Rock, pop, alternative ›

Elikkä neuvokaas mitä levyjä hurriganesilta kannattas ostaa? Hyllystä löytyy luonnollisesti Roadrunner, mutta muista levyistä ei oikeen ole tietoa.

No vaikea lähteä ampumaan, mutta osta 25 Golden Greats tai vastaava kokoelma, esim. massiivinen Legacy- boxi. Siitä sitten hyvien biisien tahdissa metsästämään mieleisten biisien studiolevyt. Siinä on siinä vihkosessa biisien kohdalla levyt tai single, joilla ne on. Mutta Roadrunnerin jälkeen suosittelen Rock and Roll All Night Longia tai Crazy Daysia. Ehkä jopa Hot Wheelsiä.

Härskihän siinä jo pisti asiaa. 10/80 -levykin kannattaa tsekata. Tuo 25 golden greats-cd on aika ehdoton. Siitä löytyy sinkkulohkaisujakin.

Tuo 25 golden greats-cd on aika ehdoton. Siitä löytyy sinkkulohkaisujakin.
 
Nimenomaan harvinaiset sinkut ja harvinaiset Hey Mr. Fancy ja Hear me Calling- livevedot! Että kyllä jo noiden perusteella lähtisin sitä suosittelemaan. Ja onhan se 10/80 ehdoton klassikko, 14 loistavaa raitaa ja se on siinä.

Tässäpä pitkän linjan Ganes-fanin vaatimaton mielipide Hurriganesin levyistä:
 
ROCK AND ROLL ALL NIGHT LONG (1973) ****
Levyllä kuuluu todella rosoisena raivokas ja hiomaton bändi. Sisältää jo muutamia unohtumattomia Ganes-klassikkoja, kuten mm. Keep on Knockin ja Say Mama. Mutta levyllä on myös muutama hirveän kuuloinen täytebiisi, joten ei voi antaa täysiä pisteitä. Hieman sekava kokonaisuus.
 
ROADRUNNER (1974) *****
Tästä on kirjoitettu jo kaikki. Vaikea mitään lisätä. Jokatapauksessa merkittävin Suomirock-klassikko. Get On on jo puhkikulunut, mutta levyn avaava It Ain`t What You Do ja vihainen Mister X soivat ikuisesti!
 
GRAZY DAYS (1975) *****
Tämä jää usein herkästi Roadrunnerin varjoon. Nuoren Ile Kallion vertaaminen Alberttiin ei tee oikeutta kummallekaan. Levyllähän on toki pehmeämmät soundit, kuin edellisellä ja kitarointkaanhan ei siis ole niin vihaista ja raivokasta. Mutta levy on todella eheä kokonaisuus! Täynnä klassikkoja! Levyn avaava nimibiisi on minulle se 70-luvun "tunnusbiisi". Kylmät väreet hiipii aina kun kuulen sen intron!
 
HOT WHEELS (1976) ***œ
Tällä levyllä Ile on löytänyt sen oman tyylinsä: Kitaralla sahataan armottomaan Dr. Feelgood-tyyliin. Moni arvostaa tämän levyn todella korkealle. Raivokasta menoahan tämä onkin, mutta henkilökohtaisesti pidän levyä hieman yksitotisena ja puuduttava. Kuitenkin klassista Hurriganesia.
 
SIXTEEN GOLDEN GREATS (1977) *****
Kokoelma, joten vaikea arvioida ehyenä kokonaisuutena. Sisältää runsaasti singlenä julkaistuja ässähittejä. Mahtavia biisejä, kuten Blue Suede Shoes ja Keep on Movin!
 
TSUGU WAY (1977) ***
Vähän välityön makua. Ensimmäistä kertaa Hurriganeseilla vähän "etsikkoaikaa". Nopeasti kyhätyn oloinen. Mukana kuitenkin hienoja biisejä, kuten Whadda you Do ja Hold me tight.
 
