Kitarat: soittaminen ›

Monipuolisuus tuo soittoon innostusta enemmän ja myös tekniikkaa/taitoa (IMO)... Eli kyllä ne bluesit/jazzit/funkit/klassiset on hyödyllisiä myös metallica faneille :)
 
Komppaan. Itse opiskelin musiikkiopistossa klassista 9 vuotta, jonka jälkeen siirryin sähkökitaraan. Kallista on, mutta kyllä myös rahan arvoista.

Komppaan. Itse opiskelin musiikkiopistossa klassista 9 vuotta, jonka jälkeen siirryin sähkökitaraan. Kallista on, mutta kyllä myös rahan arvoista.
 
Onhan tuo musiikkiopistossa käynti tosiaan hintavaa, mutta rahan arvoista. Ja halvemmaksi se tulee kuin saman tasoinen opetus yksityisellä. Ja ainakaan itselläni opettaja ei määrää mitä soitan enää tuolla pop/jazz-puolella. Tai voi olla vain sattumaa että meillä on sitten sama näkemys opetussuunnitelmasta :) Tietystihän aina pitää niitä "ikäviäkin asioita opetella", mutta kun ne on opittu, huomaa nopeasti että nehän saattavat olla lähes parasta koko soitossa...

Kannattaa ainakin ihan alussa, että tulee perusjutut kuntoon. Eikä tartte mennä arse edellä puuhun kuten esim. minä; pääseehän sinne mutta hidasta touhua on aluksi.

Tämä on kyllä tyhmin kysymys pitkään aikaan
 
Tyhmimpiä kysymyksiä ovat ne, joita ei tajua esittää. Mutta tämä on kyllä turhin kommentti vähään aikaan. Mikä pakko sitä on vittuilla tuolla tavalla?

Jos löytää hyvän opettajan niin kannattaa tottakai! Periaatteessa itseopiskelulla lukemalla kitaralehtiä, opetusvihkoja ja -videoita ym., voi päästä niin pitkälle kuin haluaa. Varsinkin aloittelijoiden kannattaa kuitenkin hakeutua opetukseen ihan senkin takia, että oikea soittotekniikka vakiintuisi mahdollisimman varhain. Huono tekniikka hidastaa kehitystä, vaikka kuinka treenaisi 16 tuntia päivässä.

Mä taas kyllästyin siihen että opin aika nopeesti nää perusrock-kaavat yms. helpot. Sitten mä rupesin kuuntelemaan metallicaa eikä oikeen ollut annettavaa sillä opettajalla.....:)
 
Kyllä se kitaran opettaja on jossain vaiheessa hyvä olla, mutta metallican biisien opetteleminen ei hirveästi kyllä vaadi vaikka olisi aloittelijakin.

Kyllä se kitaran opettaja on jossain vaiheessa hyvä olla, mutta metallican biisien opetteleminen ei hirveästi kyllä vaadi vaikka olisi aloittelijakin.
 
Huomasin hyödyn, mutta kyseinen opettaja oli "jumittunut" aivan perus-kaavoihin. Eli sillä ei ollut ns. annettavaa, tiedät varmaan.

Minun mielestä ei kannata ottaa opettajaa,jos ei haluu muuten vaa kärventää kukkaroo. Intternetissä on paljon tietoa soittamisesta ja kirjastoissa voi lainata ilmaiseksi kitarakoulu cd:tä jne. ite oon oppinu omatoimisesti ja osaan soittaa yhtä hyvin kuin sellainen ,joka on kitara opettajalla ollut!!

osaan soittaa yhtä hyvin kuin sellainen ,joka on kitara opettajalla ollut!!
 
Tästä on kyllä pakko huomauttaa, on sen verran omituinen lause :) Varmastikkin on olemassa kaiken tyylisiä todella hyviä kitaristeja, niin opetettuja, kuin itseoppineitakin.

Minun mielestä ei kannata ottaa opettajaa,jos ei haluu muuten vaa kärventää kukkaroo. Intternetissä on paljon tietoa soittamisesta ja kirjastoissa voi lainata ilmaiseksi kitarakoulu cd:tä jne. ite oon oppinu omatoimisesti ja osaan soittaa yhtä hyvin kuin sellainen ,joka on kitara opettajalla ollut!!
 
Lainaan KTR:n kirjotusta tuosta "Oma hevibiisi"-ketjusta: "Itsekseen opetellessa jää helposti aukkoja oppimiseen kun ei viitsikään treenata niitä "tylsiä", mutta niin tarpeellisia juttuja."
 
Toinen ihminen myös huomaa usein paremmin tekniikassa olevat virheet/puutteet, eli kohdat joita pitää enemmän harjoitella. Yksinhän sitä itsekin soittamaan opettelin, mutta toivonpa kovasti ja hartaasti että olisin ottanut soittotunteja, olis varmasti jääny moni turha sudenkuoppa koluamatta. Kyllähän sitä kantapäänkin kautta oppii mutta helpommallakin voi päästä.

