Tanssimusiikki ›

1. Liian korkea äänitaso on selkeästi pahinta meikäläiselle. Kärsimystä.
 
Korvatulppia kannattaa pitää aina mukanaan, ne ovat hyvin huomaamattomia ja leikkaavat äänestä terävimmät piikit pois. Itse en tulppia tarvitse, kun olen kovaan ääneen muualla jo korvani turruttanut.
 
2. Liian voimakas simppeli perusjumputus rummuilla tai joskus bassolla. Se vie tanssista ilon ja lennokkuuden ja luovuuden. - Onpa kuultu jopa uurasta jumputusta hitaaseen valssiinkin!
 
Soitto saattaa kuulostaa stagella ja soittajan korvanapeissa aivan erilaiselta kuin lavalla, tuskin kukaan tahallaan jumputtaa. Soundit ja soinnut saattavat 'jäädä matkalle'.
 
3. Samantyyppinen kuin edellinen, mutta rummut tai basso liian kovalla. Jos jompikumpi tai molemmat kuuluu selvästi muiden yli, niin se rikkoo fiiliksen pahasti. Pakko käydä ulkona rauhoittumassa välillä.
 
Mielestäni todella räikeät balanssiongelmat ovat onneksi harvinaisia teknisiä kömmähdyksiä ja korjaantuvat usein seuraavalla setillä tai solistin tultua lavalle.
 
4. Basso soittaa välinpitämättömästi. En nyt kaipaa tässä mitään jumalallista lentoa mutta semmoinen melkeen kohdalleen meno haittaa myös tanssia, luultavasti sen vuoksi että basson kuulee paitsi korvillaan niin myös koko kehollaan.
 
Ei basistilla aina ole liikkumavaraa musiikin ja muiden soittimien suhteen ja paljon on sellaisia kappaleita, joissa basson rooli ei liene niin tärkeä.
 
5. Tässä nyt perusrytmipuoli korostuu, mutta minkä sille voi: rummut ja basso ei soita kunnolla yhteen. Jos pyrkii tanssimaan hyvin musiikin rytmiin, niin tuo huolimattomuus tuntuu pahasti. Tietty aina voi siirtyä siirtyä toiselle tanssimoodille ja tanssia vain musiikkia liikaa kuuntelematta, mutta ei se hauskaa ole. Ja jos soittajat ihmettelevät miksi tanssijat vain tanssivat vaikka soitanto olisi epärytmistäkin, niin se johtuu pääosin siitä, että mies tai nainen on hakenut toista, eikä tanssia voi huonon orkesterin takia keskenkään lopettaa! Puurretaan vain ja ollaan niin tyytyväisiä kuin suinkin osataan.
 
Aika usein kiippareiden rooli on korostunut ja basso ja rummut jäävät enemmän säestäviksi soittimiksi. Perusrytmiä tanssimiseen voi etsiä muualtakin, muista soittimista, melodiasta, laulusta, tahdeista ja fraseerauksesta. Samalla musiikkiin ja tanssiin saa laajemman näkökulman ja pääsee irti opituista askelista ja maneereista.
 
6. Soitetaan yleisesti ottaen epäselvästi. Jsokus on tullut fiilis että soittajat pyrkivät oikein sotkemaan keskenään, ettei vain synny liian selkeitä tunnelmia kuten tangoissa tai hitaissa tarvitaan.
 
Tutuista kappaleista on usein hauska kuulla uusia sovituksia ja onnistuessaan soittajien improvisointi motivoi sekä heitä että kuulijaa.
 
7. Ja solistit. Kyllä minä ymmärrän että jotkut solistit pyrkivät 'esiintymään' yleisölle, mutta kun laulaminen riittää. Ei siinä mitään ylenmääräistä käsien heiluttelua tarvita edes kappaleiden välillä. Joskus orkesterti sekoaa pahemman kerran jos solisti 'esiintyy' liikaa. Tosin on sellaisiakin orkestereita jotka vetävät itsensä kokoon vasta kun solisti astuu lavalle. Mutta nämä nyt ovat erikoistapauksia.
 
