jälkeen ole pääasiassa muiden tekeleitä soittanutkaan.
 
Kahdella kitaristilla ei kuitenkaan bändi kuulosta bändiltä, jos ei bassoa ole mukana ja siksipä toisesta kitaristista tehtii basisti. Kitarasta virettä hiukan alas, tonea tummalle, styrkasta baassot täysille ja diskantit pois ja vielä väliin Power Eq muminaa tuomaa ja johan oli bändillä basisti. Rumpalin piti vain soittaa aika hiljaa, koska Laneyni ei oikein ollut osuva ratkaisu näihin puuhiin.
 
No, tuosta tuo lähti ja sitä se on ollut siitä lähtien tosin niin, että mukaelmabassojen tilalle on tullut oikeita sellaisia :)