Rummut: rumpukamat ›

Onko olemassa jotain "kultaista sääntöä" miten rumpusetti tulisi asettaa? En siis tarkoita rumpujen järjestystä, vaan sitä missä kulmassa esim. tomit ja virveli on ja miten tomit on toisiinsa nähden sekä onko suositusta peltien korkeudesta ja etäisyydestä?
 
Ongelma on siinä, että hommasin Rolandin TD-6KV sähkösetin ja säätömahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Kokemusta vain akustisista koulurummuista 20 vuoden takaa, joihin ei voinut itse vaikuttaa ja nyt kun tämän kanssa säätöja on vaikka muille jakaa, niin en kuitenkaan haluisi "rikkoa" soittamista opiskellessani perussääntöjä, jotta en vääristäisi perinteistä rumpujen soittotekniikkaa.
 
Lähinnä tekis mieli laittaa kolme tomia lähelle toisiaan lähes samaan korkeuteen, kallistaa padejä soittajan suuntaan suht reilusti ja asettaa erityisesti oikean käden lautanen alemmas ja kauemmas, jotta soittaminen olisi luonnollisempaa ja kevyempää.
 
Rikonko siis pahasti tekniikkaa jos helpotan soittamista oman maun mukaan asettamalla padit mahdollisimman helposti soitettaviksi?
 
Systeemissä näyttäisi 1-3 tomien äänentaso olevan ykkösestä kolmoseen selkeesti alentuva eli 1 soi kovemmin kuin 3:n. Onko tämä tarkoitus vai säätökysymys?

No eiköhän se oo ihan soittaja kohtanen asia ihan akustisissakin. Kaikilla on vähän erilainen ruumiinrakenne joten kaikille ei sovellu se sama asetelma. Itse en ainakaan tykkää pitää peltejä kovinkaan ylhäällä (olen aika lyhyt, joten johtuu varmaan siitä) ja haikkakin on aika matalalla. Jotkut taas sitten pitävät haikkaa ja peltejä todella korkeella (ainakin mun mielestä todella korkeella).
 
Joten laita ne pädit miten parhaalta tuntuu soittaa. Kuitenkin kannattaa opetella soittamaan sillä "normiaseltelmallakin" (ja monella muulla erilaisella asetelmalla), sillä aina ei pääse soittelemaan omalla setillä ja aina ei ole aikaa säätää sitä settiä mieleisekseen.

Joo eiköhän ne omat mieltymykset oo tossa tärkeimmät...
Kuitenkin mun mielestä tällänen Lars Ulrichin 80-90- lukujen tyylinen asettelu(tomit itseä kohti melkeen 90 kulmassa) on jo typerää. Siinä soittokin kärsii kapulan tulokulman ym takia. Mutta kukin tavallaan...

Lähtisin ihan normaaliasetelmasta liikkeelle. Sähkölaitteissa ei ole koon tuomia rajoituksia, joten ne saa vaikka mihin asentoon. Mahdollisimman alas ja mahdollisimman vaakatasoon, siihen ainakin itse päädyn joka kerta.
 
Pyri poistamaan turha liike ja siirtyily; kaksi tomia voi laittaa vaikka metrin päähän toisistaan ja silti niihin yltää, mutta hukkaanhan se huitominen menee. Turha se on itseään väsyttää.
 
Äärimmäisiä kallistuksia kannattaa välttää kanssa. Sähkösetistä tulee se sama soundi, vaikka löisit padia isovarpaalla selkäsi takana katosta roikkuen - mutta oikealla setillä ei. Tuskin kannattaa opetella asettelua, joka toimii vaan sähkökoneilla. 45 asteen tomikulma on jo liikaa, tai sitten niiden pitää olla aika korkealla.
 
Tomien äänenvoimakkuus on keskenään jokseenkin sama. Isommista lähtee usein vähän enemmän mökää, mutta ei huomattavasti.

Joo eiköhän ne omat mieltymykset oo tossa tärkeimmät...
Kuitenkin mun mielestä tällänen Lars Ulrichin 80-90- lukujen tyylinen asettelu(tomit itseä kohti melkeen 90 kulmassa) on jo typerää. Siinä soittokin kärsii kapulan tulokulman ym takia. Mutta kukin tavallaan...
 
No mutta Lars tekee poikkeuksen. Mieti nyt itse, jos kaverilla on pituutta 150 cm sulka päässä ja sitten on ihan pakko istuttaa 24" basarien päälle jotkut 14 tuumaa syvät tomit. Vaihtoehtoja on kaksi: a) pistää ne tomit siihen kulmaan mikä nyt on nähty, tahi b) kiivetä keittiörappusille jotta ylettyy tomin yläkalvoa lyömään.

toimit kannattaa pitää kohtuullisen vaakatasossa just saundin takia ja myös sen takia että on akustisissa rummuissa ainakin ihan turha rikkoa kalvoja törkkimällä niitä rumpuja palikoitten päillä.
 
ja lattiatomin (siis sen oikeimmaisen) olemiseen alhaalla yleensä en keksi muuta syytä, kun että luonnollisesti kun vartaloa vääntää niin kädet laskeentuu alemmas.

Itse ainakin yritän asetella sähkörummut suunnilleen samalla tavalla kuin akustisetkin. Ei sitten "hae" nin pahasti se akustisten paukuttaminen pitkän sähkörumpukauden jälkeen. Ei esim tomeja ihan kiinni toisiinsa, koska se ei akustisillakaan ole mahdollista. Toki jos pelkkää sähkösettiä meinaant soittaa, niin sitte niin kun parhaalta tuntuu.

