Media ja viihde ›

Commando
 
Komediana arvostellen antaisin tällä kertaa 9+, tuli aika monet makeat naurut kyllä naurettua taas. Muuten tämä on kyllä jo NIIN huono, että on oikeastaan kaiken arvostelun ala- tai yläpuolella, kuinka vaan.

Commando
 
Arska pieksää, tappaa, räiskii ja heittää vielä puujalkavitsin perään. Voiko muuta enää toivoa? No... elokuvanahan tämä ei mitenkään hyvä ollu, mutta pirun hyvä "aivotnarikassa"-elokuva. 6½

Mä katoin eilen Malene nimisen leffan ja se oli todella hyvä... ei mikään perinteinen nyyhkyleffa... aika surullinen, mut jännällä tavalla romanttinen.
Arvosana: 9

City of God
 
Tää pitää laittaa ihan vaan sen takia että kyseessä on yksi viime vuosien ehdottomasti parhaista elokuvista, en siis ole tätä viimeksi katsonut.
 
Uskomaton rytmiikka kuvallisesti (elokuvan avauskuvat!) ja kerronnallisesti. Leffassa käytetyt amatöörinäyttelijät on uskottavampia kuin useat Hollywoodin "tunnustetuista" lahjakkuuksista. Pieni budjetti, iso tunne.
 
10

Rakastaa...ei rakasta leffan katoin... se oli aika hyvä... se juoni oli aika jännästi tehty, oli hyvä.
 
annan 8½

Shrek 2. Loistavaa viihdettä ja paikoitellen jopa älykästä komediaa. 9½

Donnie Brasco
 
Hyvä juoni, hyvät näyttelijät.
 
9

Salasana: Swordfish
 
Siis ei helvetti, mitä roskaa. Mulla ei mahdu päähän, että miten Travolta onnistuu aina ryssimään oman uransa. Jätkä nousee hienolla Pulp Fictionilla takaisin huipulle, ja alkaa sitten tekemään mitä hirveimpiä pläjäyksiä. Ei voi tajuta. Ainoa asia mikä pelastaa hiukan Salasana: Swordfishiä on Halle Berry ja se, että jossain vaiheessa elokuvaa soi Kraftwerk.
 
5-

City of God
 
10
 
Näin.
 
Katsoin nyt yöllä kello 4.30 The Villagen, M. Nightin tuotosten taso laskee kuin lehmän häntä. Leffan idea olisi toiminut lähes missä tahansa muussa tyylilajissa KUIN kauhussa.
5+

Salasana: Swordfish
 
Kyllä minä tykkäsin. Ei tämä nyt mikään klassikko ollut, mutta ihan mukavaa toimintaviihdettä. Kiinnostavia juonenkäänteitäkin oli, vaikka jotkut toimintakohtaukset tuntuivat hiukan väkisin mukaan tungetuilta ja loppu oli hiukan turhan yksoikoinen.
 
Berry ja Jackmankin olivat paljon sopivimmissa rooleissa kuin X-miehissä; kumpikaan ei vaan kertakaikkiaan tippaakaan vastaa käsitystäni ko. sarjakuvasankareista. Mutta se nyt ei kuulu tähän.
 
8-

Ace Ventura - Lemmikkietsivä
http://www.imdb.com/title/tt0109040/
 
Eipä tässä sairastellessa ole muuta tekemistä kuin istua m.netissä tai katsoa Canal +:ssaa. Ajattelin siis verestää muistia tämän elokuvan osalta, se kun sattui sopivasti taivaskanavalta tulemaan ja edellisestä katselukerrastakin on kohta about 10 vuotta.
 
Ace Ventura on lemmikkidekkari, joka etsii ihmisten kadonneita kotieläimiä. Ace saa uransa isoimman keissin, kun jalkapallojoukkueen maskotti, delfiini Snowflake, varastetaan. Venturan palkkaamisen järkevyyttä esimiehet kummastelevat moneen otteeseen, mutta lopuksi hän kuitenkin hoitaa homman kotiin.
 
Jim Carrey siis vääntelee naamaansa ja muitakin kehonsa osasia (asstalk-vitsi nauratti, ehkäpä siksi kun siitä tuli goatse mieleen) puolitoista tuntia. Hyvin hän sen kyllä tekee, ja muutama naseva paukku tulee dialogistakin. Mutta siihen se sitten taitaa jäädäkin, nimittäin tälläisessä komediassa elintärkeää oleva kohellus ja fyysinen huumori on kovin vähässä. Tietenkään ei voi edellyttää, että moisessa crazykomediassa olisi mitenkään kummoinen juoni, mutta muutamia twistejä tarinaan olisi voitu kehittää. Delfiinin kidnappaajan henkilöllisyyden paljastuminen oli ihan kelpo idea, mutta mielestäni vähän tönkösti toteutettu. Carreyn sidekickinä toimiva Courteney Cox on vähän turhankin vaisu, johtuneeko sitten kässärin rajoituksista. Tietysti harva onnistuu näyttämään kovinkaan hauskalta, jos Jim Carrey on vastanäyttelijänä.
 
