Kitarat: kitarakamat ›

voiko guitaristia tilata jonkun suomalaisen firman kautta?
 
Varmaan voi, mutta miksi? Luultavasti maksat ekstraa ja ensimmäistä lehteä joudut odottamaan kuukausimääriä. Tai niin, jos ei itsellä tai lähiomaisille ole luottokorttia niin sitten on ehkä helpointa turvautua välikäteen.
Suomalainen kirjakauppa ainakin välittää noita lehtitilauksia, kai sitten Akateeminenkin.

Mua jotenkin ärsyttää suurin osa ulkomaisista lehdistä kun neon tungettu niin vtun täyteen kaikkia kamaa ja tekstiä hullun pienellä ja mainoksia joka välissä. Musiikkilehdet on kaikki melkein saman näköisiä. Ei oikein riitä hermo selailemaan niitä.
 
Joo. hinta on tuohon mainosmäärään nähden kyllä järkyttävän korkea. Oikeastaan joskus jos näitä ostan, ostan katsellakseni kuvia kauniista vehkeistä. Eihän niitä "jimin entinen kitarateknikko kertoo: Jimi oli minulle tärkeä ihminen"-juttuja jaksa kukaan lukea.

Gypsy hyvä. Mielipiteesi putoavat niin tarkasti ja varmasti, että samanlaisten besserwissereiden (kuten minun).... ääh, antaa olla.
 
tähän mä haluisin vielä selityksen. Eli pistin uudellekkin sivulle. kun en oikeen ymmärrä.

Nostetaan nyt tämäkin vielä. Eli hemmo älä yritä ettet muka näkis.

Total Guitar tai Guitarist olisi minunkin valintani jos sillä nyt enää mitään merkitystä on. Brittiläinen The Guitar Magazine on myös mielestäni aika hyvä varsinkin laitearvioittensa osalta.

Guitar playerin säännöllinen irtonumero-ostaja olin vuosia, kunnes jotenkin väsyin. Guitarist on myös hyvä. Molemmissa on juttua "legendoista" jos sellaista haluaa lukea, tosin paras legendalehti oli aikoinaan "International Musician and the Recording Worldin" Legends-spesiaalisarja. IMRW sitten meni alas jo joskus 80-luvun lopussa, poikabändien nousun myötä, mutta aikanaan se oli hyvä lehti.
 
Kyllä noi kaks mainittua kitaralehteä kilpailee lehtikioskilla Q:n ja Mojon kanssa, kun pitää matkalukemista valita.

Guitar Player on minun valintani, johtuen ehkä siitä ettei siitä lehdestä puolet ole epämääräisiä pomppumetalli- ja garagetabulatuureja (kuka oikeasti tarvitsee White Stripesin biiseihin tabulatuureja :).
 
Sain muuten Valkeakosken kirjastosta ilmaiseksi GP:n koko vuoden 2001 vuosikerran ja muutamia vuoden 2000 lehdyköitä. Kannatti käydä :)

Mulle on tullut Guitar Player (jonkun vuoden joskus 80/90-lukujen vaihteessa) ja Guitarist (olikohan 2000-2001).
 
Guitarist on hyvä lehti, mutta tilaamisesta ei ollut mulle mitään etua: silloin laskin, että mitään säästöä ei tullut eikä lehti mitenkään nopeammin tullut. Yhtä numeroa ei tullut ollenkaan, eivätkä hoitaneet asiaa mitenkään pyynnöistäni huolimatta, joten tilaaminen loppui.
 
Total Guitar on nuoremmille, ihan totta, mutta: yhdessä numerossa oli nuotinnettu viisi surf-helmeä, ja levyltä löytyivät oikein taustatkin. Se lehti kannatti ostaa :-)
 
Guitar Techniques on antoisa, siitä on joskus tullut treenattua sellaista mihin ei muuten niin törmää.
 
Irtonumerona noista lehdistä voi jonkun joskus ostaa. Toisaalta, kutakuinkin parin tuommoisen lehden hinnalla saa jo ihan "oikean" nuottijulkaisun CD:n kanssa.
 
