Et tarvitse kompressoria.
Kyllä varmaan kaikki jotka äänittää, jossain vaiheessa äänittää myös kitaraa:-)
- mä käytän mielelläni ainakin Shuren SM57 -mikkiä ihan kartion edessä, viitisen senttiä laidasta sisään, ja jotain konkkamikkiä kartioiden leikkauskohdassa eli kauempana. Mahdollisesti Sennheiser MD421:tä käytän 57:n tilalla, jos tarvitaan botnekasta puhdasta. Sitten putkietuasteet ja kompressorit (pienellä, noin 2,5 - 4:1), ja sitten ollaankin koneessa.
Ohjelmaksi kelpaa mulle mikä tahansa ohjelma, jolla homma on päätetty tehdä. Eli mikä siinä koneessa on. Mulla ei itselläni ole kokonaista studiota, vaan teen aina siellä missä tehdään, sillä mitä on, ja raahaan pari postilaatikollista romua mukana: mikkejä, räkkilaitteita... mä olen ikäänkuin vakava harrastaja;-) |
Käytän tosiaan Sonar 2 XL -ohjelmaa, mitä efektejä kannattis käyttää kitaroihin,bassoon yms. Käytättekö vaikka tiettyjä asetuksia aina, vai hiotteko erikseen erilaisille kitara soundeille.
Sonarissa tuntuu olevan paljon efektejä. Mitä niistä kannattee käyttää? |
Käytättekö vaikka tiettyjä asetuksia aina, vai hiotteko erikseen erilaisille kitara soundeille.
Sonarissa tuntuu olevan paljon efektejä. Mitä niistä kannattee käyttää?
Sähkökitaroille ei yleensä tule käytettyä mitään efektejä, jos ei EQ:ta ja kompressoria lasketa.
Akustisille kyllä tulee tehtyä vaikka mitä, chorusta ja kaikua, koska kunnollisia akustisia saa äänittää aivan liian harvoin, ne on näitä vanerikantisia yleensä, ja siinä saakin miettiä, ettei kuulosta pahvilaatikolta.
Soolo- ja riffikitaroille saattaa joskus käyttää delay-kaikua, jonka palauttaa eri kohtaan stereokuvaa, niin saa leveämmän fiiliksen. Soitinkaikuja en käytä juuri koskaan stereona, vaan se on aina puhdas jossain kohti ja efektoitu monona toisaalla; vaikka vaan ihan siinä vieressä, mutta kumminkin. Laulujen kanssa on tietysti toisin.
Kaiuilla määritellään se, minkä kokoisessa huoneessa bändi on soittavinaan.
Basso tulee yleensä kahta linjaa, joista toisesta käytetään alapää ja toisesta yläpää. Se alapää on kiva laittaa rumpujen kanssa unisonoon, vaikkapa kompressoimalla niitä yhtenä ryhmänä. Yläpää saa sitten olla puuttuva lenkki kitaroiden vieressä. Sen verran sekin pitää kumminkin laittaa samaan pakettiin, että pysyy yhtenäisenä ja kokonaisena tuo.
Kaikki laitteet säädetään aina biisikohtaisesti, ja ainakin kaikkia olennaisia raitoja kuunnellen. Kaikujen kestot ja kompressorin attack ja release säädetään aluksi kappaleen tempon mukaan - kyllä sen sitten huomaa, jos pitää johonkin suuntaan muuttaa.
Efektit ja ihmejutut ovat parhaimmillaan, kun etsii biisistä jonkun yhden pienen jutun, joka saa olla vaikka kuinka ihmeellinen, ja rakentaa siitä sellaisen karamellin; kirsikan kakun päälle. Mihinkään koko ajan soivaan ei resonaattoreita ja ihmesuotimia ehkä kannata laittaa, ettei korva puudu heti alkuunsa. |
VaiForNations
kivi