Aihe: Seitkytluvulla osattiin - ainakin soundeissa.
1
Simbe
28.01.2005 23:56:07 (muokattu 28.01.2005 23:57:59)
Bonhamin soundin olennainen osa on hänen soittotekniikkansa ja rumpujen hyvä soiva vire. Tuossa linkissä on video Bonhamin vanhasta setistä studiossa. Bassari voi olla jonkun mielestä jopa kolkon kuuloinen, mutta soinnin määrä on tae hyvälle bassopuolelle kauempaa kuunneltaessa. 70 luvulla rummut olivat suuria, basson jyrähdys piti saada aikaan akustisesti. Äänentoistotekniikka oli vielä kehittymässä. Lähimikitystä ei siihen aikaan paljoakaan käytetty. Esimerkiksi When the Levee Breaks on äänitetty stereoparilla rumpuhuoneen viereisestä kaikuisasta käytävästä kompressorin läpi.
 
http://www.drummerworld.com/drummers/John_Bonham.html
Rock'n roll'n blues'n jazz, kiss my ass. Kiss my ass.
Terok
29.01.2005 11:13:56
 
 
http://www.disndat.info/bonham/
 
En tiedä onko tänne postailtu mutta sopii topikkiin, siitä vaan analysoimaan tarkemmin.
eleeton
29.01.2005 20:56:23
Tietoa ei ole, mutta "70-luku tomit" ovat yleensä olleet minulle ilman alakalvoa. Lyöntikalvo suht löysälle. Tätä pahvilaatikkosoundia.
 
Mutta viisaammat puhukoon puolestani
ja takaisin sorvin ääreen...
miän vain
29.01.2005 22:50:30
 
 
Se on tuo Bonham vähän eri asia kuin muut aikalaiset. Kuuntele melkeinpä mitä tahansa muuta (poikkeuksia on, aina) kuin Zeppelinin levyä tuolta vuosikymmeneltä, ja pelkkää soimatonta köpinäähän sieltä tulee - sitä enemmän mitä lähemmäs 80-lukua ja ensimmäisiä sähkövehkeitä päästään. Alakalvot pois, hydraulicit päälle ja löysä vire. Rumpupallille kuulostaa oikein kivalta ja mehevältä, viiden metrin päässä ei niinkään. Ja maailman ison marsu viereen huutamaan, niin hop, mihinkäs ne rummut hävisivät.
 
Mikitys hoidettiin työntämällä mikki tomin sisään. Jos jollain vielä oli alakalvot, niihin tehtiin reikä, ja mikki sinne. Näin siis usein studioissa - livenä harvalla oli minkäänlaista mikitystä, ainakaan 70-luvun alkuvuosina. Eikä pienillä bändeillä sen jälkeenkään.
 
Bonzolla oli enemmänkin tämä big band -ajattelu - eli rummun pitää soida, että se kuuluu viimeiselle riville asti. Kuten jo sanottu, nuo legendaariset soundit on tehty soiva rumpu/soiva vire/soiva huone/mikitys kaukaa -meiningillä. Tajusivat, että iso soundi vaatii ison tilan, eikä tilasta ole iloa jos mikki on kalvossa kiinni.
 
En siis sano, että tuossa olisi välttämättä mitään vikaa. Ajankuva sekin, niinkuin kasarivirveli tai ysäri-ylikompressointi.
Monochromatic etsii basistia
-------------------------------
semisuper.tk - rumpusivut
Viceroy
30.01.2005 11:13:03
 
 
Tietoa ei ole, mutta "70-luku tomit" ovat yleensä olleet minulle ilman alakalvoa. Lyöntikalvo suht löysälle. Tätä pahvilaatikkosoundia.
 
Mutta viisaammat puhukoon puolestani

 
Joo no en kyllä hirveästi soundijutuista oo koskaan tajunnut, mutta itse soittelen juurikin ilman alakalvoja, ja hauska pahvilaatikko-soundihan siitä tulee. Pinstripet vielä kalvoissa, niin avot - aina kuulostaa hyvältä, eikä tartte stressailla virityksistä. Kunhan ei ruuvit tipu...
Ja suo mulle hauta pohjassa meren, kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren!
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)