Kitarat: kitarakamat ›

Jaa'a, siihen en osaa sanoa. Onhan noissa kyllä hyvät virittimet, joten ehkä floikka + Carvinin oma satula ei ole sekään ihan tuhoontuomittu yhdistelmä.
 
Varsinaisesti tulin kertomaan omat kokemukseni aiheesta. Hankin oman DC400:n jokin aika sitten käytettynä sikana säkissä enkä ollut koskaan kokeillut mitään Carvinia. Mulla on siinä Wilkinson ja se on omaan käyttööni paras talla. Itse kitarasta... tajusin aika nopeasti, että olin elänyt vuosikaudet pimennossa, tietämättömänä että _huippuhyvän_ kitaran voi saada samalla rahalla kuin mitä kaikenlaisista keskinkertaisista paskoista pyydetään. Joku eBay:ssä Carvinia taannoin myynyt kirjoitti: "I am selling this guitar to get another Carvin. Having tried everything out there, I am a Carvin convert. No one makes a better guitar at any price, as far as I am concerned." Nyt tässä vaiheessa tuoretta kokemustani voin oikeasti ymmärtää tuota viimeistä väittämää.
 
Itsestäni on tullut ikuinen Carvin-fani. Alkuhuuma on mennyt jo ohi, mutta tilanne ei ole muuttunut miksikään. DC400 on yksinkertaisesti niin hyvin soiva ja käteen sopiva kitara, että vaikea siitä on paremmaksi pistää. Osat ovat laadukkaat elektroniikkaa myöten, viimeistely on moitteetonta ja kokonaisuus todella soi (lujaa... akustisesti). Omasta mielestäni monet noista ovat kokonaisuutena muodoiltaan ja väreiltään tosi nättejä. Se on sitten sitä pikkutarkkaa koristelua ja muuta toisarvoista nysväystä, joka vielä kalliimmissa lankkusähkökitaroissa maksaa extraa. Ibanez JS1000 on todella hyvä kitara (ja erilainen), mutta autiolle saarelle ottaisin tuon Carvinin. Aaltojen kohistessa hiekkarannalle tuo soisi yhä niiden ylitse... ja iltanuotion äärellä vaahterakansi näyttäisi kauneutensa. DC400:n kanssa voisin muistella Eino Leinon runoista tehtyjä sovituksia ja slovareita ja toisena iltana voisin kehitellä jotain progemetallisooloja, joiden vaikeimmissa kohdissa ainoastaan sormieni koordinaatio toisi rajat vastaan, ei kitaran ebenpuuotelautainen kaula. Eihän tuo ole mikään strato eikä les paul, joten sellaista tuo ei korvaa. Se ei haittaa mitään, sillä tuo on omanlaisensa ja niin hyvä, että sillä tekee mieli soittaa. Yksi kitara on yksi kitara, ei kaikkea kerralla.
 
Nykyään tulee katsottua todella erilaisella silmällä 500-800e hintaisia kitaroita. DC400:sta tuli itselleni sellainen referenssi, johon alitajuisesti tulee kaikkea verrattua... että onko muissa samantyylisissä saman hintaluokan kitaroissa mitään järkeä ja kannattaisko niinkun miettiäkään. No, ei ole paljo tarvinnut pohdiskella. Ei niissä ole järkeä. Hinta-laatusuhde on noissa DC:ssä ilmeisesti ihan omassa ionosfäärissään (tosiaan jopa uusien hinnoilla).
 
Tässä kanssa yks lainaus jostain:
Carvin DC127 won Guitar Player magazine's shoot out of 19 different guitars, including entries from Fender, Gibson, Ibanez, Jackson and Peavey. The DC127 received the highest score of any guitar tested in the group, scoring 38 out of a possible 40 points. Features that helped it come in first place are it's Rapid Play neck, awesome tone and unmatched workmanship. In Guitar Player magazine's own words the DC127 has "Serious workmanship and Rich 3-D sound".