Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Anteeksi kun olen juntti, mutta mikä on se johtosävelen kahdentaminen josta tuolla alussa puhuttiin?

Eli ajoituksella lienee kanssa jotain tekemistä sen kanssa, kuullaanko jotkin äänet erillisinä vai osana samaa yläsävelsarjaa. Jos äänet alkavat täsmälleen samaan aikaan, ovat harmonisessa suhteessa keskenään ja toinen ääni on sopivasti hiljaisempi kuin toinen, niitä ei välttämättä kuulla erillisinä. Jos taas toinen alkaa vähän myöhemmin kuin toinen, se kuuluu ainakin aluksi erikseen, mutta saattaa ehkä hetken kuluttua sulautua osaksi toista ääntä.
 
Sointivärissähän ja soittimen äänen luonteessa atakin tai äänen syttymisen merkitys on muutenkin erittäin suuri. Varsinkin kielisoittimissa, joissa äänen syttyminen on nopeaa ja kieli saa tämän jälkeen värähdellä vapaasti voi kotikonstein huomata tämän. Synalla kun soittaa vaikka piano ja kitarasamplea ja feidaa niistä pois atakin, on tosi vaikea tunnistaa soitinta.
 
Toisaalta pelkkää yläsävelsarjaakin voi kuunnella tällaisissa akustisissa soittimissa kielten ominaisresonanssitaajuuksien (fak mikä sana) myötä. Kun soittaa SuPe alhaalla jonkun pianon äänen ja sammuttaa sormella kielen sen jälkeen konehuoneen puolelta, voi kuunnella sointia jonka alkuperäisen kielen soiminen saa yläsävelsarjallaan liikkeelle. Kitarassa vähän sama juttu, yläsäveliä tosin mahtuu joukkoon korkeintaan viisi.

eli, miten se olikaan kellojen kanssa? siis, sehän oli niin, et ne ei tuota harmonista yläsävelikköä, mutta sen silti kuulee jostain syystä säveltasollisena, eli johtuko se siitä, että ne yläsävelet on kuitenkin tarpeeksi lähellä niitä harmonisia yläsäveliä, vai mistä?
 
Just näin. Eihän kelloissa aina kauhean vahva/selkeä se säveltaso kyllä ole. Olisiko tässä sama juttu kuin esim. patarummuissa, että kello sinänsä ei tuota harmonisia taajuuksia, mutta reunojen väliin jää ilmaa, jonka värähtely tuottaa harmonisia taajuuksia?

Anteeksi kun olen juntti, mutta mikä on se johtosävelen kahdentaminen josta tuolla alussa puhuttiin?
 
No jos mä yritän vuorostani... :)
 
Otetaan vaikka pianobiisi, joka menee C-duurista. C-duurin johtosävelhän on h (=b toisen systeemin mukaan).
Jossain kohdassa biisiä on G7-sointu. Jos pianisti soittaa ylimmäksi ääneksi h:n, niin mikään muu _samaan aikaan soivista äänistä_ ei silloin voi olla h. Muiden sävelten kuin ylimmän on siis oltava jotain seuraavista: g, d, f. Jos taas vaikka toisiksi ylin sävel on h, niin silloin taas ylin sävel eikä mikään muukaan sävel saa olla h. Jos samaan aikaan soi vaikka viisi ääntä, niin useampi niistä voi olla esim. g, mutta ainoastaan yksi saa olla h.
 
Sama juttu pätee kaikkiin muihin sävellajeihin: esim. d-mollissa menevässä biisissä ei saa samaan aikaan soida kahta cis-säveltä jne.

Just näin. Eihän kelloissa aina kauhean vahva/selkeä se säveltaso kyllä ole. Olisiko tässä sama juttu kuin esim. patarummuissa, että kello sinänsä ei tuota harmonisia taajuuksia, mutta reunojen väliin jää ilmaa, jonka värähtely tuottaa harmonisia taajuuksia?
 
jes. pääsin pätemään...
 
ja vibrafoneistakos se fundamentaali puuttu kokonaan?

sairasta.

Sama pätee kaikkiin C-duuribiiseissä esiintyviin sointuihin, jotka sisältävät h-sävelen (siis esim. Em, Cmaj7 jne
 
Näinhän asia ei suinkaan ole.
 
Johtosäveleksi periteisessä teoriassa katsotaan vain V asteen soinnun terssi tai VII asteen soinnun perussävel. Esim. III asteen soinnun kvintti ei ole johtosävel ja sen saa kaksintaa.
 
