Kitarat: soittaminen ›

Niin elikkä mitä mieltä porukat jazz- ja rock-kepittäjistä noin vertailuna? Kun usein kysytään parasta kitaristia niin on paha mennä sanomaan, kun kummastakin tyylilajista löytyy huippukavereita ja suosikkeja. Mitä mieltä porukka on jos vertaillaan kummankin alan parhaita, vahvuuksia/heikkouksia kummastakin voisi pistää tähän. Heavyä kuuntelevat kaverini eivät oikeen ymmärrä miksi kehun jazz-miesten soittotaitoja ja paha sitä on pukea sanoiksi, noh asiantuntevammat pistäkää kommenttia..

Eikös näistä topiceista ole ollut puhetta? Oiva Tikka voisi sanoa tähän jotain...

Heavyä kuuntelevat kaverini eivät oikeen ymmärrä miksi kehun jazz-miesten soittotaitoja
 
Tuo syö miestä, ärsyttää kun joku on niin jumittunut omaan suosikkigenreensä, ettei pysty edes arvostamaan muita musiikkityylejä edustavia lahjakkuuksia.

rockissa kitara on ollut alusta lähtien kaiken lähtökohta ja keskipiste
 
Eipä tainnut ihan alussa olla. Eiköhän piano ollut se soitin IHAN alussa. Mut sit ku sähköt saatiin kitaraan...

Eipä tainnut ihan alussa olla. Eiköhän piano ollut se soitin IHAN alussa. Mut sit ku sähköt saatiin kitaraan...
 
Let There Be Guitar...kuten Bon Scott lauloi aikanaan:) No totta tosiaan toi että huippuyksilöitä löytyy niin rockista, bluesista, jazzista kuin mistä vaan muistakin tyyleistä. Omia suosikkeja löytyy multa vähän kaikista genreistä, mutta joillain tuntuu olevan se asenne, että nopeus on se kaikki kaikessa ja Wes Montgomeryt sun muut ovat ihan pilipaleja kun jammailevat jotain härömusiikkia. No paha siitä mennä selittämään, jos tietous on tällä tasolla:) Jazzirumpaleita ovat kaveritkin oppineet arvostamaan, kun on pistäny jotain vanhoja rumpusooloja videolta, mutta kitarapuolella ei muutosta käsitykseen ei ole tullut, kun jätkät takoo että Kirk Hammet on paras ja nopein ja piste! Noh ehkä joku päivä hekin ymmärtävät kitaransoittoa laajemmasta näkökulmasta:)

No, siis jos ja tietysti kun haluat päteä jazz-kitaristien nopeudella niin heitä vaikka jotain Allan Holdsworthia soimaan tai sitten John McLaughlinin sekoimpia juttuja (jätkällä on shaktin jutuissa aika hämmentävä pikkausnopeus..) "Nopeita" kitaristeja löytyy kyllä ihan yhtälailla genrestä kuin genrestä.
 
Älä ole liian luottavainen siihen, että kaverisi ikinä sivistytvät..

No, siis jos ja tietysti kun haluat päteä jazz-kitaristien nopeudella niin heitä vaikka jotain Allan Holdsworthia soimaan tai sitten John McLaughlinin sekoimpia juttuja (jätkällä on shaktin jutuissa aika hämmentävä pikkausnopeus..) "Nopeita" kitaristeja löytyy kyllä ihan yhtälailla genrestä kuin genrestä.
 
Tai sitten joitain Frank Gambale:n sweeppijuttuja. Siinä mennään kyllä ihan tolkutonta kyytiä, ja vielä ihan älyttömän puhtaasti.

Jazzrock-kepittäjät. Ne ne vasta on poikia. :)

Jazzrock-kepittäjät. Ne ne vasta on poikia. :)
 
Komppaan.

Tai sitte vaikka Fareria soimaan..noei ny :D
Hyviä soittajia löytyy genrestä kuin genrestä..Jazz/Blues soittajilla teoriapohjainen tieto on vähän enemmän tärkeää kuin esim.trashmetallissa, jossa suurin osa perustuu hyvältäkuulostaviin riffeihin..Arvostan kaikkien genrejen hyviä soittajia lähes yhtä paljon..

Jazzrock-kepittäjät. Ne ne vasta on poikia. :)
 
Jepulis. Esim Scott Hendersonin soitto on aika nannaa.

No, siis jos ja tietysti kun haluat päteä jazz-kitaristien nopeudella niin heitä vaikka jotain Allan Holdsworthia soimaan tai sitten John McLaughlinin sekoimpia juttuja (jätkällä on shaktin jutuissa aika hämmentävä pikkausnopeus..) "Nopeita" kitaristeja löytyy kyllä ihan yhtälailla genrestä kuin genrestä.
 
Älä ole liian luottavainen siihen, että kaverisi ikinä sivistytvät..
 
Hyvin sanottu! Tuskin ne ikinä sivistyvät:) Joo John McLaughlin on kyl ihailtava kaveri ja kuuluu suosikkeihini, vaikka ite soittelen ja kuuntelen lähes pelkästään (hard)rockia. Kuitenkin heti kun innostuin kitarasta tajusin, että on hyvä kuunnella myös muiden genren tyyppejä, jotta omakin tyyli kehittyisi parhaimman mukaan. McLaughlin vetää välillä akustisellakin sellaista myllyä, että perkeles! Osoittaa huikeaa tekniikkaa, että mies pystyy akustisella tuohon malliin soittamaan! Vaikka tosiaan oma musiikkini keskittyy lähinnä hard rockkiin niin kun tulee puhe teknisestä soittamisesta, annan jazz-huipuille kaiken respectin!

