Kitarat: soittaminen ›

Meinasin että vois tuonkin tuiki tärkeän perussoittimen opetella. En ole mikään aloittelija, yli 10v musaa harrastanu, mut kitara edelleen vieras. Jotta niin että niinku lähinnä ajattelin paria asiaa kysyä silleen:
 
1. Kannattaako etsiä opettaja/maksaa sille vai voisko opetella ihan itse. Lähinnä että tekniikan sais aluksi kuntoon. Musiikin teoria ym. ei tuota mitään ongelmia, myös nuotinlukutaito on hyvä.
 
2. Millainen kitara olisi hyvä? Kannattaako strato, tele vai les paul; varmaankin joku suht edullinen kopio aluksi? Vahvistinta en usko vielä tarvitsevani, löytyy jo V-amp2 (amp-model/särö/efekti) ja 65w kosketincombo (jossa ei itsessään säröä)..?

1. Kannattaako etsiä opettaja/maksaa sille vai voisko opetella ihan itse. Lähinnä että tekniikan sais aluksi kuntoon. Musiikin teoria ym. ei tuota mitään ongelmia, myös nuotinlukutaito on hyvä.
 
Riippuu luonteenlaadusta. Jos intoa ja itsekuria riittää, niin netistä löytää vaikka kuinka paljon kitarasivuja, joilta voi printata harjoituksia. Tärkeintä alussa on aloittaa harjoittelu oikeassa asennossa ja sormittaa soinnut niin kuin ne on hyväksi havaittu. Itse opiskellessa kannattaa lähteä treenaamaan heti alussa otelautakäden jokaista sormea, varsinkin pikkurilliä.
 
Kitaranopettajalta ottaisin heti alkuun muutaman tunnin, jotta noi perusasiat tulisivat selväksi.
 
-m

1. Kannattaa ottaa tunteja, jos se on suinkin mahdollista. Ainakin perusjutut on syytä käydä läpi sillain, ett joku vähän "vahtii", ettei käy kuin allekirjoittaneelle. Toki kitaransoiton oppii kuuntelemallakin tai lukemalla opetuskirjoija.
 
2. Tää kitarakysymys on todellakin makuasia. Ei voi antaa yleispätevää neuvoo, millainen kitara on hyvä. Nyt vaa sitt kokeilemaan, ett mikä tuntuis parhaalta kädessä. Kyllä sitä jonkinlaisen käsityksen saa kokeilemalla, vaikka ei osais vielä mitään. Tietysti, jos sulla on jotain suosikki kitaristeja tai sellaisia kitaristeja, jonka soundi miellyttää sinua, niin siitäkin voi päätellä jo millaista soundii haet. Vahvistimen perään voit ostaa särön. Särön kaa pätee sama ajatusmaailma, kun kitaran, joten tietyn särön suositteleminen ei ole välttämättä hyvä idea. Eli testaamaan vaan sitäkin!
 
LyckaTill!

1. Itse olen käynyt ainoastaan koulun kitarakurssin, eikä sielläkään käyty juuri muuta kuin asteikot, muuten olen ihan itseoppinut (enkä niin kauhean hyvä). Alku oli itsellä hankala, että jotain opastusta olisi hyvä saada alkuun pääsemiseksi, joko osaavalta kaverilta tai ihan opettajalta.
 
2. Usein ollaan sitä mieltä, että tulisi aloittaa akustisella. Muuta en tähän osaa sitten sanoakaan.

1. Itse en ole ottanut ensimmäistäkään kitaratuntia. Näinollen olen varmaan teknisesti Suomen päinperseisin soittaja. Jos sävelkorvaa ja rytmitajua ym. löytyy, itsekseenkin varmaankin pärjäilee.
 
2.Aloituskitaraksi suosittelen stratomallista keppiä, jossa on tallamikkinä humbukkeri. Halvalla löytyy hyvä, ja soundit on sikäli monipuoliset että pystyy reenamaan kaikentyylistä kamaa.