Ihan kelpo viihdyttäjä kaikenkaikkiaan, mutta ei todellakaan sitä crazykomedioiden kärkikastia. Yksityiskohtana mainittakoon, että elokuvassa on pätkä Cannibal Corpsen keikasta, jolla Ace seikkailee.
 
+ Carreyn temput +leikit
+ Hyviä vitsejä dialogissa, mutta...
- slapstick-huumori on vähissä
- Carreyn rinnalla kalpenevat näyttelijäsuoritukset
 
7½

Joku Jeanne delapluu.. joky joku se oli, mutta ihan mielenkiintoinen. Voisin antaa vaikka 9½..

Ray.
 
Suhtauduin tähän etukäteen varsin epäluuloisesti, vaikka Ray
Charlesin musiikkia diggailenkin. Tietysti - harva on pystynyt
levyttämään mitään niin kiihkeätä kuin What'd I Say.
 
Alkupuolellaan elokuva toi kovasti mieleen monet suomalaiset
elämäkertafilmit: paljon irrallisia kohtauksia, jotka eivät tunnu
oikein mitenkään liittyvän yhteen. Syyllisyysnäyt pikkuveljen
kuoleman johdosta olivat jonkseenkin banaaleja. Vähitellen homma
tuntui kuitenkin toimivan paremmin. Tai sitten kerrontaan vain
tottui.
 
Jamie Foxx veti hankalan roolin erinomaisesti. RC:n tv-pätkistä
(ja Blues Brothersista!) tutut liikkeet, eleet ja puhetapa olivat
aika lailla hanskassa.
 
Kaiken kaikkiaan pidin tuosta enemmän kuin olin odottanutkaan.

Paha maa
 
Tulipahan piiitkästä aikaa käytyä katsomassa kotimainen kuva teatterissa. Pahaa maata on hehkutettu, ylistetty ja hämmästelty sen synkkyytä. Elokuvan huonoin puoli on oikeastaan se, että jos on nähnyt Alejandro Iñarritun elokuvia, Paha maa ei tarjoa mitään uutta. Paitsi tietenkin suomalaisen ympäristön. Louhimies on selvästi Amores Perrosinsa katsonut, sillä niin vahvasti elokuvat tyyli, tehokeinot ja tarinankuljetus myötäilevät kyseistä pätkää.
 
Näyttelijäsuoritukset vaihtelevat tasoltaan. Petteri Summanen ja Sulevi Peltonen loistavat erityisesti, mutta esimerkiksi Mikko Leppilammen esittämä hahmo jää jotenkin etäiseksi. Osasyynä tähän voi olla, että episodimaisessa tarinassa on yritetty sitoa liian monta ihmiskohtaloa samaan elokuvaan. Yleensä tämän tyyliset elokuvat pyörittelevät kolmea perustarinaa saman teeman ympärillä, mutta Pahassa maassa yritystä on vähän liikaakin. Monet hahmot jäävät etäisiksi ja pinnallisiksi ajanpuutteen vuoksi.
 
Sinänsä Paha maa tarjoaa kuitenkin hyvän elokuvaelämyksen. Elokuvan rankkuudesta voi puhua nyt korkeintaan kotimaisella tasolla, vaikka kieltämättä paria kohtausta oli suorastaan kiusallista katsella. Tyyli on suomalaisen elokuvan tasolla raikas, mutta kuten todettua, kansainvälisellä tasolla se ei tarjoa mitään uutta. Loppukohtauksen kliseys pisti myös hieman silmään, vaikka se muuten ihan mallikkaasti toimikin.
 
8½

Session 9
 
The Machinistin innoittama piti katsoa tämä Brad Andersonin mielisairaalaan sijoittuva thrilleri. Idea lyhykäisyydessään on että joukko äijiä menee hylättyyn, valtavaan mielisairaalaan purkamaan asbestirakenteita jälleenrakentamista varten. Tunnelma kiristyy hetki hetkeltä ja katsojan on mietittävä onko kyseessä kummitukset vai äijien mielikuvitus/mielenterveys.
Todella harvoin enään näkee jännäreitä jotka oikeasti jännittävät, tämä oli sellainen. Jos tykkäät Silent Hilleista niin tämä varmaan toimii.
*****

Surkeiden sattumusten sarja
 
Yhdeksän pistettä tälle. Oli pitkästä aikaa hyvä elokuva, joka käy lapsille ja aikuisille.
Mukavan tummasävyinenkin vielä. Itse pidän aina elokuvista, joissa on miltei koko ajan pimeää, tosin Darkcity niminen elokuva oli niin kova rimanalitus ettei ole toista...
Tahraton mieli ja tämä on kaksi Carreyn parasta elokuvaa.

Amelie
 
Jos ei tästä tykkää, niin on tunnevammanen elokuvanvihaaja. En ikinä kyllästy.
 
9 points!

Ju-On - The Curse
 
Japanilaista kauhua pienellä budjetilla. Toimi ihan hyvin, eli oli pirun pelottava.
 
8+

Frida: Musta tosi hyvä elokuva, välillä tosin vähän outo, mut ei haitannu menoa. 9
 
Guru: Tosi huono leffa, en tykänny yhtää. 5
 
Kirotut Sielut: No jaa, ihan jees.... saatiin ainakin kiljua:). 7½