Tanssimusiikki ›

Ei hyvin onnistunut ilta vaadi mitään huippu nimeä, kyllähän se fiils koostuu monista tekijöistä, Finkku illat ei tanssillisesti ole kovinkaan monille hyviä iltoja, tanssikerma kokoontuu ryysäilemään ja anti on enemmän sosiaalista.. Kun omat fiilarit ovat kohdillaan, illasta useimmiten tulee hyvä tai peräti tosi hyvä, vielä kun bändeillä on koht monipuoliset setit niin se on siinä. Kaikkia ei pysty eikä edes tarvitse pystyä miellyttämään, makuja kun on yhtä monta kun on tanssijaakin..

No niin Vesikristalli, nyt päästiin aiheeseen. Otetaan esille vaikka esillä ollut Finlanders. Nämä herrat ovat erinomaiset oivaltaneet tanssirytmien laajan tarjonnan, kun siihen vielä yhdistetään aimo annos osaamista, tuloksena on yksi kysytyimmistä tanssibändeistä.
 
Monet muutkin tanssibändit, no vaikkapa Yölintu,Taikakuu,Souvarit, ovat samoilla linjoilla. Ehkä Souvarit ihan perinteisimmän tanssimusiikin juurilla. Tarjolla ei ole kovin hirvittävän laajaa rytmivalikoimaa,mutta perinteisetä aivan varmasti.
 
Sen sijaan tanssiyleisön suosikkibändi Charlies on jo hyvin paljon kapeammalla arsenaalilla liikkeellä. Sanalla sanoen, tämä Charlies on soittotaidoiltaan huono bändi, sen cd:n osaa käynnistää kuka vaan. Taidoistahan tässä ei ollutkaan kysymys.
 
Kerropa Vesikristalli tai se toinen, mikä näistä bändeistä tekee hyvän. Näistä osaa kysytään todella paljon, toisia sitten vähän vähemmän.
 
Päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen: Miksi tanssipaikoilla on sitten yleisöennätyksiä sellaisina iltoina, kun sitä tanssimusiikkia ei tule käytännössä ollenkaan? Ne jotka näki esim Hallikaisen muutama vuosi sitten, ei siellä tanssimusiikista juuri ollut kysymys. Sillanpäällä vähän sama juttu. Kymmenet "tähtiartistit" vetävät oman osuutensa aika tavalla beat-vetoisesti.
 
Yhteenvetona: Kaikki yllämainitut ovat huonoja bändejä. koska he eivät soita ensimmäisten valssien jälkeen tangoparia ja se joka soittaa on huono, koska kohta 13 ei täyty.

Mä en nyt jaksa kommentoida muutakuin tuota B@ssholen kommenttia... Kyllä täällä ihan aikuisia ja ammattimiehiä ollaan. Ei ehkä tosin "tanssimuusikoita" sanan varsinaisessa muodossa, ennemminkin muusikko.

Duncer oli asialinjalla ja perustelut olivat oivia. Ei muuta kuin peiliin katsomaan arvon taiteilijat, mitä noista voitaisiin korjata, eikä suinkaan pidä loukkaantua meidän herkkien taiteilijasielujen.
 
Tosi on! Sanoo orava. Duncer puhui paljon mutta täyttä asiaa. Joten ihmettelen niitä jotka vetivät asiasta "herneen nenään".

Musta uruttajan näkökulmissa on asiaa.

Päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen: Miksi tanssipaikoilla on sitten yleisöennätyksiä sellaisina iltoina, kun sitä tanssimusiikkia ei tule käytännössä ollenkaan? Ne jotka näki esim Hallikaisen muutama vuosi sitten, ei siellä tanssimusiikista juuri ollut kysymys. Sillanpäällä vähän sama juttu. Kymmenet "tähtiartistit" vetävät oman osuutensa aika tavalla beat-vetoisesti.
 
Harva näiden "tähtien" keikalle tanssimisen takia meneekään. Pääosa menee "pällistelemään" Tv:stä tai 7:sta tuttua ja osa tulee kun tietää, että siellä on paljon jengiä paikalla.
No tietysti mahdollisen ns kakkosbändin (sen todellisen tanssibändin) tahtiin voi sitten jo pyörähdelläkin.
 