Edit: vihreitä

Eli siis siinä suomalaisessa lehdessä sanottiin niin, että kun amerikkalainen lehti tekee vaikka fenderin stratocasterista arvostelun, niin ennenkö ne laittaa sen lehteen, ne lähettää sen fenderille luettavaks ja fender saa vapaat kädet editoida sitä tekstiä sitten ja näin hyväksyä sen.
 
Voi olla että jotkut tekeekin noin (tosin kritiikittömyyden perusteella veikkaisin melkein enemmän englantilaisia Computer Musicia ja Future Musicia kuin vaikkapa Guitar Playeriä), mutta yleensä lehdet ainakin _selittävät_ tekstin näyttämisen sillä, että valmistaja saa kommentoida mahdollisia väärinkäsityksiä ja päivityksiä lehden testissä mahdollisesti olleesta puoliprototyypistä lopulliseen tuotantoversioon. Eli eivät saa editoida tekstiä, mutta toisinaanhan noissa on tehtaan edustajan kommentteja siitä, miksi kapineen valmistuksessa on päädytty niihin ratkaisuihin, joista arvostelun kirjoittaja ei näytä erityisemmin pitävän. Mutta negatiivinenkin pointti on mukana.
 
Itse luin pitkään Guitar Playeria suhteellisen säännöllisesti, kunnes kyllästyin. Guitar Worldissa oli yhteen aikaan mainio sarjakuva ja kuukauden "Mitä Yngwielle tässä kuussa kuuluu" -juttu, joka oli aina hilpeää luettavaa. Mutta sen lehden viime vilkaisusta on moninaisia vuosia, kun totesin etteivät rahat riitä hupilehteen, jonka esittelemän musiikin kapea-alaisuus on ihan eri kohdalla kuin minun kapea-alaisuuteni.
 
Englantilaisiin kitaralehtiin en ole kauheasti edes tarttunut, Guitaristin olen ohittanut lähinnä kait siksi, että sen sisarjulkaisu Bassist on tuntunut muutaman irtonumeron perusteella aika köyhältä.

Total Guitar. Se on kaikkea. Se on hyvä.

Lehdet matkaavat ison veden yli tuskaisen hitaasti. Tilasin Guitar Worldin (6-7 biisiä tabeina joka numerossa), kun se oli keväällä tarjouksessa ja sain huomata, että numerot ovat paikallisessa lehtipisteessä huomattavasti ennen kuin kotona. Puhutaan siis jopa parin kuukauden viiveestä.
 
Huhhuh! Oletkos kysellyt asiasta Ison Veden takaa? Tuohan nyt on aivan tolkuton tahti. Toivottavasti olet ainakin äänestänyt asiasta katkaisemalla tilauksen.
 
Itse väsähdin noihin lehtiin tuossa useampi vuosi takaperin, kun nuotituksissa oli liian vähän soitettavaa ja liikaa kieliä. Nyt on ollut havaittavissa taas pientä tervehtymistä, kun kannessa ja nuoteissa on alkanut näkyä ihan oikeitakin soittajia. Guitar Worldin ottaisin itse. CD:llä maustettua Total Guitaria tuli ostettua joskus pari numeroa, mutta mieleen jäi se, että lehdessä oli kyllä nuottia, mutta harvemmin kokonaan mistään soitettavasta biisistä. Palasia oli kyllä useammasta kappaleesta, mutta pääbiisinä oli joku Claptonin Sunshine of my ass, joten into lopahti. Voi olla tietty, että muut kääröt ovat petranneet.

Joo-o. Itsekin tilasin GW:n männävuoden marraskuussa. Eipä ole luukku vielä kolahtanut.

Guitar Player on ihan perseestä.
 
Guitar World taas on mielestäni paras, sitä jaksaa lukea.

Guitar World taas on mielestäni paras, sitä jaksaa lukea.
 
Kyllä.

Niin onko joku käyny jo ostamassa uusimman lehden?

Vuosien ja kymmenien irtonumeroiden oston perusteella voin suositella Guitar Playeria. Noin puoli vuotta sitten uusivat sisällön ja ilmeen. Jutuissa mennään syvemmälle ja arviot ovat asiallisia.
 
Brittilehdet ovat GP:hen verrattuna huomattavan pinnallisia ja kaupallisia.
 
