Jäsenkuvaus: mega_deth (#33329)

Avatar:
Kuvaus:	ite oot kimosabe keisari... hahahahahaha kerronpa teille yhen iha vitun hyvän tarinan lukekaa ja ihmetelkää.... Olipa kerran kolme peikkoa: pieni, lempeä peikko, keskikokoinen viekas peikko ja suuren suuri, raivopäinen peikko. Peikot elivät tyytyväisinä luolassa, jota he kutsuivat Ihmekodiksi. Eräänä yönä Ihmekotiin saapui tunkeilija Yläpuolelta. Hän oli kirkas ja hohtavan kuuma ja pilasi kaiken. Peikot huomasivat pian että Ihmekoti ei ollut entisensä, ruoka oli kuivuuden takia vähissä ja he tulivat nälkäisiksi. Peikot tiesivät, että oli paikka nimeltä Komor, Kipupaikka, joka ei ollut läheskään niin hyvä kuin mitä Ihmekoti oli ollut, mutta joka oli parempi kuin Ihmekoti nyt tunkeilijan pilattua sen. Nälkäiset peikot päättivät lähteä Komoriin saadakseen vatsansa täyteen. Tiellä Komoriin oli silta, joka oli rakennettu hirvittävän kuilun yli. Kuilun pohjalla oli Tyhjyys. Peikot eivät pelkää mitään - mitään muuta kuin Tyhjyyttä. Kaiken lisäksi peikot tiesivät, että sillan alla piileskeli ilkeä vuohi. Paha vuohi pukkaisi taatusti siltaa ylittävän peikon sillalta suoraan Tyhjyyteen! Mutta peikot olivat nälkäisiä ja heidän oli pakko ylittää silta joka tapauksessa. Pieni ja lempeä peikko meni ensimmäisenä. Paha vuohi kuuli peikon askeleet ja huusi: "Kuka uskaltaa kulkea sillallani!" "Oi, minä vain, pikkupeikko", vastasi ensimmäinen peikoista. "Minä tulen ja pukkaan sinut sillalta alas!", ärjyi vuohi. "Säästä minut", rukoili peikko. "Minä olen vain pieni lempeä parantajapeikko, josta ei ole mitään vastusta sinulle. Minun jälkeeni tulee isompi peikko, odota häntä!" Vuohi mietti asiaa. "Olkoon menneeksi", se murahti sitten. Sitten tuli keskikokoinen viekas peikko. Paha vuohi kuuli peikon askeleet ja huusi: "Kuka uskaltaa kulkea sillallani!" "Oi, minä vain, keskimmäinen peikko", vastasi viekas peikko. "Minä tulen ja pukkaan sinut sillalta alas!", ärjyi vuohi. "Säästä minut", rukoili peikko. "Minä olen vain tavallinen kauppiaspeikko matkalla Komoria tutkimaan. Minusta ei ole mitään vastusta sinulle, ja kun tulen takaisin, saat puolet voitoista! Minun jälkeeni tulee vielä isompi peikko, odota häntä!" Vuohi mietti asiaa. "Olkoon menneeksi", se murahti sitten. Sitten tuli suuri, epämuodostunut berserkkipeikko. Paha vuohi kuuli peikon askeleet ja huusi: "Kuka uskaltaa kulkea sillallani!" "Minä vain, suuri peikko", ärähti peikko. "Minä tulen ja pukkaan sinut sillalta alas!", ärjyi vuohi. "Siitä vaan", karjui peikko. "Minä olen Musta Vihaaja! Tule tänne senkin nynny, niin nähdään kuka pukkaa ja ketä!" Raivon sokaisema vuohi kiipesi heti sillan päälle ja laski päänsä puskuasentoon valmiina tönäisemään peikon alas Tyhjyyteen. Berserkkipeikko nappasi Vuohenpäätä sarvista. Hän löi Vuohenpäätä siltaa vasten noin viisikymmentä kertaa. Sitten kaikkein suurin peikko istui Vuohenpään päälle ja kidutti tätä tuntikausia. Vuohenpään yhä eläessä peikko söi tämän maksan. Vihdoin tyytyväinen peikko nakkasi armoa rukoilevan Vuohenpään yli sillan kaiteen ja jatkoi matkaansa Komoria piinaamaan. Vuohenpää Ragnaglaria ei nähty enää koskaan - tai siis, melkein koskaan. Häneltä vei melkein kokonaisen Ajan verran päästä takaisin ylös Tyhjyyden rannoilta, jonne hän tipahti. Tyhjyyden lähellä Ragnaglar oppi monta uutta asiaa jotka järkyttivät hänen jo ennestäänkin häiriintynyttä mieltään. Hän sai monia epämiellyttäviä ajatuksia ja ideoita joita kokeilla käytännössä kun hän vihdoin ja viimein pääsi takaisin ylös - mutta se onkin jo toinen tarina.
Allekirjoitus:	Elipä kerran kansansa keskuudessa Arpikasvoksi kutsuttu nuorukainen. Hän ei koskaan ollut yhtä taitava ratsastaja kuin isänsä vanhemmat pojat, ja outojen tapojensa ja ulkonäkönsä vuoksi suurin osa klaanin muusta väestä katsoi häntä kuin hullun ruohoa pure