Kitarat: kitarakamat ›

Ikuisuusjuttujahan nämä....Tykkään kyllä paljon lespan saundista tietyssä mielessä,mutta en painosta ja muotoilusta.Stratomallinen taas sopii meikäläiselle käteen ja roppaan kuin nakutettu.Niinpä olenkin modannut skebani stratomalliseksi(tai oli jo valmiiksi) ja lespan saundiseksi.Ei ole vaikeata paitsi sitä kuuluisaa sustainia ei ihan löydy.Kevyt kitara,niin ehtii heiluttaa enemmän persettä lavalla...eh:D
Meni vähän asian vierestä,mutta menköön näin perjantaina.

öftöpik. Ei kellään muuten ois kokemuksia noista Lp studio swamp asheista tai smartwoodeista?? ku ei taida kauheen suosittuja olla..
 
Ei huonoja, mutta tässä on taas tää G:n "kirous", eli asiakaskunta joka ostaa Gibsonin, ostaa sen "perinteisen", vaikka olis mikä. Yhtä Swamp Ash-Studioo olen testiny, se oli ihan Studio..Smartwoodit on niin yksilöitä, johtuen siitä (toisin ku Luurmanni väittää) että se kansipuu vaihtelee. Sähköillä en olle moista testannut koskaan, se minkä olen nähnyt, ei ollu ainakaan tuota muiricateira-puuta vaan sellasta kun ambay guasa, jotain vaaleaa kovapuuta sekin. Otelauta oli checheniä, joka taas on joku ruusupuun sukuinen..
Niin suosaarni-studio oli lyhyen soiton perusteella ihan mielenkiintoinen. Pelkäänpä vaan että myynnillisesti nuo ei pärjää, edellämainitusta syystä, ja jonkun vuoden perästä saa halvalla...

Kyllä oma valintani on SG.
 
Olen nyt soitellut kämpällä kaverini Les Paulia sekä omaa SG:täni ja vertaillut niitä. Kyllä se SG yksinkertaisesti vaan on se mun kitara.
 
SG:ssä tummempi soundi, toisaalta Lespassa cleanit kuulostaa kirkkaammilta, mutta itseltäni muutenkin tuo cleanilla soittelu on aika vähäistä.
 
Yksi tärkeimmistä syistä miksi SG on mun kitara on kyllä tuo paino, joka on myös aikoinaan ollut yksi syy Anguksen valintaan käyttää SG:itä. Les Paul painaa niin järkyttävän paljon, että itseni kokoiselle kaverille se on vaan liian painava tuntumaan läheskään niin mukavalta kuin kevyt SG tuntuu käsissäni. SG:llä pääsee niin mukavasti kaikkialle kaulassa.
 
SG myös näyttää paljon hienommalta.

Pelkäänpä vaan että myynnillisesti nuo ei pärjää, edellämainitusta syystä, ja jonkun vuoden perästä saa halvalla...
 
Onko tämä joku uus malli? Ehkä Giballa jäi varastoon iso kasa saarnia (tai puolivalmiita runkoja) kun Voodoo-malli ei tainnut niin sähäkkä olla menekiltään kuin kuviteltiin.

Hankala valinta omalla kohdalla näiden kahden välillä.
Mielestäni molemmat on loistavia skeboja ja kyllä seuraavana hankintalistalla on joku Les Paul tuon omakuvassa olevan viime vuonna hankitun SG:n rinnalle.
 
SG:hen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen:
Kevyt, loistava kaula(sopivan paksu), tasapainoinen, ergonominen ja kaikinpuolin onnistunut keppi. Ja hienokin vielä.
 
Soundit on sopivan räyhäkkäät ja munakkaat varsinkin, kun vaihtoi tallamikin.
 
Kyllä Gibson osaa. Ainut miinus tietenkin hinta kun ei mitään kroisoksia tässä olla.

Onko tämä joku uus malli? Ehkä Giballa jäi varastoon iso kasa saarnia (tai puolivalmiita runkoja) kun Voodoo-malli ei tainnut niin sähäkkä olla menekiltään kuin kuviteltiin.
 
Jaa Swamp Ash Studio? On se jonkun hetken ollu valmistuksessa, otelautamerkinnätön satiinilakattu Turio se. Ihan oli kivan tuntuinen se mitä pääsin koittamaan. Voi olla tuo saarni-varaston tyhjäys kyllä osasyynä, tai saarnisten LP-kansien viemä varastotila paremminkin... Kyllähän kitaratehtaat kaikki on jossain vaiheessa tehneet ainakin pari "rescue modelina" tunnettua mallia..varastontyhjennykseen, onhan niissä osissa pääomaa kiinni.