IMHO, YMMV, but I stand my ground ;-)

Guitar Worldin maaliskuun numero kolahtaa postiluukusta ihan näinä päivinä. Tilauksena tulee siis nykyään, aikoinaan ostin irtonumeroita muutaman vuosikerran edestä, samoin kuin Guitar Playeriä.
 
Guitar Playerissä on minusta edelleenkin erinomaisia artistihaastatteluja, jotka ovat huomattavasti syvälle luotaavampia kuin monen muun julkaisun vastaavat. Vanhan ja arvostetun julkaisun henki näkyy kai, jos kohta ei tenhoa välttämättä nuorekkaaseen sakkiin niin hyvin? Tabulatuureja ei löydy nimeksikään ja muutenkin ote on enemmän "oikeaan" teoriaan perustuvaa, kuin "laita sormi tähän" juttua. Laitearvosteluja aika vähän, mutta ovat sitten myös pitempiä kuin pelkkä speksilistaus ja "hyvä peli" maininta. Puolueettomuuteen en osaa ottaa kantaa, mutta kyllä niitä negatiivisiakin puolia näyttää löytyvän, vaikka valmistajille tarjotaankin mahdollisuus yrittää sitten selittää syitä.
 
Guitar World on räväkämpi julkaisu ja kokonaisia tabeja tosiaan ainakin 5 per lehti. Haastattelut varsin mukavia näissäkin, jos kohta kantti vaikuttaa usein ei-musiikillisiin puoliin suuntautuvalta ja enemmän sensaatiohakuiselta. Laitearviot usein lyhyitä ja mitäänsanomattomia.
 
Guitar One on mielenkiintoinen tapaus jossakin GP:n ja GW:n välimaastossa. Julkiasu lähempänä Guitar Worldia, mutta etenkin soitto/teoriaopetus menee kertaheitolle syvemmille tasoille. Kokonaisten tabien lisäksi löytyy erikoisartikkeleita, joissa keskitytään erilaisiin tyyleihin ja artistihaastattelutkin ovat laajemmalta kentältä kuin GW.
 
Eurooppalaisista vain Guitarist on tullut vähääkään enemmän tutuksi. Minä taidan kaivata paljon luettavaa artikkeleista, Guitaristissa sitä vielä jonkin verran on, muutamat muut vaikuttavat lähes mainos/artistin kuva/mainos/rivi tabia/cd luokkaa olevilta. Sinällään mainioita, etenkin nuo kokonaisia biisitaustoja sisältävät levyt, jos sellaisia harkkareita kaipaa...itseltä menevät ohi kun ei muu sisältö tartu.

Itsekin havaitsen useimmiten kioskilta/marketista kotiin kiikuttavani juuri Guitaristin. Syy on yksinkertaisesti se, että siinä on niin kätevästi "kaikki" (artikkeleita artisteista, laitearvosteluja, CD, nuotteja/tabeja, oppitunteja) yksissä kansissa. Olen kuitenkin irtonumerolinjalla, jotta ei tarvitse maksaa niistä numeroista, joissa ei satu olemaan itseä kiinnostavia juttuja. Keskimäärin useimmissa kuitenkin on.
 
Guitar World olisi teoriassa samansisältöinen lehti, mutta käytännössä teineille suunnattu uusien amerikkalaisten hittibändien äänenkannattaja. Kiinnostavat jutut huomattavasti harvemmassa kuin Guitaristissa, ja kirjoittajien kirjoitustyyli liian "teinix" minun makuuni. Lisäksi biiseistä ei ole kunnon nuottia vaan pelkät tabit (aika-arvomerkinnöillä). Come on, jotkut meistä osaavat lukea nuotteja - ja tabeja on sitä paitsi erittäin hankala soittaa muilla soittimilla kuin kitaralla (paljon hankalampi kuin soittaa kitaralla suoraan nuoteista).
 
Guitar Techniquesista "puuttuu" laitearvostelut. Guitar Playerista "puuttuu" CD.
 
Total Guitar ei ole minulle tuttu. Ei ole näkynyt tutussa marketissa/kioskilla.

Guitar Worldia olen lukenut kohta kymmenisen vuotta. Suuren osan kitara/äänitystietämyksestäni olen saanut kyllä niiltä sivuilta.