Klassinen ›

Onko uusia Mozartin tai Schubertin teoksia putkahtanut tietämyksenne mukaan esille jostakin ennen tuntemattomien arkistojen kätköistä, tai mullasta maan, kuten sanotaan. Tai teosluettelon liitteiden välillä palloteltuja aitoudeltaan epäilyttäviä teoksia todettu aitoudeltaan kiistattomiksi. Ja oletteko kenties tutustuneet uusimpiin tutkimustuloksiin ja tieteellisiin julkaisuihin ed. mainittuja säveltäjien tuotantoa tai elmänvaiheita koskien? Minulla kielitaidottomalla kun sattuu huono kielitaitonikin vuoksi olemaan sillä kohdin vähntänkin suuri musta aukko ja olisin kiitolinen saamastani avusta tai edes pienistä vihjeen poikasista mistä asiaa ylipäänsä kanattaisi tiedustella lisäinformaatin toivossa, vai kannattaako ollenkaan?
 
Vai onko nt niin, että meillä mediasa kerrotaa ja julkaistaan vain kaikki se mitä Sibelius-rintamalle kuuluu, kaikkia musiikillisesti merkityksettömiä kirjelöytöjä myöten, joita saa hesaristakin lukea harva se päivä.
Eikö Mozart ole kiinnostavampi säveltäjänero kuin Sibelius, jo Vesa keskisen 1990 teettämän muusikisuosikkitutkimuksenkin peerusteella, jossa Mozart sijoittui ykköseksi ohi Sibeliuksenkin ainakin päkaupunkiseudulla, kun taas muualla Suomessa yleisön maku tuntui suosivan pop-musiikkia ylivoimaisesti kuunnelluimpana musikinlajina, kärkiniminään Katri-Helena ja Juice. Tällöin mm. arveltiin lisäksi että popia ei kuuntele kohtapiakkoin muut sosiaaliset kansankerrokset kuin eläkeläiset, koska Helsingissä ensimmäinen rokkisukupolvi alkoi olemaan jo eläkeiän saavuttanutta. Ja musiikkkiimaku on muutoinkin niin pirstoutunut, että on vaikea enää markkinoida jotain yhtä musiikityyliä kaikkien makuun.
 
David Bowie on arvellut, että rokki on aikuisten musiikkia, ja että nuorilla on omat juttunsa, missä hän lienee asiallisesti ottaen ollutkin oikeassa; nuorethan kuuntelevat nykyään pääsääntöisesti rappia, jos oikein olen ymmärtänyt ja empiiriset havaintoni oikein perustein oikeaksi katsonut. Iskelmätähdistä 1990 ykkössuosikki helsingissä Mozartin ja Sibeliuksen jälkeen tuli Juice, jonka välitömäsä tunumassa seurasi J.S.Bach.

En minä Mozartista tai Schubertista tiedä, mutta kyllä aina suurten säveltäjien teoksien "löytyminen" on hyvinkin mielenkiintoista. Minua kitaristina suuresti ilostutti Rion museoista tehdyt löydöt jotka koskivat Heitor Villa-Lobosin musiikkia. 12 etydin alkuperäiset käsikirjoitukset poikkeavat aika lailla aikaisemmin julkaistuista, jotka herra Segovia on aikoinaan melkeinpä raiskannut - näin julmasti sanoen. Ainakin 3 ensimmäistä etydiä saavat täysin erilaisen ulottuvuuden alkuperäisessä kontekstissaan. Myös äänenpainot, nyanssit ja jopa kokonaiset uudet tahdit ovat alkuperäisessä tekstuurissa mielestäni lähempänä "järkevää", jos näin voi sanoa.
 
Oikeassa olet siinä että melkeinpä tällaiset pienemmät säveltäjät (Suomessa Sibelius on suurin) jäävät uutispimentoon suomalaisessa mediassa. Itse seuraan ulkomaisia lehtiä suurella mielenkiinnolla, Suomi (tai suomenkieli) on liian pieni markkina-alue näin marginaalisen kulttuurin näkyvälle esille tuomiseen. Eihän alan lehtiäkään juuri täältä löydy, otetaan vaikkapa esimerkkinä juuri klassinen kitara jonka itse tunnen parhaiten. Tampereen kitaraseuran julkaisema Akordi ja Helsingin kitaraseuran tekemä Kitaristi löytyvät kyllä, mutta näiden takana suomenkielinen materiaali tuntuu kovin ohuelta. Valitettavan totta on se, että tällainen kulttuuri kiinnostaa vain ehkä eniten juuri alan harrastajia, hyvin marginaalista ryhmää verrattuna vaikkapa juuri popin tai rap-musiikin kuuntelijoihin.
 