Nykyään seuraan usein paljonkin esiintyjien lavaesiintymistä ja kaikenlainen liikkuminen ja mukanaolo on mielestäni vain plussaa. Tietysti ylenmääräinen sooloilu voi aiheuttaa hankaluuksia muulle orkesterille, mutta se on kaiketi sitä muusikkohuumoria :)
 
8. Monilla orkestereilla spiikeistä ei saa selvää. Sinällään pikku juttu, mutta vaikuttaa sekin kokonaistunnelmaan. Pekkaniskan poikien valotaulu, jossa on kerrottu seuraava tanssilaji, on hyvä homma.
 
Jos äänentoisto on optimoitu musiikille, voi spiikin kuuluvuus olla ongelmallista. Taustahälykin on usein aikamoinen ... Monella orkesterilla on oma mikrofoni vartavasten spiikkauksia varten.
 
9. Kun edellämainitut asiat ovat kunnossa, niin ainakin meikäläinen tanssii ainakin suhteellisen tyytyväisenä. Muiden soittimien virheitä ei niin helposti tanssiessa huomaa, ja vaikka huomaisikin, ne eivät välttämättä haittaa.
 
Voiko musiikissa olla virheitä? Jos kouluttaa korvansa myös ei-harmoniseen etnomusiikkiin ja jazziin, kuulostaa moni asia erilaiselta.
 
10. Kaikkien soitinten virheettömyyttä ja sitä taianomaista tanssifiilistä harvemmin odottaakaan, mutta juhlaa on sekin että koko orkesteri pääsee samankaltaiseen fiilikseen.
 
Levymusiikin tapaista esitystä ei ole helppo toteuttaa ja kannattaa opetella kuulemaan live-esitykset avarakatseisimmin, soundeihin ja esitykseen keskittyen.
 
11. Joskus ihmettelen ja nostan hattua sille, että monet orkesterit pystyvät soittamaan niin tasaisesti ja hyvin yhteen ilman mitään ulkopuolista kapellimestaria! Vaikka ainoa kerta jolloin olen päässyt muutaman tahdin ajaksi johonkin ihmetilaan jossa askeleet vain liitivät lattialla, oli Granin Swing orketerin tansseissa, ja siinähän on kapellimestaria, ja soittajiakin paljon.
 
Kyllä mielestäni kokenut ja varsinkin yhdessä pitkään soittanut orkesteri osaa itsekin säätää soittoaan lennossa.
 
12. Sitten tämä viimeinen kohta on täysin subjektiivinen, mutta eräs orkesteri soitti tangoparin heti ensimmäisten valssien jälkeen - ja vieläpä hyvin. Jo sillä oli koko ilta pelastettu. Joskushan saattaa illassa tulla vain pari kolme epäselvää tangoparia, ja niistäkin yksi juuri silloin kun on humpan takia mennyt kahville.
 
Usein tuntuu siltä, että jokin määrätty tanssilaji sopisi johonkin tilanteeseen, mutta itselläni ainakin 'maku' on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti. Setit ovat usein tarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia, ja hienoa että ne ovat erilaisia ...
 
13. Ja lämmin kiitos kaikille tanssiorkestereille jotka jaksavat soitella hyvin yhteen, ja jos vielä uskaltaa antaa äänten soida kauniisti slovareissa ja rytmin pysyä selkeänä tangoissa, niin vielä parempi.
 
Vaikea kuvitella, että muusikko ei 'jaksaisi soitella hyvin yhteen'. Jos ongelmia on, johtuvat ne usein asioista jotka eivät lavalle näy. Lukematon määrä asioita voi mennä pieleen live-esiintymisessä ...
 
Onhan se hienoa että näistä asioista joku viitsii puhua, suoraa ja rehellistä palautetta vaikkei se juuri lukijalle henkilökohtaisesti olisikaan tarkoitettu. Jostain syystä ihmisillä on vain tapana lukea näitäkin kirjoituksia 'minä -moodissa'.
 
Jos nämä ongelmat olisivat helposti ratkaistavissa, ei niitä esiintyisi. Muusikot ajattelevat asioita musiikin näkökulmasta, tanssijat tanssimisen näkökulmasta. Mielestäni kuitenkin tanssijoiden tulee sopeutua musiikkiin, eikä päinvastoin.