Rock, pop, alternative ›

Tämä päivä oli huono päivä on selkeästi matkaa kohti Normaalien maihinnousun Kaikki on hyvin-kappaletta ja Leppymättömien Ihmisoikeuksien julistusta.
 
Yövierailla ei nimittäin mielestäni ollut vielä niinkään vähäeleisiä kappaleita, vaan ne olivat aika täyteen sovitettuja. Siispä ilman Outoa elämää ei Lauluja metsästä-älpyllä olisi varmasti Nyrkkeilijää.
 
Kyllä mun mielestä Jos helvetti on täynnä on paljon enemmän "sisarkappale" noitten mainitsemiesi kappaleiden kanssa kuin Tämä päivä oli huono päivä. Vaan kun sitä ei ole sijoitettu Yöveirailla päätösnumeroksi, ei sitä ehkä tule ajatelleeksi sellaisena pienimuotoisesti sovitettuna, mutta tekstillisesti polveilevana kappaleena. Tai jotain.
 

 
Kovasti innolla odottelen itsekin Keppijumppaa. Parina päivänä kävin studiossa vakoilemassa äänityspuuhia ja hyvältä kuulosti uusi materiaali. Aika erilaista kamaa on tulossa kuin muutamalla edeltävällä levyllä.

Parina päivänä kävin studiossa vakoilemassa äänityspuuhia
 
Miten se onnistuu..?
 
Aika erilaista kamaa on tulossa kuin muutamalla edeltävällä levyllä.
 
Mielenkiintoista..! Valtteri sanoi tuossa dvd:llä uskovansa, että tammi-helmikuussa hän voi todeta pitävänsä käsissään kaikkien aikojen parasta YUP-julkaisua. Tarkoitti toivottavasti albumia eikä ep:tä. :)

Kyllä mun mielestä Jos helvetti on täynnä on paljon enemmän "sisarkappale" noitten mainitsemiesi kappaleiden kanssa kuin Tämä päivä oli huono päivä. Vaan kun sitä ei ole sijoitettu Yöveirailla päätösnumeroksi, ei sitä ehkä tule ajatelleeksi sellaisena pienimuotoisesti sovitettuna, mutta tekstillisesti polveilevana kappaleena. Tai jotain.
 
Ei Jos helvetti on täynnä ole kyllä pienimuotoisesti sovitettu kappale. Siinä on Balthasar-tyyppiset kitarariffittelyt, joskin clean-soundilla ja urut. Mitä haen nyt, on tämmöistä...akustisempaa näkemystä. Tämä päivä oli huono päivä on pianolla ja akustisella kitaralla soiva kappale, ei siinä ole urkuja. Pohdin tätä itsekin jo aiemmin, mutta päädyin siihen, että Yövierailla sovitukset olivat vielä aika isoja ja aika liikkuviakin.
 
Ja niin, tämähän on tosiaan sellainen asia, mihin on olemassa vain yksi vastaus :) Herrat tietänevät itse paremmin lähtökohtansa, mutta spekuloimaanhan tänne ollaan tultu.
 
Kovasti innolla odottelen itsekin Keppijumppaa. Parina päivänä kävin studiossa vakoilemassa äänityspuuhia ja hyvältä kuulosti uusi materiaali. Aika erilaista kamaa on tulossa kuin muutamalla edeltävällä levyllä.
 
Mennäänkö Mierolaisen suuntaan vai onko särönamikkaa kierretty enemmän kaakkoon?
 
E: Niin, tuli vielä mieleen, että Jos helvetti on täynnä on sisarkappale, ilman muuta. Mutta se olisi varmasti kovasti erilainen, jos se olisi julkaistu vasta esim. Lauluja metsästä -levyllä. Yövieraat-YUP oli vielä vähän progen lumoissa oleva yhtye, siinä missä se seestyi myöhemmin ja uskalsi ottaa myös riisutumpia ratkaisuja. Heittäisin uskaliaan hypoteesin, että jos Jos helvetti on täynnä oltaisiin tosiaan julkaistu vasta Leppymättömillä, se olisi pelkällä akustisella kitaralla soitettu. Mutta mistäpä sen tietää.

Ei kolahda juuri ollenkaan.

Ihmettelen kyllä muuten miksei tuon teiden viihdyttämis-EP:n Lihavia Luurankoja sisältynyt kokoelmalevylle, käytännössähän tuo oli kuitenkin radio-single, ja yksi bändin tarttuvimmista rallatuksista.
 
Aina olen seuraavaa YUP-levytystä innolla odotellut. Outo Elämä on ainoa, jonka voi sanoa olleen ilmestyessään suurensuuri pettymys, mutta sitä edeltävän klassikkoputken jälkeen se oli ymmärrettävääkin.
 
Syy lienee siinä että Lihavia luurankoja sisällytettiin Hajoita ja hallitse -kokoelmalle.
 