Vetihän ja vetää taas uudestaankin Sepi Kumpulainenkin "kitaransoittotaidollaan" älyttömästi jengiä keikoilleen. Oli meillä päin klubikeikalla kuukausi sitten. Valitettavasti en ehtinyt oman keikan takia "tsekkaamaan".

Tosi on! Sanoo orava. Duncer puhui paljon mutta täyttä asiaa. Joten ihmettelen niitä jotka vetivät asiasta "herneen nenään".
 
Taisit tarkoittaa minua. En vetänyt hernettä nenään, päinvastoin. Duncerilla oli paljon asiaa ja paljon asiaa asian vierestä.
 
Missähän ne tanssijat silloin luuraa, kun on nämä yleisömagneetit paikalla? Vähän niinkuin se että missä ne tytöt silloin luuraa ku pi...lua tekkee mieli. Martso varmaan osais soittaakin tuon:)
 
Keskustelua, keskustelua vaan. Osallistun siihen tavallani, kuten muutkin. Ja pitää aina muistaa että äänelläänkin varis laulaa.

1. Liian korkea äänitaso on selkeästi pahinta meikäläiselle. Kärsimystä.
 
Korvatulppia kannattaa pitää aina mukanaan, ne ovat hyvin huomaamattomia ja leikkaavat äänestä terävimmät piikit pois. Itse en tulppia tarvitse, kun olen kovaan ääneen muualla jo korvani turruttanut.
 
2. Liian voimakas simppeli perusjumputus rummuilla tai joskus bassolla. Se vie tanssista ilon ja lennokkuuden ja luovuuden. - Onpa kuultu jopa uurasta jumputusta hitaaseen valssiinkin!
 
Soitto saattaa kuulostaa stagella ja soittajan korvanapeissa aivan erilaiselta kuin lavalla, tuskin kukaan tahallaan jumputtaa. Soundit ja soinnut saattavat 'jäädä matkalle'.
 
3. Samantyyppinen kuin edellinen, mutta rummut tai basso liian kovalla. Jos jompikumpi tai molemmat kuuluu selvästi muiden yli, niin se rikkoo fiiliksen pahasti. Pakko käydä ulkona rauhoittumassa välillä.
 
Mielestäni todella räikeät balanssiongelmat ovat onneksi harvinaisia teknisiä kömmähdyksiä ja korjaantuvat usein seuraavalla setillä tai solistin tultua lavalle.
 
4. Basso soittaa välinpitämättömästi. En nyt kaipaa tässä mitään jumalallista lentoa mutta semmoinen melkeen kohdalleen meno haittaa myös tanssia, luultavasti sen vuoksi että basson kuulee paitsi korvillaan niin myös koko kehollaan.
 
Ei basistilla aina ole liikkumavaraa musiikin ja muiden soittimien suhteen ja paljon on sellaisia kappaleita, joissa basson rooli ei liene niin tärkeä.
 
5. Tässä nyt perusrytmipuoli korostuu, mutta minkä sille voi: rummut ja basso ei soita kunnolla yhteen. Jos pyrkii tanssimaan hyvin musiikin rytmiin, niin tuo huolimattomuus tuntuu pahasti. Tietty aina voi siirtyä siirtyä toiselle tanssimoodille ja tanssia vain musiikkia liikaa kuuntelematta, mutta ei se hauskaa ole. Ja jos soittajat ihmettelevät miksi tanssijat vain tanssivat vaikka soitanto olisi epärytmistäkin, niin se johtuu pääosin siitä, että mies tai nainen on hakenut toista, eikä tanssia voi huonon orkesterin takia keskenkään lopettaa! Puurretaan vain ja ollaan niin tyytyväisiä kuin suinkin osataan.
 
Aika usein kiippareiden rooli on korostunut ja basso ja rummut jäävät enemmän säestäviksi soittimiksi. Perusrytmiä tanssimiseen voi etsiä muualtakin, muista soittimista, melodiasta, laulusta, tahdeista ja fraseerauksesta. Samalla musiikkiin ja tanssiin saa laajemman näkökulman ja pääsee irti opituista askelista ja maneereista.
 