Klassinen musiikki koetaankin, jopa kitarapuolella, ehkä liiankin elitistiseksi. Minun on hyvin vaikea esimerkiksi saada kavereita lähtemään vaikkapa oopperaa katsomaan, rock-konserttiin lähtevät kyllä mielellään. Tilanne on siinä mielessä mielenkiintoinen, että suomenkielisen ja suomalaisen musiikkikulttuurin syntyvaiheessa 1800-luvun lopussa juuri nimenomaan ooppera oli se mitä mentiin katsomaan. Itse Salmenhaarakin aikoinaan kirjoitti miten nurinkurista on se, että 1800-luvun lopun suosituin taidemusiikkimuoto jota mentiin innolla katsomaan koetaan sata vuotta myöhemmin elitistiseksi ja jotenkin vieraaksi. Se miten ns. populaarimusiikki 1900-luvulla on syrjäyttänyt suosiossa tämän jalon taidemuodon onkin kokonaan toinen asia. Vaustauksia voimme toki etsiä ainakin yhteiskunnallisista rakennemuutoksista, teknologian kehittymisestä (radio, tv, äänilevyteollisuus ym.) ja jopa maailmansodista.

mä voin lähtee sun kaa oopperaa seuraamaan...
 
heitäs muuten joku hyvä heitor villa-lobosin biisi, jota vois soitella. klasaria oon joskus ehkä vuoden verran soitellu melkein 10 v sitten, että ei mitään kovin vaikeeta viitti yrittää...

heitäs muuten joku hyvä heitor villa-lobosin biisi, jota vois soitella.
 
Lobos on aika vaikeeta. Kannattaa tsekata Suite Populaire Bresilienne ja siitä etenkin se Mazurka-Choro. Ehkä Preludi 1 myös olisi soitettavissa.

Lobos on aika vaikeeta. Kannattaa tsekata Suite Populaire Bresilienne ja siitä etenkin se Mazurka-Choro. Ehkä Preludi 1 myös olisi soitettavissa.
 
onks ne impressionistis sävytteisiä?

onks ne impressionistis sävytteisiä?
 
Muinoin musiikkitiedossa kerrottiin näin, että Villa-Lobos otti vaikutteita intiaanien musiikista, eurooppalaisesta modernismista ja jopa Bachista.. En nyt tuosta Bachista tiedä, mutta aika modernia se on. Aika melodista kuitenkin mielestäni..

Toi Suite Populaire on enemmänkin salonkitansseja jotka on siirretty kitaraformaattiin. Toimii mun mielestä ihan sikahyvin. Preludi 1 lähtee suoraan Brasilian folkloresta, muistaakseni Villa-Lobos itse kertoi keskiosan kuvaavan jotain brasilialaista maanviljelijää tms.:) Kyllähän Lobosin musiikista impressionismivaikutteita löytyy, orkesteriteoksista varsinkin.. en tosin kauheasti ole tutustunut.

"intiaanien musiikki" on aikas järjettömän laaja käsite. kyseessä on kuitenkin KAHDEN eri mantereen väestöt...oletan kuitenkin, että Lobos on nimenomaan etelä-amerikan intiaaneilta hakenut juttuja?

En nyt tuosta Bachista tiedä, mutta aika modernia se on.
 
Kyllähän Villa-Lobosin tunnetuimpia teoksia ovat Bachianas Brasileiras -sarjat, joten on hän Bachia kovasti ainakin ihaillut ja hänen tyyliään "jäljitellyt" näissä sävellyksissä.

Tässäpä pieni powerpoint-katsaus musiikkimaun tieteellisestä tutkimuksesta ja niistä näkökulmista, joista musiikkimakua voidaan lähestyä.
 
http://people.jyu.fi/~joemlait/Musiikkimaun%20m%e4%e4rittelyst%e4.ppt
 
Megatheriumille pitänee sanoa se, että luokkiin ja sosiaaliseen statukseen liittyvät musiikkimakukäsitykset eivät nykytilanteessa selitä musiikkimaun muodostumista kovinkaan kattavasti. Ennemminkin tieteellisessä tutkimuksessa on korostettu yhä enemmän ja enemmän sitä, miten musiikkikulttuurikin pirstaloituu yhä useammaksi ja useammaksi palaseksi, minkä myötä on yhä vaikeampi muodostaa kiinteitä yhteisöjä musiikin avulla.

oletan kuitenkin, että Lobos on nimenomaan etelä-amerikan intiaaneilta hakenut juttuja?
 
Nimenomaan Etelä-Amerikan intiaaneilta.