Niin ja se vielä, että jos on halu soittaa nimenomaan SÄHKÖKITARAA, ei ole mitään tolkkua ostaa ekaksi akustista.

Niin ja se vielä, että jos on halu soittaa nimenomaan SÄHKÖKITARAA, ei ole mitään tolkkua ostaa ekaksi akustista.
 
Sähkistä meinasin lähinnä. Akustisiin soittimiin kyllästynyt olen vähän. Ei siinä, mitään, ei vaan nyt oikein jaksa...
 
Niin siis mikä kitara (merkki/malli) olis hyvä?

Meinasin että vois tuonkin tuiki tärkeän perussoittimen opetella. En ole mikään aloittelija, yli 10v musaa harrastanu, mut kitara edelleen vieras. Jotta niin että niinku lähinnä ajattelin paria asiaa kysyä silleen:
 
1. Kannattaako etsiä opettaja/maksaa sille vai voisko opetella ihan itse. Lähinnä että tekniikan sais aluksi kuntoon. Musiikin teoria ym. ei tuota mitään ongelmia, myös nuotinlukutaito on hyvä.
 
2. Millainen kitara olisi hyvä? Kannattaako strato, tele vai les paul; varmaankin joku suht edullinen kopio aluksi? Vahvistinta en usko vielä tarvitsevani, löytyy jo V-amp2 (amp-model/särö/efekti) ja 65w kosketincombo (jossa ei itsessään säröä)..?
 
Voit opetella ihan itseksesi. Ei tunneilla kannata mennä, ainakaan sinun.

Kyllä jokaisella kitaristilla pitää akustinen olla. Se on kuitenkin kitara, siis peruskitara. Sähkökitara on sitten vaan jotain erityistä. Niiden soittaminen on niin erilaista että molempia pitää kyllä harjotella jos haluaa oppia.
 
Itse suosittelisin että aloittaisit akustisella. Virheet soitossa kuulee paljon paremmin akustisella. Jos heti alkuun haluaa soittaa heviä niin voi soitto jäädä siihen säröllä mässäämiseen. Kova särö peittää huolimattoman soiton. Kun joku soittaa akustista niin kuulee et onko soitto kohdallaan.
 
On myös se vaara että alkaa liiaksi kikkailemaan kaikkien erityistekniikkojen kanssa. Nehän on sähkökitaralla helpompia ja mielekkäämpiä soittaa. Voi jäädä perusteet opettelematta. Eli ihan perus avoimmista soinnuista lähtisin liikkeelle. Sitten barrèt. Jos ne menee jotenkin puhtaasti akustisella(teräskielisella siis), niin ne sujuu _todella_ paljon helpommin sähkökitaralla.
 
Sitten jos siirrtyt sähkökitaraan ja alat reenaamaan sillä, kannattaa muistaa että et hylkää akustista. Jos soittaa pelkästään sähkökitaralla niin ote muuttuu lepsummaksi. Jos pitkästä aikaa soitat sitten taas akustisella huomaat että saat enemmän voimaa sormiin sekä lisää tarkkuutta sähkökitaran soittoon.
 
Voi muuten tulla tippa linssiin kun pitäisi jossain sukujuhlissa soittaa akustisella eikä siihen ole koskaan koskenutkaan. Se kitaristi joka ei hallitse akustista on mielestäni menettänyt jotain todella oleellista.

Toveri Tmp puhuu asiaa ja tottakin vielä. Kuitenkin jos tuo kitara on vain tuollainen sivuinstrumentti, niin sitten voi miettiä kompromissia nopean liikkeellepääsyn ja taidon välillä.
 
Totta, mutta toisaalta jos on 10v kokemus musiikista ja haluisi olla jotenkin yleissivistynyt niin kyllä pitäisi olla akustinen kitara jossain jemmassa. Sen verran perussoitin on.