HANGER (1978) ***œ
Paljon kunnianhimoisempi kuin edellinen. Remu siirtyi tällä levyllä hetkeksi pois rumpupallilta ja se kuuluu. Jim Bemprokella ja Beaver Aitto-Ojalla vahvistettu Hurriganes soittaa todella monipuolisia biisejä.
 
JAILBIRD ( 1979) **
Tämä saa varmasti monet Albert-fanit vihaiseksi, mutta vanhan intiaanin paluu ei pelasta tätä levyä. Nopeasti kyhätyn ja tylsän oloinen. Jostain syystä ei lyödy yhtäkään klassikkoa tältä levyltä. Yksinkertaisia perosrokkeja täynnä.
 
10/80 (1980) *****
Mutta sitten räjäytetään pankki. Täydellinen Ganes-klassikko koko levy. Koko bändi huippuvedossa. Ja nyt biisit on sävelletty kunnolla. Minkä tahansa voisi irroittaa singlehitiksi. Todella kuunneltava ja yhtenäinen levy. Ja ne Alpun soolot - kaunista!
 
FORTISSIMO (1981) ***
Janne Louhivuori kitaraan kun Alppu ei jaksanut (tai sitten Remu ei jaksanut Alppua). Aika persoonaton kitaristahan Janne on, mutta ei kuitenkaan niin huono levy kuin voisi olettaa. Mukana kuitenkin muutama hieno ralli, kuten Oh Rack ja Cool It Down.
 
ROCKIN (1982) **
Jotenkin kliinisempi kuin edellinen. Louhivuori vielä mukana. Ei kuulu hurriganes klassikoihin tämä levy. Jotenki välityön makua.
 
SENEN DAYS, SEVEN NIGHTS (1983) ***
Selkeää piristymistä, kun Ile palasi kolmatta kertaa rykmenttiin.Kunnianhimoinen (Ganes-asteikolla) levy. Levy tosin vähän sekava ja yrittää ehkä turhaankin etsiä 80-lukuisia soundeja. Ilen kitarasoundi ei kyllä ole ärhäkkään rokkaava, mutta muutama ässäbiisi mukana: Love Me Only ja Don`t Cry.
 
HURRYGAMES (1984) ***œ
Selkeästi taas etsikkoaikaa. Materiaali ei riittänyt aivan täyspitkään levyyn. Muutamalla rokkibiisillä haettiin selkeästi vanhan liiton meininkiä, mutta mukana pari aivan käsittämätöntä hilipatibiisiä. Jäi klassisen Hurriganesin viimeiseksi levyksi. Harmi, sillä levyllä oli selkeästi oikea suunta ylöspäin.
 
LIVE AT METROPOL (1988) *
Hurriganesit (niitä Remun 90-luvun ganes-virittelyjä ei lasketa) yrittivät viimeisen ja ainoan kerran comebackia, mutta jotain kummaa oli oli tapahtunut neljässä vuodessa... Tämän levyn haluaisin unohtaa...
 
Vuonna 1996 ilmestyneen Live in Stockholm 1977-levyn jätän nyt arvioimatta, koska on jouluaatto ja olen viihtynyt koneella jo aivan liian pitkään. Pakko lähteä kattamaan rouvan kanssa joulupöytää. Rokkaavaa joulua kaikille Hurriganes-diggareille!

Onhan tossa Live at Metropolilla sentään se kova medley, jossa on Rock`n roll music, Say mama ja I`m ready.

No täällä hieman nuoremman polven diggari. Saman tyylinen arvostelu hieman eri näkökulmista:
 
Rock & Roll All Night Long (1973) Aaltonen - Häkkinen - Järvinen
 
**** Bändin debyyttilevy tehtiin erittäin pienellä budjetilla. Puolet levystä on äänitetty livenä keikalta, jotta budjetissa olisi pysytty. Karu soundinen ja pelkistetty, mutta erittäin rempseä ja riemukas levy alkaa livebiisillä "Rock'n Roller". Ehdottomasti levyn parhaita biisejä. Keikka setissä säilyi tältä levyltä hamaan loppuun asti mm. "Keep on Knockin'", "Say Mama" ja "Tiger". Lopetusbiisi "Indian" on kieliposkessa väännetty spektaakkeli, joka nostaa välittömästi hymyn huulille.
 