6. Soitetaan yleisesti ottaen epäselvästi. Jsokus on tullut fiilis että soittajat pyrkivät oikein sotkemaan keskenään, ettei vain synny liian selkeitä tunnelmia kuten tangoissa tai hitaissa tarvitaan.
 
Tutuista kappaleista on usein hauska kuulla uusia sovituksia ja onnistuessaan soittajien improvisointi motivoi sekä heitä että kuulijaa.
 
7. Ja solistit. Kyllä minä ymmärrän että jotkut solistit pyrkivät 'esiintymään' yleisölle, mutta kun laulaminen riittää. Ei siinä mitään ylenmääräistä käsien heiluttelua tarvita edes kappaleiden välillä. Joskus orkesterti sekoaa pahemman kerran jos solisti 'esiintyy' liikaa. Tosin on sellaisiakin orkestereita jotka vetävät itsensä kokoon vasta kun solisti astuu lavalle. Mutta nämä nyt ovat erikoistapauksia.
 
Nykyään seuraan usein paljonkin esiintyjien lavaesiintymistä ja kaikenlainen liikkuminen ja mukanaolo on mielestäni vain plussaa. Tietysti ylenmääräinen sooloilu voi aiheuttaa hankaluuksia muulle orkesterille, mutta se on kaiketi sitä muusikkohuumoria :)
 
8. Monilla orkestereilla spiikeistä ei saa selvää. Sinällään pikku juttu, mutta vaikuttaa sekin kokonaistunnelmaan. Pekkaniskan poikien valotaulu, jossa on kerrottu seuraava tanssilaji, on hyvä homma.
 
Jos äänentoisto on optimoitu musiikille, voi spiikin kuuluvuus olla ongelmallista. Taustahälykin on usein aikamoinen ... Monella orkesterilla on oma mikrofoni vartavasten spiikkauksia varten.
 
9. Kun edellämainitut asiat ovat kunnossa, niin ainakin meikäläinen tanssii ainakin suhteellisen tyytyväisenä. Muiden soittimien virheitä ei niin helposti tanssiessa huomaa, ja vaikka huomaisikin, ne eivät välttämättä haittaa.
 
Voiko musiikissa olla virheitä? Jos kouluttaa korvansa myös ei-harmoniseen etnomusiikkiin ja jazziin, kuulostaa moni asia erilaiselta.
 
10. Kaikkien soitinten virheettömyyttä ja sitä taianomaista tanssifiilistä harvemmin odottaakaan, mutta juhlaa on sekin että koko orkesteri pääsee samankaltaiseen fiilikseen.
 
Levymusiikin tapaista esitystä ei ole helppo toteuttaa ja kannattaa opetella kuulemaan live-esitykset avarakatseisimmin, soundeihin ja esitykseen keskittyen.
 
11. Joskus ihmettelen ja nostan hattua sille, että monet orkesterit pystyvät soittamaan niin tasaisesti ja hyvin yhteen ilman mitään ulkopuolista kapellimestaria! Vaikka ainoa kerta jolloin olen päässyt muutaman tahdin ajaksi johonkin ihmetilaan jossa askeleet vain liitivät lattialla, oli Granin Swing orketerin tansseissa, ja siinähän on kapellimestaria, ja soittajiakin paljon.
 
Kyllä mielestäni kokenut ja varsinkin yhdessä pitkään soittanut orkesteri osaa itsekin säätää soittoaan lennossa.
 
12. Sitten tämä viimeinen kohta on täysin subjektiivinen, mutta eräs orkesteri soitti tangoparin heti ensimmäisten valssien jälkeen - ja vieläpä hyvin. Jo sillä oli koko ilta pelastettu. Joskushan saattaa illassa tulla vain pari kolme epäselvää tangoparia, ja niistäkin yksi juuri silloin kun on humpan takia mennyt kahville.
 
Usein tuntuu siltä, että jokin määrätty tanssilaji sopisi johonkin tilanteeseen, mutta itselläni ainakin 'maku' on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti. Setit ovat usein tarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia, ja hienoa että ne ovat erilaisia ...
 
13. Ja lämmin kiitos kaikille tanssiorkestereille jotka jaksavat soitella hyvin yhteen, ja jos vielä uskaltaa antaa äänten soida kauniisti slovareissa ja rytmin pysyä selkeänä tangoissa, niin vielä parempi.
 