Onhan siinä sellainen lähtökohtainen suuri ero, että yleensä jazz-miehet enemmän tai vähemmän improvisoi, kun taas rock-äijät soittaa yleensä etukäteen suunniteltuja sooloja.
 
Usein tuntuu myöskin siltä, että jazz-tyypeillä on enemmän "musiikillisia parametrejä" käytössään, kuten fraseerausta ja dynamiikkaa sekä fraasien ja tyhjän tilan vuorottelua. Soiton rytmisyys on usein rikkaampaa.
 
Vaikeahan se on jollekin asioista tietämättömälle urpolle yrittää vakuuttaa, että jazzin puoleltakin voi löytyä kovan tason kepittäjiä, kun koko musan soundi on niin erilainen, että toisen lähtökohdista ei voi arvioida toista. Jazzissa on harmoniaa ja kaikkea rytmistä pelleilyä, rockissa taas säröä ja ulvotusta.
 
Rockissa pyritään yleensä sellaiseen energiseen ja iskevään soittoon, soolojen pituudet on mietitty tarkkaan, niinkuin myös kaikki biisitkin. Kyllä rock-äijillä on enemmän munaa soitossa ja soundissa, mut kaikki voi muuttua tylsäksi, jos liikaa toistetaan.
 
On joitakin jazzkitaristeja, jotka on saanu aika hyvin katettua sen ei-kenenkään maan siltä väliltä. Mieleen tulee Scott Henderson, jonka soitossa on sekä herkkyyttä, rikasta harmoniaa ja dynamiikkaa, että munaa ja tykityksen meininkiä. Sitä on hieno kuunnella, kun soittajalla on arsenaalia liikkua kunnolla eri suuntiin.
 
Toisaalta Angus Young osaa herkistellä hienosti B.B. Kingin tyyliin, ja sitten tietysti lasettaa balls to the walls.
 
Jos rupeaa vertailemaan jotain ääripäitä, kuten vaikka Jim Hall - Dimebag Darrell (r.i.p.), niin ei sellainen ole oikein rakentavaa. Siinä vedotaan niin primitiivisiin tunteisiin, että tottakai se Dimebag vetää pidemmän korren, kun se on tarkoituksella pedannut juttunsa sellaiseksi "nyt mä vedän sua turpaan ja sä et voi sille mitään" -meiningiksi. Jazz-soitto ei yleensä ole sillä tavalla tarkoitushakuista, että haluttaisiin dominoida kuulijaa ja herättää aggressiivisia tai muita selkeitä ja voimakkaita tunteita.
 
Näitä cross-over -tyyppejä Hendersonin lisäksi vois olla vaikka Brett Garsed ja Wayne Krantz. Siinä on mun mielestä enemmän mieltä miettiä, että mikä niitten soitossa on jazzia ja mikä rockia, kun rajaa on vaikea vetää. Jonkun mielestä varmaan Steve Vai tai Petrucci on jazzia, kun niitten sooloista löytyy jotain moodeja. Sitten taas semmoinen äijä kun Grant Green mielletään selkeästi jazzkitaristiksi, vaikka se ei paljon eronnut blues-kitaristeista tyylinsä ja soundinsa puolesta. Gambale onkin mainittu, samoin kun Holdsworth, mutta tämä pyöräilyn ja oluen ystävä taas soittaa mielestäni aika tasapaksulla soundilla, dynamiikka-mielessä, ja dynamiikka on kyllä mun mielestä yksi tärkeimpiä jazz-soiton "tunnusmerkkejä", jos nyt näin huvittavasti voidaan sanoa.
 
Terje Rypdal ja Raoul Björkenheim; molemmat jazz-kastiin leimattuja, vaikka soitosta löytyy yhtä paljon Hendrixiä kuin Coltranen free-vaikutteita.
 
Mutta on se vaan hienoa, kun välillä näkee ja kuulee tyyppejä, jotka liikkuvat tämän "rajan" yli pitkin ja poikin niin että pölisee, ja soitto kuitenkin kuulostaa yhtenäiseltä ja uskottavalta, eikä mitenkään itsetarkoituksellisen rönsyilevältä. Palvellaan vain sitä musaa, jota kulloinkin soitetaan.

Näin, tähän on hyvä lopettaa. Nyt lukkendaalia.

Omena- vs. hapanimeläporsas -voiteet
Kuka alottaa topicin?

Omena- vs. hapanimeläporsas -voiteet
Kuka alottaa topicin?
 
Mitä annat jos aloitan?

Komppaan.
 
OT: on muuten varmaan typerin sanonta mitä vähään aikaan olen kuullut. samaa sarjaa kuin "LOL" jne. tosin fiksumpi sanonta kuin typerämpi serkkunsa "komp komp".

Ei oikein kannata eikä edes voi vertailla. Jazz ja rock ovat molemmat omia maailmojaan ja kitaran rooli niissä on täysin erilainen: rockissa kitara on ollut alusta lähtien kaiken lähtökohta ja keskipiste, kun taas jazzissa se on ja on aina ollutkin vain instrumentti muiden joukossa, eikä ehkä ole vieläkään jazzille yhtä ominainen solistinen soitin kuin vaikka saksofoni tai piano.
 
Pakko kompata nahkista.

Sanoisin tähän että tämähän on aivan turha keskustelu. Kaksi aivan eri genreä vierekkäin. Tämä on ku kysyis hevari teiniltä että kumpi on parempi?: Metallica vai Yölintu? :D Tai jotain sinnepäi... Mutta kummastkin genrestä löytyy loistavia soittajia.