Roadrunner (1974) Aaltonen - Häkkinen - Järvinen
 
***** Suomalaisen Rockin merkittävin teos kautta aikojen. Avausraita "It ain't what you do" kertoo, mistä on kysymys. Rautainen kappale säilyi niin ikään keikkasetissä aina loppuun asti. Klassikkoja koko levy täynnä: "Tallahassee Lassie", "Slippin' and slidin'", levyn päättävä nimibiisi sekä Cissen tulkitsema "I will stay" ovat varmasti koko kansalle tuttuja. Myös salaperäinen Mr.X suorittaa lauluosuuden "Mr.X" kappaleessa. Suurimmaksi klassikoksi levyltä nousee kuitenkin legendaarinen "Get on", joka voitti European Pop Jury- radio äänestyksen. Levyn kitarasoolot on soitettu yhdessä päivässä ja kertaheitolla, sillä Järvinen oli vittuuntunut aikatauluun ja jätti kaiken viimeiselle päivälle. Vain Roadrunnerin introssa käytettiin useampi otto, FankenstainStratocasterin epävireisyyden vuoksi. Levy, joka kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan rokkarin levyhyllyyn.
 
Crazy Days (1975) Aaltonen - Häkkinen - Kallio
 
**** Järvisen eroaminen tuli erittäin pahaan aikaan, sillä bändi oli juuri lyönyt itsensä läpi oikein toden teolla. Paikkaajaksi otettiin Ile Kallio, joka oli aivan ensimmäinen Hurriganes-kitaristi, perustamisesta puoli vuotta eteenpäin. Crazy Days on hieman steriilimpi levy ja vähemmän päällekäyvä, kuin edeltäjänsä. Nimibiisi avaa levyn, josta jatketaan "Mary Janeen" ja ikivihreään "My only oneen". Siitä muodostui yksi Cissen bravuureista ja soi keikoilla loppuun saakka. Klassikoiksi muodostuivat myös raaka revitys "Chinatown" ja hieman rauhallisempi "11th. Street Boogie". Levyn vaisuusleima johtunee silti vain edeltäjänsä ylivertaisuudesta ja näiden ainaisesta keskenäisestä vertailusta, sillä lopetusraita "Talkin' bout you" ja sen loppurymistely on silti sitä Hurriganesia, jota on totuttu kuulemaan.
 
Hot Wheels (1976) Aaltonen - Häkkinen - Kallio
 
**** Ehkä bändin tasaisin levy biisien laadulta. Levyn avaa "Bad Baby", jonka jytinä ei jätä ketään kylmäksi. Sen jälkeen "Elephant's boogie" hieman rauhoittelee menoa, mutta jo seuraavassa biisissä "Hey hey hey" mennään eikä meinata. Rauhallisempaa linjaa edustaa "Woo-oo-oo-oo-o" ja "Judy". Ihmettelyn aiheeksi levyltä jää Cissen lauluosuuden puuttuminen täysin. Nimittäin sama vuonna Cisse julkaisi sooloalbuminsa "Teendreamsin". "Tripper's Story" on ehdottomasti levyn vähiten soitetuin raita ja täytin syyttä. Ehdottomasti parhaimpia biisejä tältä levyltä. "Tripper's Storyn" kaltaista revittelyä on mm. "Ridin' ridin'" ja levyn päättävä nimikappale. Hot Wheels on kaikin puolin todella kova rockrymistys karuilla soundeilla ja raa'alla otteella.
 
