Klassinen ›

Tykkään iloitella kotona tämän tahtiin!
 
Miten tätä sävellystä yleisesti arvostetaan klasaridiggaripiireissä? Itse nautin siitä, mutta haluan kartoittaa muun yleisön mielikuvaa siitä, jotta tiedän roolini musiikinrakastajien piirissä, sekä saadakseni tulivoimaa mahdollisten tulevien sanallisten mittelöiden varalle!
 
Avautukaa!

En tiedä yleisestä arvostuksesta, mutta kyllä minä itse siitä ainakin tykkään. Samoin kuin kaikesta hyvästä musiikista, oli genre mikä tahansa. Onhan tuo melkeinpä enemmän jazz- kuin klassisosastoa, mutta mitä väliä sillä sitten on? Ei kai musiikin arvostus ole sen tyylisuunnasta kiinni. Jos joku tiukkapipoklasari ei tykkää siksi, kun se on "liian kevyttä klassiseksi", niin se on hänen ongelmansa.

En tiedä yleisestä arvostuksesta, mutta kyllä minä itse siitä ainakin tykkään. Samoin kuin kaikesta hyvästä musiikista, oli genre mikä tahansa. Onhan tuo melkeinpä enemmän jazz- kuin klassisosastoa, mutta mitä väliä sillä sitten on? Ei kai musiikin arvostus ole sen tyylisuunnasta kiinni. Jos joku tiukkapipoklasari ei tykkää siksi, kun se on "liian kevyttä klassiseksi", niin se on hänen ongelmansa.
 
Minäkin tykkään! Onko se mielestäsi "kevyttä"? Minusta se on aika vänkää ja yllätyksiä täynnä olevaa stuffia moneen muuhun minulle mieleiseen musiikkiin verrattuna.
 
Kaksi kysymystä!
 
Minulle on vain yksi levytys kyseisestä sävellyksestä ja monet teoksen osista ovat varsinkin pianon osalta hyvin "harhailevia" ja leikitteleviä. Kuuluko teoksen esitysohjeisiin yleensä improvisoida näissä osissa vai onko kaikki se kama tosiaan valmiiksi sävellettyä?
 
Etsin sanakirjoista selitystä sanalle "rapsodia" ja tulokset olivat hämmentäviä, epäselviä sekä jopa ristiriitaisia. Selittäkää mitä sana teille merkitsee!

Etsin sanakirjoista selitystä sanalle "rapsodia" ja tulokset olivat hämmentäviä, epäselviä sekä jopa ristiriitaisia. Selittäkää mitä sana teille merkitsee!
 
No rapsodia on joko eeppinen runo tai sitten instrumentaalikappale jonka ainoa muotoseikka on se, että se on sävelletty tietyin kiihkon/raivon vallassa. Siis ideana tuossa, että se olisi sävelletty kiihkon vallassa on, että se ei välttämättä ole niin johdonmukainen tai looginen, vaan enemmän sellaista ideavyörytystä.
 
Varmaan ne oli ristiriitasia siksi, koska sanalla on monta merkitystä. Tulee runonlaulannasta muuten tuo sana, runonlaulanta oli kova juttu. Siel on kulttuurin oikeat juuret teille.

Ensiksi varoitus: minä kuulun sitten niihin, joihin tuo kappale ei ns. "kolahda". Itse tunnen teoksen lähinnä sitä kautta, että olen ollut sitä esittämässä ei-niin-kovin kauan sitten.
 
Myös minä laskisin kipaleen pikemminkin jazz/bigband-musiikiksi kuin sinfoniaorkkakamaksi (lukuun ottamatta sitä loppupuoliskon Mahler-henkistä jaksoa). Alun perinhän kappale todellakin oli sävelletty jollekin jazz orchestralle. Erityisesti puhaltajien kannalta tuo ero on aika selvä. Kappale "pitäisi" soittaa huomattavan erilaisella ansatsilla ja tekniikalla kuin sinfoniat, jotta se lähtisi lentoon.
 
Tuohon pianokysymykseesi en osaa vastata varmuudella (en ole koko partsikkaa tai pianostemmaa nähnyt), mutta ainakin meidän solistimme soitti sen kyllä käsittääkseni aivan samalla tavalla joka kerta, ja yhteen levytykseen verrattunakaan en mitään isompia eroja pannut merkille.