Itse en ole kumpaakaan päässyt kukeilemaan, joten pelkästään ulkonäollisitä syistä ottaisin SG:n. Psljon tyyylikkäämpi, hevimpi(Ei kuitenkaan mikään yli sellainen), tyylikkäämpi, parempi muotoilu, tyylikkäämpi, ym.

Noh minä pidän kummastakin yhtä paljon mutta voi olla että päädyin tähän LP:seen loppujen lopuksi helpomman saatavuuden takia, tai sitten se että sain hyvän diilin ja että epin SG:t on helvetin rumia. Eli kun minä ostan SG:n, niin säästän sitten ja ostan myös hyvän (ja pramean).

On osta ikinä Les Paul;ia, Oli mulla aikoinaan Gibsonin ainut siisti Lespa käytössä, se oli Speciali P100:silla. Tykkäsin jonkun aikaa kuin soitin pelkkiä Neil Young & Crazy Horse biisejä. Jossain vaiheessa huomasin että se oli lojunut käyttämättömänä vuoden ja olin kuluttanut mun Telecasterista nauhat loppuun.
 
Vein vaihtoon ja ostin SG:n. Siitä tuli helvetin hyvä ykköskitara vuosiksi.
Tele jäi ylimääräiseksi joten ostin toisen SG:n niillä rahoilla.
 
LP on mielestäni kömpelö, raskas, kitarasankareiden brassailuväline. Näyttää pompöösiltä ja rumalta barokkihuonekalulta. Mutta SG taas on terävä, ja ilkeen näköinen. Säröllä se soundaa paremmalta kuin LP ja sen painopiste on just siinä missä pitää olla.
 
Sitä patsi parhaat rokkikitaristi kautta aikojen ovat soittaneet SG:llä:
Angus Young, Tommi Iommi ja Pete Townsend.
 
Eli se siitä.

Pete Townsend soitti pidempään Les Paulilla kuin SG:llä, mutta Live at Leeds yhdisti Specialin Peteen, yhtähyvin Gibson olisi voinut tehdä Les Paul De Luxe Townsend modelin.
 
alkuperäinen Les Paul Special on oikeastaan rungon muotoa lukuunottamatta enemmän SG kuin Les Paul - ohut kokomahonki runko ja samat mikit ja talla kuin alkuperäisessä SG Specialissa.

Sitä patsi parhaat rokkikitaristi kautta aikojen ovat soittaneet SG:llä:
Angus Young, Tommi Iommi ja Pete Townsend.
 
Eli se siitä.
 
Myös Uli Roth ja Buck Dharma (joskin molemmat soittavat nykyisin muilla kitaroilla, UR omalla ihmevirityksellään ja BD Steinbergerillä yäk)

sg:ssä on huonompi sustain ja on ruma!
lp:ssä on tuntuma kohdallaan ja soundi vielä parempi
 
kuin sitä säröä sitten vääntelee niin ei voi soudista puhua= GIBSON LES PAUL RULAA!!!

Mun korvaan SG kuulostaa hyvältä, mutta en pidä sen tikkukaulasta. Olen saanut muuten kunnian soittaa SG:llä jota mr. Angus Young on pidellyt hyppysissään signeeratessaan kyseisen yksilön. Olisipa jotain tarttunut, mutta ei ...

Asiahan voidaan kiteyttää seuraavasti.
 
LP: hieno
SG: ruma
 

 
Olisin odottanut sun kaltaiselta tyypiltä vähän asiallisempaa kommenttia.

Olisin odottanut sun kaltaiselta tyypiltä vähän asiallisempaa kommenttia.
 
Minä taas olen tottunut odottamaan häneltä juuri tuon kaltaisia kommentteja. :)

Asiahan voidaan kiteyttää seuraavasti.
 
LP: hieno
SG: ruma
 
Painoeroista on turha puhua, sillä riippuvat aivan liikaa yksilöstä. Velipojan vanha LP painoi 3,5 kiloa, oma Customini on jotain 4,9 ja 5 kilon välissä.
 
No ei niistä painoeroista nyt niin turha puhua ole, koska aika selväähän se on, että SG:t ovat yleisesti kevyempiä.

Diggaan kyllä kovasti SG:n saundista verrattuna Lespan "Rautanaula otsaan-yläpää, tukkomössö-alapää" saundiin. Tuommoisen vehjeksen kyllä ostaisin jos jostakin kaupasta kelvollinen löytyisi.

SG:ssä tummempi soundi, toisaalta Lespassa cleanit kuulostaa kirkkaammilta
 
Olen samaa mieltä.