16 Golden Greats (1977) myöhemmin cd:nä 25 Golden Greats (1997)
 
***** Uusimmat singlet, harvinaisemmat singlet ja näytteet kolmelta ensimmäiseltä levyltä. Ehdottomiksi helmiksi levyltä nousee "Eight Days a week", "An Awful Crime", "True Fine Mama", "Red River Rock", "Oh Baby Doll" ja erittäin raskas poljentoinen "Keep on movin'". Kuin ihmeenkaupalla, tällä levyllä ei ole Hot Wheelsiltä ainoatakaan kappaletta. Tämä korjaantui myöhemmin (1997) ilmestyneessä 25 Golden Greats, kun mukaan on mahtunut "Ridin' ridin'" ja Tsugu Wayltä biisi "Walking the dog". Myös 8 muuta biisiä on laitettu sekaan, mm. todella harvinaiset livebiisit "Hey Mr. Fancey" ja "Hear me Calling". Tästä kannattaa aloittaa Hurriganesiin tutustuminen, sillä tällainen kokoelmalevyn _pitää_ olla.
 
Tsugu Way (1977) Aaltonen - Häkkinen - Kallio
 
*** Kiireisen vuoden päätteeksi tehtiin vielä Tsugu Way, joka julkaistiin Ruotsissa nimellä Use No Hooks. Perus ränttätänttää sisältävä levy on ehkä bändin tasaisin levy. Huippunsa on silti tälläkin levyllä, mm. bluesahtava "Baby got your note", "Hold me thight", "Walking the Dog" ja "Looking For the Tsugu". Eipä silti, Cissen laulusuoritus puuttuu tältäkin levyltä, mikä on harmi sinänsä, olihan Ganes juuri näihin aikoihin suosionsa huipulla. Lama-aika huomioon ottaen tämä levy myi erittäin hyvin.
 
Hanger (1978) Aaltonen - Häkkinen - Kallio
 
*** Ehdottomasti aliarvostetuin levy. Remu toimi tällä levyllä terveydellisistä syistä pelkästään laulosolistina ja rumpuja takoo Beaver Aitto-oja. Pedro Hietanen pestattiin keyboardiin ja Jim Kowalzskij lauloi taustoja sekä joitain rytmikitararaitoja. Aloitusraita "Son of Falcon Eddie" on hetken mielijohteesta napattu, Cissen hyvän ystävän Mambon lausahtama "Do Re Mi"- henkinen pätkä. Sitten lähtee. "Deadline" on kuitenkin rauhallisempi biisi, kun taas heti perään tulevat "Ruby Baby" ja "Can't come home" ovat jo aivan toista maata. Rockia ja kunnolla. Pitkästä aikaa myös Cisse pääsee ääneen, "Love Potion no. 9" kappaleen muodossa. Myös Ile kokeilee laulun lahjojaan tällä levyllä "Seveth Sky" ja loistavassa slovarissa "Until I settle down". Ilmestyihän hänen debyytti soolonsa näihin aikoihin. Kovaa rymistystä edustavakin sitten loput kappaleet levyltä, eikä jätä kylmäksi, kuin ehkä miksauksen ja bändin tietynlaisen suunnan muutoksen johdosta.
 
Jailbird (1979) Aaltonen - Häkkinen - Järvinen
 
** Järvisen palattua bändiin päätettiin myös pelkistää linja takaisin siihen, mistä bändi tunnettiin. Tietynlaisen paineen ja kiireen alla tuli Jailbirdistä hieman sillisalaattia. Huiput ne on tälläkin levyllä, avausraita "Desiree" on reipasta rockia, kuin myös heti perään pärähtävä "I'm Ready". Pedro on mukana tälläkin levyllä muutamassa biisissä keyboardin merkeissä. Myös Mr.X on tällä levyllä mukana, tällä kertaa hän vastaa "Let's drink todayn" lauluosuudesta. Cissen biisi on tällä kertaa loistava "Pretty Mona". Erityismaininnan levyltä saa "House Party", jonka kitarasoolo nousee kerrassaan liitoon. Tämä levy ei ollut harjoitusta seuraavaan levyyn, josta nousi ns. "Myöempien aikojen klassikko".
 