Vaikea kuvitella, että muusikko ei 'jaksaisi soitella hyvin yhteen'. Jos ongelmia on, johtuvat ne usein asioista jotka eivät lavalle näy. Lukematon määrä asioita voi mennä pieleen live-esiintymisessä ...
 
Onhan se hienoa että näistä asioista joku viitsii puhua, suoraa ja rehellistä palautetta vaikkei se juuri lukijalle henkilökohtaisesti olisikaan tarkoitettu. Jostain syystä ihmisillä on vain tapana lukea näitäkin kirjoituksia 'minä -moodissa'.
 
Jos nämä ongelmat olisivat helposti ratkaistavissa, ei niitä esiintyisi. Muusikot ajattelevat asioita musiikin näkökulmasta, tanssijat tanssimisen näkökulmasta. Mielestäni kuitenkin tanssijoiden tulee sopeutua musiikkiin, eikä päinvastoin.

hei ihan oikeesti,oottekste tosissanne?aina voi tehdä jotain muuta ku analysoida tollasta schaichee.puhutaan jostain muusta,jostain kivoista asioista.eipäs vaan lyömällä asiat selviää...

Taisit tarkoittaa minua.
 
Mua se tarkoitti. Mä vedin oikeasti herneen nenään. Mutta en enää kommentoi tätä asiaa.

Pyysin joskus jotain aktiivista tanssijaa tekemään bändilleni "ihannesetin".
Alkoi innokkaasti puuhaan, mutta ei siitä koskaan valmista tullut, huomasi vaikeaksi.
 
Paljon helpompaa haukkua toisten tekemiä settejä.

Älä edes kehtaa puhua näistä turoista täällä tanssimuusikkoina. Nää on jotain räkänokkia jotka täällä vaan keskenään kisailee.
 
Mut kun musta tulee iso niin musta tulee ihan oikea tanssimuusikko.
 
Kauluspaita ja liivit ja rimpsusolmuke ja heti kun alkaa kasvaa, kasvatan viikset.

Pyysin joskus jotain aktiivista tanssijaa tekemään bändilleni "ihannesetin".
Alkoi innokkaasti puuhaan, mutta ei siitä koskaan valmista tullut, huomasi vaikeaksi.
 
Paljon helpompaa haukkua toisten tekemiä settejä.
 
Tämä on niin totta. Siksi juuri pitää tanssijankin tajuta että aina ei tule sitä mitä haluaa. Ja se ei todellakaan auta että käydään vittuilemassa bändille.
 
Tietty tällaisessa demokratisessa teknologia-maassa voitaisiin noiden "valotaulujen" innoittamana laatia jokin äänestysjärjestelmä jokaiselle tanssilipun ostaneelle, jolla äänestettäisiin seuraava tanssilaji (tai jopa kappale). Näin ollen valinnat siirtyisivät tanssijoille (jotka tietävät paremmin mitä milloinkin bändin pitää heille esittää), ja bändille olisi enää turha tulla kitisemään huonoista valinnoista. Tässä vaan päästään jo siihen että bändinä voisi tuossa vaiheessa toimia yhtä hyvin jukebox. Eli eikös kuitenkin tanssijatkin tule myös _kuuntelemaan_ mitä orkesteri haluaa yleisölleen esittää?
 
Ja miksei se riitä henkilökohtaiseksi palautteeksi, että jos ei pidä jostakin orkasta/starasta, niin ei vaan yksinkertaisesti käy niillä keikoilla tanssimassa? Niinhän tämä maailma toimii monessa muussakin asiassa. Ja luulisi että ihmisillä olisi muutakin tekemistä kuin kritisoida. Mä haluisin nähdä myös asiakirjamallisena nämä yleisimmät kritiikit/vaatimukset joita kuulee, voisi olla hauskaa luettavaa ja asiapitoiset perustelut vähissä.:) ("must se ois niinku hyvä tähän väliin niinku soittaa polkkaa, ku...ku toi jormakin on täällä ja se osaa niin hyvin sitä tanssii")