Tykkään. Mutta alun klarinettiglissando ei kyllä ihan kaikilta klasareilta irtoa.. Että kyllä siinä pitää muusikon olla suuntautunut muuhunkin kun Mozartin klarinettikvintettoon.
 
Heh. Erittäin hyvin sanottu.
 
PorkPieHatille: Minä ymmärrän rapsodian muodoltaan melko vapaaksi teokseksi, jolle on tärkeää tietynlainen "improvisatorinen" luonne. Sikäli en ihmettelisikään, mikäli solisti olisi laittanut omiaan joukkoon tehostaakseen tätä seikkaa, mikä varmasti tämäntyyppiseen jazzahtavaan biisiin sopiikin.
 
Ja kai tuota teosta klassisen musiikin näkökulmasta voi sanoa aika "kevyeksi" biisiksi, ei nyt niinkään merkitykseltään tai painoarvoltaan vaan lähinnä tuolta jazzmaiselta sävelmaailmaltaan. Toisaalta onhan esim. Ravelin G-duuripianokonsertossakin hyvinkin jazzväritteisiä jaksoja. Riippunee kuulijan korvasta.

Eipä ole omaa musiikin kuuntelua tullut ihmeemmin mietittyä muiden arvostusten näkökulmasta... Paitsi ehkä siinä mielessä, että oma arvostukseni lienee keskimääräistä laaja-alaisempi. Rajoittunut arvostukseni on kuitenkin joidenkin rahastusmielessä tehtyjen "hittibiisien" suhteen.
 
Itse diggailen Rhapsody in Bluea siinä missä muitakin tarttuvia kipaleita.
 
Musiikin esittämisessä joudun kyllä hieman miettimään kuulijoiden mahdollisia arvostuksia ja usein myös soittokavereiden arvostuksia.
 
Omasta puolestani eri musiikkityylisuuntiä voi sekoitella vapaasti. Usein kai taidot lähinnä rajoittaa sekoittelua asenteiden ohella.

Juuri viikko takaperin olin kuuntelemassa Tampere-Talossa kyseisen kipaleen Tampere Filharmonian soittamana. Itse pidin ainakin. Oli myös hyvä pianosolisti.

Olin samaisessa konsertissa. Mielestäni pianisti (Ortiz) oli hyytävän kolkko, eikä todellakaan luonut lämmintä ilmapiiriä saliin (en voi olla vertaamatta edellisen viikon solistiin Tampereella, joka oli Pekka Kuusisto: häntä lämminhenkisempää muusikkoa en ole pitkään aikaan kuullut). Teknisesti Ortiz on kyllä pätevä, mutta jäi aika kylmä tunnelma kuitenkin. Säntäili siellä lavalla kuin mikäkin diiva, eikä oikein jäänyt sellainen olo, että hän olisi juuri nauttinut musisoinnista sillä hetkellä. Muuten, kappale on oikein hyvä.

Jep, myös minä tuolla olin. Oli muuten huonoin kuulemani esitys tuosta biisistä jonka olen ikinä kuullut. Ortizilla ei ollut sitä oikeaa "svengimeininkiä", joka tuossa kappaleessa täytyisi olla. Hänen soittonsa oli kuten sanottu kolkkoa, mutta mun mielestä myös teknisesti ei-niin-loisteliasta.. Ja tämä diivailija oli myös todella töykeästi käyttäytyvä!! Jos huomasitte, hän jätti saamansa kukat flyygelin päälle. En kyllä enää ikinä mene kuuntelemaan tollasta diivailijaa. Hän ei todellakaan miellyttänyt.
 
Kuuntelin samana päivänä Sinisen rapsodian Gershwinin itsensä soittamana. Siinä oli sitä jotakin... Levyn kannessa on kuva, joka kuvaa loistavasti fiilistä millä kappale täytyisi pystyä soittamaan: pianisti sikari suussa ja kapellimestari vieressä rennosti johtamassa bändiä! :)

Hänen käytöksensä oli kyllä erittäin amatöörimäistä. Muutenkin käytöstavoissa parantamisen varaa, hän oli kuulemma koko viikon valittanut kapelimestari Eri Klasille hänen orkesterinjohtotaidoista yms. Ei nyt ihan suoraan ollut niin sanonut, mutta käytöksestä sekin kävi ilmi.
 