10/80 (1980) Aaltonen - Häkkinen - Järvinen
 
***** Jos johonkin asiaan pitäisi kiteyttää pehmeys, kovuus ja hyvä rockmeno raikkailla soundeilla, se on tämä levy. 10/80 ei sisällä yhtään huonoa, ylipitkää tai täytemäistä biisiä. Jokainen raita toimii ja tuotanto pelaa. Kohokohtina mainittakoon avausraita "Made in Sweden", "Let's go rockin tonight", bändin ehkä viimeinen suuri klassikko "Bourbon Street", loistelias "Cozyrow", Cissen tulkitsema "Goodnight Baby" ja levyn päätöbiisi, Albertin instrumentaali "Just for you". Loputkin biisit ovat vähintään näiden tasoisia. Pave Maijanen soittaa levyllä keyboardia ja laulaa taustoja. Tämän levyn myötä Hurriganesin sousio lähti uuteen nousuun.
 
Fortissimo (1981) Aaltonen - Häkkinen - Louhivuori
 
**** Albertin ero bändistä tuli jälleen pahaan paikkaan. Viikoista jäi kiinni, että Järvinen olisi tällä levyllä soittanut. Tilalle löydettiin varsin nopeasti Janne Louhivuori, joka on enemmän tunnettu studion puolelta. Kolmikon lisäksi rytmikitaraa ja taustalaulua joikaa Pave Maijanen ja keyboardia soittaa "Crack" Ola "Kyltsi" Kyllönen. "Moon is Rising" avaa pelin, eikä Albertin varjo peitä Louhivuorta hetkeäkään. Täysin erilaista kitarointia. "Oh Rack", ehkä levyn suosituin raita, joka säilyi keikkasetissä loppuun asti, on ehdottomasti energisin ja rokkaavin biisi. Muita saman kaltaisia rypistyksiä ovat mm. "Night'n Day", "Round'n Around" ja "Hot City". Rauhallisempaa linjaa edustavat mm. Cissen vokalisoima "Cool It Down", parodiamainen "Teardrops" ja lopetusraita "Gypsy Girl", jossa Remu esiintyy erittäin kaihoisasti. Ns. viimeinen silaus jäi puuttumaan tältä levyltä. Fortissimo oli myyntimenestys, mutta samalla se etääntyi siitä musiikillisesta roolista, josta Hurriganes tunnettiin - suorasta ja konstailemattomasta rock'n'rollista.
 
Rockin' (1982) Aaltonen - Häkkinen - Louhivuori
 
*** Jos edellinen levy jäi loppusilausta vaille, niin tässä siitä ajatuksesta on luovuttu lähes kokonaan. Punainen lanka tosin löytyy, se vain vaatii useamman kuuntelukerran. Ola Kyllönen häipyi kuin tuhka tuuleen, joten kiipparina tällä levyllä toimii Kassu Halonen, taustalauluineen. Hittipotentiaalit tällä levyllä jää kahteen biisiin, levyn avaava "Let's have a Party" ja toinen raita "Blue Heaven". Toki hyviä biisejä on, mm. hieno slovari "Last Night", "Give it to You", suoboogieksi kutsuttu "Movin' Show" ja päätösbiisi "Alone in the Night". Cissen raita "Analytic Mind" jäi jotenkin vaisuksi, eikä sitä noteerattu kummemmin. Tunteikkain ja taustaltaan mahtipontisin biisi on Remun säveltämä instrumentaali "Helge's Dream", joka sai nimensä bändin samana vuonna edesmenneeltä luottoroudarilta. Hieno kunnian osoitus. Levyn äänimaisema on sävyltään tummempi kuin edeltäjänsä, ja etääntyminen juurista senkuin jatkuu.
 