Miten sä voit olla aina samaa mieltä kaikkien kanssa? Tässä ei ruveta vedenjuojien ja murjottajien takia katselemaan peiliin.
Ihan täyttä paskaa.
Vai että pitäis meidän ruveta menemään kyykkyyn tuollaisista mielipiteistä. Kontallaan asettelemaan ympyriäisiä kiviä tanssiväylien laitaan niin kuin Tuntemattomassa ja hokemaan että kyllä herra kyllä herra.
Ei onnistu. Haastakaa oikeuteen vääristä tempoista ja pumputtavista bassoista. Älkääkä ikinä enää tulko tansseihin jossa on elävää musiikkia. Sillä siitä selviää.
Mie lähen!
 
En varmasti ole aina samaa miltä kaikkien kanssa! Kyllä aikoinani "otteluita" kävin minäkin asiakkaiden/ravintolapääliköiden kanssa jutuista, joissa koin/koimme olevamme pändin kanssa oikeassa. Ei en antanut sylkeä liidarina päälleni. Kertomuksia kokemuksista tarvitessa löytyy. Mutta kyllä asiakaspuoleltakin asiallinen kritiikki on varmasti paikallaan ja kestettävä. Osataanhan me toki vittuilu siitä eroittaa ja osan voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
 
Koen soittamisenkin määrätynlaiseksi yritystoiminnaksi ja eri yritystoimissakin asiakasta on kuunneltava. Tunsin myös aikoinani niin tulisieluisia ja herkkänahkaisia soittajakoleegoita, joille mikään ei käynyt liidatessa pändiäni. Diblomatiakyvyt joutuivat koetukselle usein niiltäkin osin ja peiliin on myös katsottu syystä itsekin pitkän uran aikana. Sellaista se vaan on tuo soittajan työnkuva.
Täällähän niitä on hyvä sitten purkaa vastaavia kokemuksia omaavin pelimannien kanssa.

..Sellaista se vaan on tuo soittajan työnkuva.
Täällähän niitä on hyvä sitten purkaa vastaavia kokemuksia omaavin pelimannien kanssa.
 
Tästä tulikin mieleen että tuo sana "soittaja" tarkoittaa vain tanssimuusikkoa, koska jo esim. cover-top40-bändikeikoilla näitä v-mäisiä asiakkaita on paljon vähemmän. Yleensäkin nuorempi yleisö osaa käyttäytyä minusta paljon paremmin monessa suhteessa. Mulle on ainakin jäänyt sellainen kuva että kitiseviä asiakkaita löytyy eniten juuri tanssikeikoilta.

Tästä tulikin mieleen että tuo sana "soittaja" tarkoittaa vain tanssimuusikkoa, koska jo esim. cover-top40-bändikeikoilla näitä v-mäisiä asiakkaita on paljon vähemmän. Yleensäkin nuorempi yleisö osaa käyttäytyä minusta paljon paremmin monessa suhteessa. Mulle on ainakin jäänyt sellainen kuva että kitiseviä asiakkaita löytyy eniten juuri tanssikeikoilta.
 
Olisko se ero, että kuunneltavaksi tarkoitetussa musiikissa ollaan ikäänkuin ulkopuolella, huudetaan korkeintaan "Soita Paranoid" kun taas tanssimusiikissa ollaan mukana itse tapahtumassa?

Mut kun musta tulee iso niin musta tulee ihan oikea tanssimuusikko.
 
Eihän se vaadi kun suorathousut ja peräkärryn (puolalais-viikset lisävarusteena tietty)

Pyysin joskus jotain aktiivista tanssijaa tekemään bändilleni "ihannesetin".
Alkoi innokkaasti puuhaan, mutta ei siitä koskaan valmista tullut, huomasi vaikeaksi.
 
Paljon helpompaa haukkua toisten tekemiä settejä.
 
Minäpä voisin joskus tehdä. Kyse lienee koko illasta (5x45 min)? Ja oliko tarkoitus, että kappaleetkin nimetään eikä vain tanssilajeja? Ja jos jos yleensä haluat, haluatko minun henkilökohtaisen suosikki-iltani vai ajattelisinko listaa laatiessani tansseissa kävijöitä vähän laajemminkin? Ja 6 kappaleparia/setti?