Itse soitto kyllä minun korvaani kuulosti hyvältä. No mutta enhän ole pianisti, joten paha sanoa mitään absoluuttista totuutta.

Hänen käytöksensä oli kyllä erittäin amatöörimäistä. Muutenkin käytöstavoissa parantamisen varaa, hän oli kuulemma koko viikon valittanut kapelimestari Eri Klasille hänen orkesterinjohtotaidoista yms. Ei nyt ihan suoraan ollut niin sanonut, mutta käytöksestä sekin kävi ilmi.
 
Oli hän kuulemma aika suoranaisesti senkin sanonut. Ilmeisesti riitaa oli ollut jo harjoituksissa.. Tosin vika oli kylläkin solistin rytmitajussa, ei kapellimestarissa. "Sisäpiiritietoutta".. ;)

Oli hän kuulemma aika suoranaisesti senkin sanonut. Ilmeisesti riitaa oli ollut jo harjoituksissa.. Tosin vika oli kylläkin solistin rytmitajussa, ei kapellimestarissa. "Sisäpiiritietoutta".. ;)
 
Joo, harjoituksissa oli mennyt jo sukset ristiin. Syystä en varma ollut, mutta kyllä multakin sisäpiiritietoutta löytyy, kun porukat soittavat kyseisessä orkesterissa.. ;)

Joo, harjoituksissa oli mennyt jo sukset ristiin. Syystä en varma ollut, mutta kyllä multakin sisäpiiritietoutta löytyy, kun porukat soittavat kyseisessä orkesterissa.. ;)
 
No mites se nyt silleen? Ku miunki faija siellä soittaa.. :) Mä tiedänkin kuka oot (luultavasti).

No mites se nyt silleen? Ku miunki faija siellä soittaa.. :) Mä tiedänkin kuka oot (luultavasti).
 
Heh, no hoidetaan "selvittelyt" pikaviesteillä.. :)

Juu. Mäkin olin siellä konsertissa :) Mitäs se pianisti yhdessä vaiheessa huito sinne permantoon päin? Itse istuin ylhäällä takana, joten en oikein saanut siitä käsitystä. Ja Tuosta Rhapsody in Bluesta ei jäänyt hirveän hyvä kuva.
 
En ole ennen paljoa klasaa kuunnellut (taisi olla meikäläisen eka sinfoniaorkesterikokemus tämä), mutta big band jazzia enemmänkin (tai no, pakolliset). Jotenkin kyseinen kipale lupaili välillä jotain, mitä jäi kuitenkin sitten puuttumaan. Hirveän epäselvä oli mielestäni kyseinen ralli siis.
 
Mä pidin eniten kyllä Griegin "biiseistä".
 
Joonas.

Juu. Mäkin olin siellä konsertissa :) Mitäs se pianisti yhdessä vaiheessa huito sinne permantoon päin? Itse istuin ylhäällä takana, joten en oikein saanut siitä käsitystä. Ja Tuosta Rhapsody in Bluesta ei jäänyt hirveän hyvä kuva.
 
En ole ennen paljoa klasaa kuunnellut (taisi olla meikäläisen eka sinfoniaorkesterikokemus tämä), mutta big band jazzia enemmänkin (tai no, pakolliset). Jotenkin kyseinen kipale lupaili välillä jotain, mitä jäi kuitenkin sitten puuttumaan. Hirveän epäselvä oli mielestäni kyseinen ralli siis.
 
Mä pidin eniten kyllä Griegin "biiseistä".
 
Joonas.
 
Eturivissä oli joitakin tyyppejä jotka piti meteliä. Siksi se huitominen.. Kannattaa kuitenkin ilman muuta kuunnella Rhapsody in Blue jonkun toisen pianistin soittamana. Niin varmasti jää sullekin biisistä parempi kuva.. :)
 
Ja nuo Griegit aina säväyttää.. Peruskamaa jos näin voi sanoa.. :)
 
Mun mielestä se tuiki tuiki tähtönen-versio oli kyllä aika naiivi sinfoniakonsertin ohjelmaan, eikä varmasti se ole ollut "toivotuimpien klassikoiden" listalla.