Seven Days, Seven Nights (1983) Aaltonen - Häkkinen - Kallio
 
**** Vaikka bändi etääntyikin juuristaan ja meiningistään levyillä, on tämä levy erilaisuudessaan ja jopa hieman kunnianhimoisuudessaan todella laadukas. Ile tarttui kitaran varteen jälleen. Levyllä on peräti 4 vierailevaa muusikkoa: Harri Merilahti rytmikitarassa, Jori Sivonen keyboardissa, Paroni Paakkunainen Saxofonissa ja Kassu Halonen tausta laulussa. Sinkuksikin päätynyt avausraita "Love me Only" kertoo kokeellisemmasta soundista ja tyylistä. Hyviä vetoja levyllä mm. "Rock'n' Roll Fever", maukkaasti bluesahtava "Keep on Dancin'", Ehkä hienoimman väliosan Ganesin discografiassa omaava "Don't Cry" ja Indian Woman. Slovaripuolen ottaa tyylikkäästi haltuun lopetusraita ja sinkun b-puoli "Doreen". Cissen vetona mainittakoon "It's you babe", todellinen napakymppi. Alunperin suunniteltiin julkaistavaksi myös livelevy, ikäänkuin Seven days, Seven Nights tupla LP, mutta sen katsottiin olevan liian kallista. Mikä oli sinänsä harmi, sillä listasijoitus olisi ollut levyllä paljon parempi, bändi kun oli tuolloin erittäin kovassa livekunnossa.
 
Hurrygames (1984) Aaltonen - Häkkinen - Kallio
 
** Bändin viimeinen studio LP, mini LP:ksi tehty Hurrygames julkaistiin myös videona. Se oli laatuaan ensimmäinen Suomessa. 8 biisin levyssä on vajaan puolen tunnin ajan synentisaatori-Ganesia. T.T. Oskala vastaa tästä lystistä ja Crack Ola sekä José Sileoni keyboardeista. Pari hyvää vetoa löytyy, avausistrumentaali "Skyline" ja päätösballadi, todellinen tunteiden lataus "Pain in my heart". Näistä biiseistä nuo kaksi tähteä.
 
Live at Metropol (1988) Aaltonen - Häkkinen - Louhivuori
 
*** Comeback- kiertueen parilta keikalta taltioitu livelevy. Alunperin Järvisen piti soittaa koko kiertueen ajan, mutta elämäntavat ja täysin uudistunut soittotapa ei miellyttänyt Remua, joten paikkaajaksi pestattiin Louhivuori. Uusia sovituksia ja uusia biisejäkin on. "Made in Sweden" täräyttää homman käyntiin. Uudet biisit "I spy the Window" ja "Check'n Bowl" ovat kumpikin Remun tekeleitä. Ehdottomina huippuina Levyltä voisi mainita "Keep on knockin'", "It ain't What you do", "Medley", sydäntä riipaisevan tunteikas Cissen esitys "I will stay" ja päätös rymistely "Get On". Monia ei varmasti miellytä soundit eikä se tosiseikka, että levyä on käpelöity studiossa. Esim. "My only onen" lauluraita on laulettu uusiksi kokonaan, kaiut ym. lisätty jälkeen päin ja pariin biisiin komppikitaraa lisätty. Aikanaan erittäin paljon häkellystä tuottanut julkaisu saa vielä nykyäänkin sekavia tunteita pintaan ja jakaa mielipiteet levystä erittäin jyrkästi.
 
- - -
 
Onhan metropolilla toi Check'n'Bowl ihan loistava juilutus.
 
EDIT: Hitosti typoja näin jälkeenpäin kateltuna, korjailen silloin tällöin.
 
EDIT 2: Eikä tää nyt kauhiasti eronnut tuosta toisesta arvostelusta, mä olin vaan vähän hövelimpi noitten tähtien kanssa.

EDIT 2: Eikä tää nyt kauhiasti eronnut tuosta toisesta arvostelusta, mä olin vaan vähän hövelimpi noitten tähtien kanssa.
 
Jepulis. Samoilla linjoilla näkyy olevan nuorempi kolleega. Ja paljon tarkemmin jaksoi kirjoittaa oleelliset tiedot levyn taustoista yms. Upeaa asiaan perehtymistä! Itse tyydyin/jaksoin/ehdin vain ilmaista lyhyesti mielipiteeni ko. levyistä.
 