Outo elämä -lätyllä on Martikaisen onnistuneimmat sanoitukset ainakin biiseissä Mitä Luoja teki... ja Tuuliajolla. Itselle jää päällimmäisenä levystä mieleen järkyttävän suuri kaiku. Tuntuu kuin biisi olisi miksattu jossain luolassa. Levyn tuotti Miljoonasateen Matti Nurro, joten olisiko sillä jotain vaikutusta asiaan. Kuitenkin edelliset levyt tuotti Mats Hulden ja seuraavat Riku Mattila, jotka ovat hankkineet tuottajan kannuksia myös muilta artisteilta...

Mennäänkö Mierolaisen suuntaan vai onko särönamikkaa kierretty enemmän kaakkoon?
 
Ei mennä mierolaisen suuntaan, jos Valtterilla on yhtään sanavaltaa yhtyeessä...

Ei mennä mierolaisen suuntaan, jos Valtterilla on yhtään sanavaltaa yhtyeessä...
 
Näin juuri. Isompi W ei katsastanut kovinkaan hyvillään tuota Jarkon sooloa.
 
Keppijumpalla suurin eroavaisuus aiempiin tuotoksiin lienee se, että tekstejä on typistetty melkoisesti sitten viime levyjen. Pääpaino on sirtynyt teksteistä musiikkiin. Ehkä.

Näin juuri. Isompi W ei katsastanut kovinkaan hyvillään tuota Jarkon sooloa.
 
Ei pitänyt levystä vai yleensä ideasta, että Jarkko vääntää soolon? Lisäksi voisi kuvitella, että Mierolaisen jälkeen tuo akustispuolen takki olisi hetken tyhjä.
 
Keppijumpalla suurin eroavaisuus aiempiin tuotoksiin lienee se, että tekstejä on typistetty melkoisesti sitten viime levyjen. Pääpaino on sirtynyt teksteistä musiikkiin. Ehkä.
 
Hoho, YUP:n St. Anger :)

Outo elämä -lätyllä on Martikaisen onnistuneimmat sanoitukset ainakin biiseissä Mitä Luoja teki... ja Tuuliajolla. Itselle jää päällimmäisenä levystä mieleen järkyttävän suuri kaiku. Tuntuu kuin biisi olisi miksattu jossain luolassa. Levyn tuotti Miljoonasateen Matti Nurro, joten olisiko sillä jotain vaikutusta asiaan. Kuitenkin edelliset levyt tuotti Mats Hulden ja seuraavat Riku Mattila, jotka ovat hankkineet tuottajan kannuksia myös muilta artisteilta...
 
Minäkin tykkään levyn lyriikoista kovastikin, mutta sovitusratkaisut olivat ne jotka henk. koht. eivät miellyttäneet. Turhan monessa kappaleessa on töksähteleviä vaihdoksia. Vaikka aiemmilla levytyksillä musiikkityylit poukkoilivat vallattomasti, silti esim. Toppatakeilla vaihdoksissa ei tuollaista töksähtelyä esiintynyt. Ja kaikilla tuon jälkeen tulleilla levyillä on samantyylisiä väkisinliimatun kuuloisia vaihdoksia.
 
Ilmeisesti tuo johtuu siitä, että aiemmin kahta erilaista osiota liimattaessa toisiinsa on väliin istutettu sopivanlainen siltakohta, mutta nykyään bändi pyrkii jättämään kaiken ylimääräisen liruttelun pois ja naulaavat säkeistön kiinni kertosäkeeseen ilman sen kummempia siirtymiä. Näin olen ainakin kuvitellut huomaavani.
 
Ja osasyy on varmasti sekin, että Toppatakkeja oli musiikillisesti kai melkein kokonaisuudessaan Valtterin luoma kokonaisuus, kun taas nykyään miehet yhdistelevät biisinosiaan valmiiden sanoitusten pohjalle. Tykkäsin enemmän vanhasta tekotavasta, siten saatiin myös herkullisen kuuloisia sanoitusvenkuroita, kuten että sana jää tahdin jälkeen kesken, tai että tavutukset menevät tavallaan väärinpäin.

Minäkin tykkään levyn lyriikoista kovastikin, mutta sovitusratkaisut olivat ne jotka henk. koht. eivät miellyttäneet. Turhan monessa kappaleessa on töksähteleviä vaihdoksia. Vaikka aiemmilla levytyksillä musiikkityylit poukkoilivat vallattomasti, silti esim. Toppatakeilla vaihdoksissa ei tuollaista töksähtelyä esiintynyt. Ja kaikilla tuon jälkeen tulleilla levyillä on samantyylisiä väkisinliimatun kuuloisia vaihdoksia.
 
Ilmeisesti tuo johtuu siitä, että aiemmin kahta erilaista osiota liimattaessa toisiinsa on väliin istutettu sopivanlainen siltakohta, mutta nykyään bändi pyrkii jättämään kaiken ylimääräisen liruttelun pois ja naulaavat säkeistön kiinni kertosäkeeseen ilman sen kummempia siirtymiä. Näin olen ainakin kuvitellut huomaavani.
 