Cmaj7 -soinnun septimiä tosin ei saa kaksintaa, mutta se taas johtuu siitä, että perinteisessä äänenkuljetusopissa septimi on (purkaukseltaan sidottu) dissonanssi, ja sen vuoksi sitä ei saa kaksintaa.

Totta turiset. Korjataanpa...

Mutta älkää nyt hirveästi stressatko näistä kaksinnuksista. Nehän kuuluvat siis "klassisen" tyylin äänenkuljetuksen sääntöihin, jotka on hyvä tuntea, mutta eihän niitä ole pakko noudattaa eikä aina ole tarkoituksenmukaistakaan. Jos esim. kitaralla soittaa tavallisimmilla sointuotteilla, niin väkisinkin siinä terssi tai johtosävel välillä "kaksintuu", mutta se on soittimen luonne. Ja muutenkin esim. pop/jazz -hommassa tähtäyspiste on yleensä muualla kuin säännönmukaisissa äänenkuljetuksissa.

Jos esim. kitaralla soittaa tavallisimmilla sointuotteilla, niin väkisinkin siinä terssi tai johtosävel välillä "kaksintuu", mutta se on soittimen luonne.
 
Tavallisimmilla sointuotteilla nyt ei muutenkaan saa mitään järin hiottua äänenkuljetusta.

Ja tähän kun vielä laittaa päälle sen, että sovittaessa biisin melodiaa voi periaatteessa tuplata niin paljon kuin lystää, päästään tilanteeseen jossa taatusti on johtosävel tai maj7 tuplattu. Kaikki riippuu tilanteesta. Aina ei tiedä jostakin tilanteesta ennenkuin kokeilee soivan lopputuloksen ja tuomitsee korvillaan.

Tavallisimmilla sointuotteilla nyt ei muutenkaan saa mitään järin hiottua äänenkuljetusta.
 
Primitiiviset soittimet on primitiivisiä:-)

onko primitiivisyydessä muka jotain pahaa?

Mikä tossa kvinttiharmoniassa mättää?
Eli onko se kvinttiharmoniaa jos vaikkapa basso vetää E:tä A kieleltä, samaan aikaan kun kitara vetää H:ta E kieleltä? Jos on niin minä pidän.

Mikä tossa kvinttiharmoniassa mättää?
Eli onko se kvinttiharmoniaa jos vaikkapa basso vetää E:tä A kieleltä, samaan aikaan kun kitara vetää H:ta E kieleltä? Jos on niin minä pidän.
 
Kvinttiharmonia on koostuu soinnuista, joissa on kvinttejä päällekkäin. Esim. normaali C-duuri kolmisointu on terssipino. C-E-G, eli suuri terssi ja pieni terssi. Kvinttipino voisi olla vaikkapa C:stä C-G-D.
 
Tuosta ei nyt varsinaisesti puhuttu tässä ketjussa, vaan rinnakkaisliikkeistä. Eli kvintti liikkuu satsissa rinnakkain. Tämä ei ole millään tavalla sovellettavissa rokkibändiin, paitsi jossain synamatoissa, tms. Kaikki särökitaristit tuossa tapauksessa eivät muuta tekisikään, kuin virheitä.

1600-luvullahan katolinen kirkko oli kieltänyt tritonuksen eli ylinousevan kvartin käytön musiikissa. Oli kuulemma liian paholaiseen viittaava. Löytyy nykyään varmaan joka hevibiisistä.

1600-luvullahan katolinen kirkko oli kieltänyt tritonuksen eli ylinousevan kvartin käytön musiikissa. Oli kuulemma liian paholaiseen viittaava. Löytyy nykyään varmaan joka hevibiisistä.
 
1. Sibeliuksen neljäs sinfonia
2. Joka blues-piisin blue-note
 
eli ei tarvitse mennän heviin asti että katolisen kirkon määräykset on voitu jättää huomiotta.

1600-luvullahan katolinen kirkko oli kieltänyt tritonuksen eli ylinousevan kvartin käytön musiikissa. Oli kuulemma liian paholaiseen viittaava. Löytyy nykyään varmaan joka hevibiisistä.
 
Keskiajallapas. 1600-luvulla silloinen radikaali nykysäveltäjä Bach otti käyttöön mm. dominanttiseptimisoinnun, jossa on tritonus.