Kitarat: kitarakamat ›

Onko kenelläkään Hiwatt-vahvistinta tai onko kukaan edes kokeillut niitä. Ne kun eivät tunnu olevan kovin yleisiä vehkeitä.
 
Mielipiteitä?

Itselläni on Hiwattin 50-wattinen kombo SA212 eli kahdella 12" Fanen elementillä vuodelta 1975. Tuo taitaa olla yleisin kombo mitä markkinoilla käytettynä liikkuu. Nykyisin vastaava malli on SA112 eli yhdellä 12" ämyrillä. Valmistettiin sitä kyllä "vanhoina hyvinä" aikoinakin.
 
Olen ollut vahvistimeen erittäin tyytyväinen. Olen omistanut sen n. 5 vuotta. Soundi on erittäin voimakas ja tukeva, jopa stratolla. Tavallisilla soittovolyymeilla on lähes turha hakea mitään säröä. Sen aikaan saamiseksi minulle on riittänyt aivan hyvin Tube Screamer (se on kyllä varustettu parjatulla JRC 2043DD op-ampilla, kun näistä op-ampeista nyt kerran tuli puhetta aiemmin tällä palstalla)
 
Ainoita miinuspuolia vahvistimessa ovat liiallinen teho ja järjetön paino. Vastaavan tehoiset Marshallit ja Fenderit tuntuvat jäävän auttamattomasti jälkeen metelissä.
 
Kuten Kossu mainitsikin rakenne on huippuluokkaa (ainakin vahvistinkorjaajien mielestä) ja käsityö näyttää aina hienolta vaikka sillä ei käytännön merkitystä olisikaan.
 
Muista kuuluisista Hiwattin käyttäjistä minulle tulee mieleen David Gilmour ja eikö se Ile Kalliokin soitellut Hiwatteilla Hurriganes aikoinaan.

Muista kuuluisista Hiwattin käyttäjistä minulle tulee mieleen David Gilmour ja eikö se Ile Kalliokin soitellut Hiwatteilla Hurriganes aikoinaan.
 
K. Richards ja M. Taylor käyttivät Hiwatteja ainakin Hyde park -keikalla 1969, Voxien ohella.
22 pistepirkon PK Keräsellä oli muutama vuosi taaksepäin joku 2 x 12 combo.
Ja Miljoonasateen Matti Nurro käytti/käyttää Hiwatt puolistäkkiä.

Minäkin olen pikaisesti kokeillut jotain Hiwatin komboa, olisikohan ollut juuri tuo 50w 2x12", jonka Anakin mainitsi. Muistikuvat eivät ole aivan tuoreet, mutta todella tukeva ja iso soundi siinä oli. Tehoa riittänee ihan mihin tahansa, todellakin ehkä "liikaakin" ainakin meikäläisen käyttötarkoituksiin. Mutta erittäin paksu, lämmin putkisoundihan on kyseessä, mielelläni Hiwatilla enemmänkin soittaisin.

Vahvistin oli yksi suosituimmista 70-luvulla sekä suomessa mutta etenkin Englannissa, tunnetuin käyttäjä on tietenkin Whon Pete Townsend. Suomessa tietenkin Hullujussi!
 
http://www.thewho.net/whotabs/equipment.htm
 
Näyttäisi, että juuri Hiwatt oli yksi keskeinen elementti Townshendin soundissa. Ainakaan pedaaleilla ei pahemmin pelailtu! Esmes Live at Leeds-levyä kuunnellessa ei voi kuin hämmästellä soundien laajaa kirjoa nähden laitteiston yksinkertaisuuteen. Että näpeistähän se lähtee. Ja hartioista. :-)

Hyvä, että tuo Live At Leeds -levy lähti puheeksi. Siinä on todellakin Hiwatt-soundia parhaimmillaan. Tuon soundien laajan kirjon takia kai ihmiset ostavat ns. parempia putkivahvistimia. Kitaran volumepotikalla ja pikkauksella pystyy säätämään soundin puhtaalta särölle ja toisin päin. Särökanavat, kaiut ja muut hilavitkuttumet rupeavat tuntumaan aivan turhilta. Itse olen kyllä kaikua joskus kaivannut, mutta ilmankin tulee hyvin toimeen.
 
Sormista se soundi loppujen lopuksi lähtee. Se on kyllä aivan totta. Esimerkiksi Townshend soittaa nykyään Stratocasterilla Fenderin Vibro-Kingin läpi ja kuulostaa hämmästyttävän samalta. Kuitenkin se jokin hänen soundistaan ja soitostaan nykyään puuttuu.
 
P-K Keräsen SA212 oli muuten noin vuosi sitten myytävänä Kuopiolaisessa musiikkiliikkeessä. Hintaa oli muistaakseni 1000 euroa. Vahvistimeen oli vaihdettu alkuperäisten Fanen elementtien tilalle jotkut kuppaiset Celestionit. Ne eivät mielestäni käyneet siihen ollenkaan. Lisäksi vahvistimessa oli Kochin keinokuorma, joka tietysti maksoi lisää. Nykyään P-K on kai ottanut Fenderin nupin ja Marshallin kaapin kaveriksi THD Univalven.
 
Tuo keinokuorma on kyllä hyvä juttu. Pitäisi varmaan testata jotain mallia omankin vahvistimen kanssa. Kochista en tiedä, mutta THD:n Hotplate on kuulemma ihan pätevä. Onko jollain kokemuksia keinokuormista?