Vetää kaihoisaksi nämä Hurriganes muistelot.. Tässäpä kolme huippuhetkeä:
 
1. Jouluna 1975 sain mutsilta lahjaksi Grazy Daysin kasettina. En ymmärtänyt silloin vielä mitään rokkenrollista, mutta jotenkin alkukantaisella tavalla se kolahti. Koko talven kuuntelin sitä soundtrackina kun leikin muoviukkeleilla lattialla.
 
2. Olisikohan ollut vuosi 1979 tai 1980. Olin paikallisessa discossa päivällä pelaamassa flipperiä (päivällä sinne ei ollut ikärajaa). Yhtäkkiä sinne kävelee kaksi uskomatonta pitkää aurionkolaseihin sonnustaunutta uhkaavan näköistä rock-miestä kitaralaukkuineen. Tuijotin miehiä täristen. Tunnistin heidät Cisseksi ja Albertiksi. En uskaltanut pyytää nimmaria tms. Ei ole coolimpaa tyyppiä kuin Cisse. Ganeseilla oli illalla (ikärajallinen) keikka ko diskossa. En uskaltanut yrittää sisälle kun ikääkin oli vielä aika vähän.
 
3. Kuusrock (vuosi 1983). Hurriganes uskomattomassa vedossa. Ile palannut bändiin ja Seven Days-levyn biisit raikasivat vanhojen klassikkojan kanssa. Cisse mustiin pukeutuneena kuin cobra iskussa. Vapisin lavanedessä.
 
Bonus: Vuosi 1988 ja Albert pitämässä kitaraklinikkaa paikallisessa musiikkiliikkeessä. Istuin metrin päässä jumalasta ja tuijotin liikahtamatta...

EN tiedä, ootko käynyt täällä: http://www.saunalahti.fi/espe64/
 
Tuonne kannattaa mennä jakamaan nuo muistot! Se vieraskirja on nimittäin ihan keskustelupalsta nykyään! Hyvä mesta ja hyvä muistelot! Oisinpa ite elänyt noita aikoja.

Mutta perkele, meidän porukatpa oli ekoilla treffeillään Hurriganesin keikalla Porissa Kirjurinluodon kuplahallissa. Oliskohan meikäpoikaa olemassakaan ilman Ganesia...

Huom:_Olet kirjoittamassa yli 7394 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Joo joo!
 
2004 ei ollut YouTubea.
 
https://www.youtube.com/watch?v=Kgb … Hds&pp=ygUKaHVycmlnYW5lcw%3D%3D
 
Keep on movin'
 
On kyllä kova biisi.
Ei ollut entuudestaan oikeastaan yhtään tuttu.
En koskaan omistanut kyseistä levyä mitä varten biisi oli erikseen tehty. Sixteen Golden Greats.
Olin kyllä kuullut joskus( hämärä muistikuva ), mutta nyt YouTuben algoritmi kaivoi sen esiin. Mahtava homma. Ja on tullut kunneltua melko monesti viime aikoina.
Luurit päähän, nappulat kaakkoon, kapulat kouraan ja menoksi!
 
Nii joo. Toi biisihän soi Torin mainoksen taustalla terveessä;
 
https://youtu.be/T8UJCpTSwTM?feature=shared
 
Ilmankos oli etäisesti tuttu.

Weturi: On kyllä kova biisi.
Ei ollut entuudestaan oikeastaan yhtään tuttu.
En koskaan omistanut kyseistä levyä mitä varten biisi oli erikseen tehty. Sixteen Golden Greats.
Olin kyllä kuullut joskus( hämärä muistikuva ), mutta nyt YouTuben algoritmi kaivoi sen esiin. Mahtava homma. Ja on tullut kunneltua melko monesti viime aikoina.
Luurit päähän, nappulat kaakkoon, kapulat kouraan ja menoksi!
 
Ilmestyi se myös Good Morning Little School Girl -singlen B-puolena huhtikuussa 1977. Molemmat biisit löytyvät em. kokoelmalta eli periaatteessa kokoelman mainossingle.