Bassot ›

Itse en tykkää soittaa rokkia nauhattomalla, saundin on jotenkin liian tumma ja pehmeä omasta mielestäni. Mutta kyllä mä silläkin vedän, jos ei muuta bassoa ole tarjolla. Jotenkin nauhattomassa ei ole sitä särmää minkä mä haluan rokkisaundiin.
Rock on aika moniuloitteinen asia,mutta meidän triossa se toimii hyvin.On jytinää,lotinaa ja botnea.Kokeilkaas nauhatonta hyvällä säröllä.

??? Et muista?! Mars opiskelemaan!
 
Niin, Claypoolhan se olikin! :)
Joo, pikkuhiljaa..

Tuosta särmän puutteesta vielä, että eiköhän sillä plekulla +säröllä tuu jonkin verran särmää touhuun. Mua vaan hirvittää se, kuinka nopeesti opin sitä nauhatonta soittamaan. Toisaalta soitan normaalistikin äänet lähes nauhan päältä...

Olin välissä pari vuotta ykkösbassonani nauhaton bändeissä, enkä sanoisi että saundin puolesta olisi jotenkin mahdotonta soittaa rokkia.
 
Mutta nauhattoman soitto vaatii tarkkuutta, joka puolestaan on se tekijä joka hankaloittaa pahimpia rokkimeininkejä. Rokki kun on myös esteettinen laji joka vaatii sen että välillä pystyy vaihtamaan ohjauksen kiveksille ja kolaamaan niitä kasipalasia sinne pohjaksi että SÄRÖÄ BEIBI! Eteenkin tämä näkyy silloin kun sen alapäänhakkaamisen lisäksi basistin osaksi tulee muu visuaalinen anti eli tukan heiluttaminen komeissa kaarissa - tai sitten ihan perinteisesti taustalaulaminen.
 
Nauhaton on puolestaan todellakin jopa lyömätön soitin kaikessa vähänkään herkkyyttä tai tyyliä vaativassa, kunhan vain on aikaa 'paneutua soittamiseen'. Itse pitäisin mieluiten molempia arsenaalissa ja sitten miettisin biiseittäin notta mikä on tärkeää.

Pahin kommentti nauhattomanbason soittajalle on "ei yhtään huomaa että soitat nauhatonta..."

Jos The Band lasketaan rokiksi, niin Rick Dankohan levytti melkein yksinomaan nauhattomalla Ampegilla (juu, firma valmisti bassoja ennen kuin siirtyi vahvistimiin).
 
Ja sitten on tietysti vanha lempparini Japan. 8-)

Yksi hyvä ystäväni sai potkut pop-bändistä, koska "nauhaton vie liikaa huomiota solistilta". Solistit voivat olla joskus varsin arvaamattomia. Tämä oli sitten kokenut nauhattoman jotenkin show-off -soittimeksi.
 
Minä olen ajoittain aina nauhattomalla soitellut, mutta tällä hetkellä en yhtään sellaista omista. Yksi raato tuossa olisi, josta olen ajatellut tehdä nauhattoman. Siis keskeneräinen soitin, jäänyt inspiraation katoamisen ja totaalisen hektisen aikataulun jalkoihin. Hyvä kun ehtii tänne näitä tyhmäilyjä latelemaan. Mutta joo, käytin lähinnä balladeihin, mutta parin kokeilun perusteella toimi ihan mihin vain.
 
Testasin siis parissa treeneissä mitä tapahtuisi jos nauhallinen menisi keikalla jotenkin rikki ja jäisi vain nauhaton jäljelle. Ei mitään ylipääsemätöntä missään kohtaa. Toki ei mitään hevi-meteliä soitettu, enemmän sellaista deep poppia ala Wigwam.

Pahin kommentti nauhattomanbason soittajalle on "ei yhtään huomaa että soitat nauhatonta..."
 
Heh,nykyisessä bändissä huomasin vasta kolmannella treenikerralla ettei pasistin passossa ollut nauhoja.Oli kai tarpeeksi muutakin keskittymisen aihetta.

Yksi hyvä ystäväni sai potkut pop-bändistä, koska "nauhaton vie liikaa huomiota solistilta". Solistit voivat olla joskus varsin arvaamattomia. Tämä oli sitten kokenut nauhattoman jotenkin show-off -soittimeksi.

 
Tuollaiset bändikuviot ovat just niitä missä tulee jatkuvana kauheaa tappelua ja kädenvääntöä laulajan egon takia, mikä aiheuttaa jo vähintään reenausmotivaation puutetta kun laulajan on pakko saada määrätä kaikki biisit jne.
 
Yleensä projekti sitten päättyy siihen että basisti muutaman kuukauden kukkoilua sulateltuaan tykkää notta "pijä tunkkis" ja lähtee bändistä, usein vielä ottaen laulajan toilailuihin kyllästyneen rytmisektion ja puolet muusta bändistä mukaansa, ja perustaa oikeasti keikkailevan ryhmän :)

John Myung soittaa kanssa välillä nauhattomalla (6-kielisellä) ja Tony Levinilläkin taitaa olla nauhaton. Edellämainitut herrat soittaa myös molemmat Chapman Stickiä, mikä on aikas erikoisen oloinen vehje.

John Myung soittaa kanssa välillä nauhattomalla (6-kielisellä)
 
Niinpä tekee, Metropolis 2 : Scenes From Memory -levyllä parissa biisissä. Sopii hyvin.

Niin sopiikin.

Tohon voisi sanoa sen verran, että kuunteleppa Primusta. Basisti (jonka nimeä en juuri nyt muista) slappailee meinaan nauhattomalla. Se on aika velmun kuulosta. :)
 
Olen kuullut, mutta Primuksen musa ei vaan koskaan ole oikein napannut. Huomasitko, että sanoin "minun mielestä"? Minusta slappi ei toimi nauhattomalla yhtä hyvin kuin nauhallisella, vaikka Les Claypool kuinka toisin todistaisi. Sanoin myös että plektrasoitto kuulostaa ponnettomalta, mikset siihen puuttunut? :)
 
Juu, ei herneitä nekussa täällä. Jatkakaa.

Pearl Jamin Jeff Ament soittaa myös nauhattomalla...tai ainakin soitti esim. sillä ensimmäisellä levyllä. Tuohan se oman erikoisen mausteensa koko bändille.

Sivun alalaidasta linkki "Sonicmind" ja sieltä musiikki ja biisit "Awake" ja"Needles"; kitarasoolot tuplattu nauhattomalla.

Mainitsiko joku jo Jack Brucen.
 
Ite en ainakaan saannu sitä parasta särmää nauhattomalla tuollaseen rajumpaan menoon.Vähän pitää nauhojen kolista ja päristä;-)

Devin Townsendin Terrialla ja monella muulla levyllä vedetään raskasta musiikkia nmauhattomalla ja hyvälle kuulostaa.

Steve DiGiorgio soittaa nauhatonta sormilla. Varma tieto. Jos epäilyttää niin katsokaapas www.stevedigiorgio.com sivustolta videoclippejä ja kuvia.
Kova soittaja muuten ja soitto sopii joka bändiin missä vetelee.
 
Juu-uh, lisäksi miehellä on 5-kielisessään death metallille melkoisen epätyypillisesti ylä-c-kieli b:n sijasta. Kova hemmo vaikka bändiensä musiikki ei juuri kiinnostakaan.