1. Kannattaako etsiä opettaja/maksaa sille vai voisko opetella ihan itse. Lähinnä että tekniikan sais aluksi kuntoon. Musiikin teoria ym. ei tuota mitään ongelmia, myös nuotinlukutaito on hyvä.
 
2. Millainen kitara olisi hyvä? Kannattaako strato, tele vai les paul; varmaankin joku suht edullinen kopio aluksi? Vahvistinta en usko vielä tarvitsevani, löytyy jo V-amp2 (amp-model/särö/efekti) ja 65w kosketincombo (jossa ei itsessään säröä)..?
 
1. Käy ihmeessä ottamassa joku 2-4 tuntia opettajalta, tai jos satut tuntemaan jonkin kohtuu osaavan kitaristin (teknisesti) niin pyydä häntä neuvomaan. Ilmeisesti minä kuin myös keppikin (Kuten tuossa sanoi) on opetellut monet asiat kantapään kautta ja se jos mikä on v**ttumaista. Eikä nuo tunnit niin paljoa maksa. Jos perusliksa on jotain 12e/.5h niin otat vaikka 2kk aikana 4 kertaa. Kyllä siinä kerkeää vanhalle muusikolle kuka vaan perustekniikat neuvoa :) Tietenkin netistä ja kaikista kitaravideoista löytyy tuo sama tieto.
 
2. Tästä en kyllä tiedä. Osta se japsi vai korea kitara joka voitti soundin/rytmin/jonkumuun sokkotestin. Joku varmaan muistaa sen nimen paremmin?

Ilmeisesti minä kuin myös keppikin (Kuten tuossa sanoi) on opetellut monet asiat kantapään kautta ja se jos mikä on v**ttumaista.
 
Näin on...ongelmahan tollasessa itseoppimisessa on se, ett on vaara harhautua väärille urille. Itse olin niin uppiniskainen, etten vaan suostunut opettelemaan kaikkia asioita niinkun kirja opettaa, vaan soveltelin tiettyjä juttuja ja kehittelin "mukamas" parempia ratkaisuja. Sitten olikin tosi kiva opetella uudestaan jotain juttuja, kun oli ensi opetellut väärän tavan. Se on todella pirullista ja vie yleensä paljon aikaa.
Tietysti tällaisesta itsekehittelystä on syntynyt joskus ihan uusia hienoja asioitakin! Ja pienien tekniikkavirheiden kanssakin oppii elämään. Monet huippukepittäjät eivät esim. ole opetelleet käyttämään pikkusormeaan sillain kun "oikeaoppisesti" käytetään.
Kyllä soittamisen oppii itsekkin, mutt kannattaa tosissaan olla hieman tarkempi, kun itse olin...

2. Tästä en kyllä tiedä. Osta se japsi vai korea kitara joka voitti soundin/rytmin/jonkumuun sokkotestin. Joku varmaan muistaa sen nimen paremmin?
 
Kerran oli jossain lehdessä sokkotesti, missä Dave Lindholm testaili. Mahdoitkohan tarkoittaa tuota testiä? Siinä oli kymmenkunta strato-tyylistä keppiä ja Dave valkkas sen kaikkein halvimman.=) Oli muistaaksen vielä Peaveyn keppi?
Itsekkin oon kyseistä keppiä kokeillu, enkä minä ainakaan sitä suosittelis kenellekkään. Liekkö sitt ollu huono yksilö...siis tää mitä mä kokeilin?

Jos heti alkuun haluaa soittaa heviä niin voi soitto jäädä siihen säröllä mässäämiseen. Kova särö peittää huolimattoman soiton.
 
No heviä ei kyllä ole tarkoitus soittaa, tunnen olevani jo vähän korkeammalla tasolla. Progea meinasin, sellaista Fripp-tyylistä... Mutta voisi sitä akustistakin harkita. Sellaisen paskan sais varmaan koulultakin lainaks. Jos se siitä lähtee niin vois sitten ostaa oman sähkiksen.