Totta. Toppatakkeja-levyllä tuntui siltä, kuin olisi päästänyt gepardin irti. Se vaan menee. Voisiko olla, että liruttelun vähentäminen on ihan tietoinen valinta? Vai liittyisikö tähän jotain tuottajasta riippuvia asioita? Me viihdytämme teitä-alunhan oli Tiainen alunperin soittanut vähän monimutkaisemmin, johon Mattila oli tokaissut että "V*ttu, soita se oikeen, et sä oo mikään Liberace!" Tai jotain.
 
Well, no matter. Mielestäni edelleen Suomen Paras Yhtye. Uskon että ostan Keppijumppaa-levyn, kuuntelen hetken, olen sitä mieltä että "ei tää kyllä oikein vanhoille pärjää", kuuntelen lisää ja sitten se jysähtää tajuntaan. Aivan kuin kaikki muutkin kollektiivin julkaisut.

TT&TT on albumina omassa kategoriassaan jo jatkuvan tarinansa ansiosta (tosin näinhän oli myös Huuda Harkiten -levyllä).
 
Totta, teemalevy ja vielä progea. Sanottakoon, etten ihmettele, jos yhtyeen tuotanto ei (ainakaan silloin) kaikille kolahda. Joka tapauksessa biisien siirtymät olivat aavistuksen
 
Satuin muuten joskus näkemään teeveestä dokumenttin Suomesta vuodelta 1943. Pula-aikana kankaan valmistamiseen tarvittiin apinan tai apinan-sukuisen eläimen karvoja (en tiedä miksi), tässä tapauksessa ihmisen tukkaa. Nämä ihmistukkaa sisältävät kankaat vietiin (pahalle?) vaatturille ja niistä tehtiin mm. talvitakkeja.
 
Ottaen huomioon, että Jarkko on opiskellut medianomiksi, voisin kuvitella että myös hän. Et muista dokumentin nimeä?

Miten kolahtaa muille?
 
Kovinhan tuo YUP kolahtaa. 1990-1992 on jotain niin hienoa että ei järkeä. Tykkään kyllä uudemmastakin YUP:stä mutta noita vanhoja enemmin tulee aina soittimessa pyöriteltyä.
Pidettiin kaverin kanssa silloin kun Leppymättömät tuli niin YUP-ilta, kuunneltiin koko tuotanto läpi ja otettii keittoa. Oli metkaa, suosittelen!
Pitää vissiin ottaa uusiksi kunhan tuo uusi lätty tulee pihalle. Ainiin nythän on vielä tullut kokoelma+dvd sekä Jarkon soolo, eli sitähän pitää kai jo alottaa heti aamulla ettei aika tai kunto lopu kesken..

Ottaen huomioon, että Jarkko on opiskellut medianomiksi, voisin kuvitella että myös hän. Et muista dokumentin nimeä?
 
Ei ainakaan omien sanojensa mukaan ollut näynyt, vaan totesi että "kummajaiskuvajaiseni nousevat historian hämärästä." Kyseessä oli tv2:sen filmiarkiston juttuja, niitä vanhoja lyhytelokuvia joita esitetään aina silloin tällöin. Ko. juttu tuli muistaakseni joulun aikoihin 2002.

YUP:n kotisivuilta uutisia:
 
Ep "Minä en tiedä mitään" julkaistaan 16.3. Kyseessä on 3000 kappaleen rajoitettu painos. Kahdeksansivuinen kansivihko on Ville Pirisen käsialaa. Nimibiisi on mukana myös pitkäsoitolla "Keppijumppaa", joka julkaistaan huhtikuussa.
 
Ep:n biisilista:
 
1.Minä en tiedä mitään
2.Koiran virka
3.Koba III
4.Kun kieli on sairas
 
(kokonaiskesto: 13,35)

Toivottavasti ruuvaavat soundit (kerrankin) kohdalleen...

Ep "Minä en tiedä mitään" julkaistaan 16.3.
 
Hienoa, nimipäiväni kunniaksi siis.

Äsken tuli tuon uuden EP:n nimibiisi Minä en tiedä mitään ensimmäistä kertaa Ylexiltä. Mulle jäi aika sekavat muistikuvat biisistä. Martikainen huutaa ainakin kertosäkeessä niin perkeleen lujaa ja rumpusoundit oli ihan kummalliset, ei-yup:maiset. Tuli lähinnä St. Anger mieleen. Muuten biisissä oli muistaakseni monta osaa ja se muistutti vanhempaa materiaalia, elikkäs rauhallisuutta ja mäiskettä on molempia. Olen toisaalta pirun väsynyt, että älkää sitten lynkatko jos tämä on täyttä paskaa :)

Pakkohankintahan tuo EP on.

Sitähän minä nyt vaan, että mitä mahtaa tuo Koba III tarkoittaa?
 
Mun Google on rikki ja Juoppista lainatakseni, spekuloimaanhan tänne on tultu.