Minun mielestä ei kannata ottaa opettajaa,jos ei haluu muuten vaa kärventää kukkaroo. Intternetissä on paljon tietoa soittamisesta ja kirjastoissa voi lainata ilmaiseksi kitarakoulu cd:tä jne. ite oon oppinu omatoimisesti ja osaan soittaa yhtä hyvin kuin sellainen ,joka on kitara opettajalla ollut!!
 
Ei kitaraopetuksesta haittaa ole. Itsekseen oppimisessa saattaa jäädä aukkoja ja tulla kaikenlaisia manoveereja soittoon joita ei itse huomaakaan. Hyvä tai huono asia, en minä osaa sanoa, mutta ei hyvästä opettajasta haittaakaan ole.
 
Jos on mahdollisuus saada ohjausta ja neuvoja kokeneemmalta soittajalta niin ei sitä mahdollisuutta kannata jättää käyttämättä. Kyllä osaava henkilökohtainen ohjaus on ihan eri asia kuin jonkun pikkupräntin lukeminen netistä välkkyvältä ruudulta.
 
Itse ainakin olen saanut eri opettajilta (sekä klasaripuolella että kevyen musiikin soitossa) sen luokan oppia mitä en olisi koskaan mistään netistä saanut. Tottakai opetus maksaa, en sitä kiistä, mutta jos mahdollisuuksia ja varallisuutta löytyy niin kannattaa ainakin kokeilla.
 
Itse luulin aikanani nuorena hurjapäänä musiikkiopistosta valmistuneena että tekniikka on täysin kohdillaan ja soittoni ilmiömäistä. Ja paskanmarjat.. ei tarvinnut olla konservatoriolla kuin viikko niin huomasin että enhän minä aivan niin hyvin niitä juttuja osannutkaan. Mutta hyvää opetusta ja sitkeää treeniä.. hyvältä alkaa näyttää:).

Olen samoilla linjoilla Kapt. Bratislavan kanssa. Viulunsoiton lopetin aikoinaan koska musaopiston pakkopulla ahdisti ja päätin että ikinä en enää takaisin tule. Pari vuotta soitin ominpäin ja luulin olevani helvetin hyvä, mutta nauhoiteltuani omaa soittoani ja käytyäni muutaman kurssin jouduin pettymään aika tavalla. Alennuin takaisin opetukseen, lukuvuodet opistolla ja kesät yksityisopetuksessa ja leireillä. Vaikka minulla on treenaamiseen ja kaikkeen tarpeeksi itsekuria, en voisi edes kuvitella että olisin joskus päässyt edes lähelle sitä tasoa millä olen nyt(ja vieläkin on hirvittävästi oppimista).
 
Minulle on annettu mahdollisuus käydä hyvässä opetuksessa ja laajentaa näkemystäni, olisi siis järjetöntä olla käyttämättä sitä. Varsinkin aluksi tuntien ottaminen on erityisen tärkeää sillä se nopeuttaa oppimista valtavasti. Eihän se toki kaikille sovi, mutta teorian opettelun ohella tunneilla käynti ovat nykyään niitä asioita joita tulet tarvitsemaan musiikkiharrastuksen parissa. Suosittelen!

Minä taas oon aina soittanu opetuksen alaisena.(tosin eka ope sillon 10 vuotiaana oli oikeesti piano-ope :s)
Mut sitte se sano että sillä ei oo enää mulle annettavaa ja siirryin ihan oikean asiantuntijan opetukseen. Rupes kyllä itteeki vähä vituttaan se ku se soitto oli aika
beatles/led zeppelin painotteista.
 
Se toinen ope olikin ihan eri asia. sen avulla mää opin soittaan nuoteista ja opin kaikkia tekniikoita ja muita pelejä sun pensseleitä.
 
Mielestäni kannatta ottaa ope koska siinä oppii monenlaisia piisejä ja tekniikoita ja virheet karsiutuu pois.

Kandee, oppii perus asiat esim. soinnut, hieman sooloja. Kun oot oppinut ne, niin sitten yksin.

Kannattaa

Kannattaa ottaa opetusta. Itsekin opettelin sähkökitaraa aluksi itse, mutta kun rupesin käymään tunneilla, aloin kehittyä ihan 'tanan nopeasti verrattuna entiseen tahtiin. Äänityksiä kuunnellessa varsinkin kuulee kuinka taso on noussut roimasti.
 
...Mutta en mä siltikään mitään osaa. Ehkä vielä joskus!

Itse ainakin olen saanut eri opettajilta (sekä klasaripuolella että kevyen musiikin soitossa) sen luokan oppia mitä en olisi koskaan mistään netistä saanut. Tottakai opetus maksaa, en sitä kiistä, mutta jos mahdollisuuksia ja varallisuutta löytyy niin kannattaa ainakin kokeilla.
 
Sama täällä.

mä aattelin et mä soittelen vielä kesän yli ittekseni ja vast sit otan opettajan. tos o se hyvä puoli et se o rennompaa se opiskelu ku osaat jo soittaa sitä kitaraa vähän eli mä harjottelen ns "pohjia"sitten tunneille.