Sitten olikin tosi kiva opetella uudestaan jotain juttuja, kun oli ensi opetellut väärän tavan. Se on todella pirullista ja vie yleensä paljon aikaa.
Tietysti tällaisesta itsekehittelystä on syntynyt joskus ihan uusia hienoja asioitakin!
 
Jep. Itsekkin olen jo kaksi kertaa opetellut plektra tekniikan uusiksi :) Pikkurillia käytin ekan kerran varmaan joskus seitsemännen soittovuoden paikkeilla. Tai joskus kun kuulin tolosen Djangon ja nahkis siitä taisikin sanoa, että jos tuon soittaa vain kolmella sormella niin pojot kotiin. Eli siitä tuli sit se pikkurilli mukaan ja on kyllä hyvin pysynyt. Kai se oli vaan niin heikko alussa, ettei sitä jaksanut opetelle ennen kuin oli "pakko". Tokihan omia juttuja kehittyy ja omia tyylejä soittaa, mutta kyllähän niitä kehittyy aina vaikka kuinka "oikein" opettelis. Eihän asioita tarvi orjallisesti noudattaa. Tähän teoria puolelta taas tuo muistaakseni Parkerin läppä, jotta "First you learn the changes, then you forget them" Tai jotain tuohon tyyliin. Ja vastaavaa asiaa "You must learn the rules before you break them or your listeners might think you never learned them in the first place". Pätee varmasti joka asiaan elämässä :) Eli jos mahdollista, opettele asiat ensin hyvin perinteisellä tavalla ja sitten vasta heitä ne roskiin ja keksi omat :)

Kyllä jokaisella kitaristilla pitää akustinen olla. Se on kuitenkin kitara, siis peruskitara. Sähkökitara on sitten vaan jotain erityistä.
 
Että mitä? kyllähän akustinenkin on erityinen ja sähkis voi olla peruskitara. Nyt en tajunnut tämän ideaa ollenkaan...

1. Itse otan tunteja näin teorian vuoksi.
2. Kyllä sillä stratolla varmaan kannattaisi aloittaa.
 
Itse aloitin klassisella ja kun se oli ihan hyvin hallussa (on vieläkin) siirryin akustiseen ja sekin on ihan hyvin hallussa (barrét soi puhtaasti) ajattelin siirtyä sähkökitaraan.
 
Tästä muuten tuli mieleen, olen ostamassa ensimmäistä sähkökitaraa ja ajattelin panostaa laatuun. Gibsonin Les Paul kävi mielessä, niin että onko se hyvä kitara? Kertokaa omistajat vähän. Kiitoksia jo etukäteen.

No heviä ei kyllä ole tarkoitus soittaa, tunnen olevani jo vähän korkeammalla tasolla. Progea meinasin, sellaista Fripp-tyylistä... Mutta voisi sitä akustistakin harkita. Sellaisen paskan sais varmaan koulultakin lainaks. Jos se siitä lähtee niin vois sitten ostaa oman sähkiksen.
 
Tämä ei nyt liity aiheeseen mutta milläperusteella sanot että hevi on alempiarvoista musiikia kuin tuo sinun progesi?
 
Juu ja vedin herneen nenään! :)

Eihän akustinen kitara ja sähkis toisiansa sulje pois, päinvastoin. Akustisen hankintakulut ovat halvemmat, joten siinämielessä sen hommaaminen ei usein ole iso kynnys. Sointujen sun muiden opetteluun toimii mainiosti, samoin näppäilytekniikan harjoittamiseen.
 
Makuupussimies, Gibsoneista on paljon juttua kitarakamat-osiossa. Sanoisin vain sen, että kannattanee jo harkita jonkin kotimaisen soitinvalmistajan pakeilla piipahtamista - riippuen tietysti budjetistasi. Mutta jos olet liikkeellä Gibson luokan vaatimissa summissa, voisi vartavasten sinulle tehty soitin olla varteenotettava vaihtoehto?