No mutta Lars tekee poikkeuksen. Mieti nyt itse, jos kaverilla on pituutta 150 cm sulka päässä ja sitten on ihan pakko istuttaa 24" basarien päälle jotkut 14 tuumaa syvät tomit. Vaihtoehtoja on kaksi: a) pistää ne tomit siihen kulmaan mikä nyt on nähty, tahi b) kiivetä keittiörappusille jotta ylettyy tomin yläkalvoa lyömään.
 
Muahahah!
 
..sniff... Niin, kannattaa mennä sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ihan pystyasentoa tai vaakatasoa en suosi itse, vaan yritän löytää optimiasennon: kapula tulee lyödessä suht. vaakatasossa kalvoa vasten, mutta ei niin pystyyn, että joka toinen isku osuu reunoihin. Korkeuden säätö on aika rajallinen tuon 24" basarin kanssa. Semmonen asento, missä on omasta mielestä hyvä reboundi ja lyönti osuu "ihanasti" mahdollisimman luonnollisesti, eli ei tarvi kurkotella tai väännellä kättä mitenkään erityisesti, jotta kalvoon osuisi kunnolla.

Jos joku jaksaa tsekkaa mun profiilista ton setin asettelukuvan ja kommentoida niin olisin kiitollinen.
 
No en tiedä saako tosta kuvasta aivan täydellistä kuvaa. :S No mikäli toi setti on niinkuin luulen niin laittaisin ainakin tota lattiatomia hiukan tänne kuvan otto suuntaan päin.
 
Peltejä voisi ehkä vähän laittaa alaspäin, tietenkin oman maun mukaan. Ja tomi kulman vois säätää ehkä noin vaakatasoon. Aluksi kapulat voi hilppoa "rimseihin", mutta äkkiä siihen tottuu.
 
Itse juuri säädin oman settini kahdelle tomille ja soitin vähän aikaa ja sitte muutin niin että kaks tomia tonne lattiatomi tasoon. Nyt toi kaks tomia lattiatasos on aikas näppärä. Sitä voi soittaa kaks tomisena ja silti voit ottaa tarvittaessa kolme tomia. Mikäli soittaa kaks tomisena niin voi ottaa hiukan korkeamman toisen tomin ja sitte voi tarvittaessa ottaa sitä botnea siitä 14" lattiatompasta. Nämä kaikki termit varmaan pitäis kääntää sähkökielelle, mutta kait sait idean.

Joskus voi olla ihan hyväkin idea laittaa tomeja vähän ylemmäs/vaakaan, tulee nostettua enemmän hartioista.
Tulee liikuntaa. Äkkiä siihen tottuu.

Niin, kannattaa mennä sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ihan pystyasentoa tai vaakatasoa en suosi itse, vaan yritän löytää optimiasennon: kapula tulee lyödessä suht. vaakatasossa kalvoa vasten, mutta ei niin pystyyn, että joka toinen isku osuu reunoihin. -- Semmonen asento, missä on omasta mielestä hyvä reboundi ja lyönti osuu "ihanasti" mahdollisimman luonnollisesti, eli ei tarvi kurkotella tai väännellä kättä mitenkään erityisesti, jotta kalvoon osuisi kunnolla.
 
Minulla on aika samansuuntainen periaate. Pikkutomit ovat minulla näin ollen aika pystyssä mutta kuitenkin hieman kallellaan minuun päin. Olen myös pyrkinyt asettelussa siihen, että virvelin ja tomien välillä ei olisi hirveästi korkeuseroja, ja se onnistuukin 20-tuumaisella basarilla ihan hyvin.
 
Sekin kai vaikuttaa jonkin verran, miten korkealla haluaa istua. Itse istun aika matalalla.

Ergonominen ja mahdollisimman vähäliikkeinen astelema on se, että virveli n keskiosa on tuossa haaravälin kohdalla. Pellit sillä korkeudella, että niihin saa reunaan lyötyä kunnolla ja ne ovat niin korkealla, että eivät osu tomeihin, mutta tarpeeksi alhaalla jotta ei tarvitse tehdä isoja liikkeitä niiden lyömiseksi.
 
Tomit ovat mahdollisimman lähellä toisiaan sekä setti on jos kelloa ajateltaisiin, kaikki tärkeä on 9-15 välillä. Efektit siellä 7-8 ja 15-17.

Katselin noita jäsenien settejä kuvista ja tuntuivat olevan aika vaakatasossa tosiaan noi tomit monella. Jostain syystä tuo äärimmäinen tomi oikeella (3 tomin setissä) on aina alempana kuin muut, johtunee siitä, että se seisoo akustisissa rummuissa omilla jaloillaan kait, mutta ilmeisesti ei ole syytä sitä turhaan asettaa noin matalalle.
 
Tomit on melkein vaakatasossa sen takia että niihin voi lyödä kanttilyönnin, samanlailla kun virveliin, ja saada munakkaamman soundin. Tämä estää myös tehokkaasti sen, että tulee kuoppia kalvoihin.
 
Itse settaan 14'' lattiatomini (eli ensimmäisen lattiatomin) ikäänkuin virvelin peilikuvana, mutta käännettynä vähän oikealle, kun se ei kuitenkaan siinä jalkojen välissä ole vaan sivulla. Jos sen nostaa liian korkealle, menee kauheaksi kurotteluksi varsinkin vasemmalla kädellä, ja sitten myös rideä täytyy nostaa vähän ylöspäin, joka ei taas ole hyvä koska siinä alkaa puutumaan käsi todella nopeasti.

Herkullinen aihe. Nyt on puhuttu ainoastaan korkeuksista ja kulmista joten en malta olla mainitsematta kiinnostustani rumpusetin ergonomiseen symmetriseen asetteluun joka onnistuu niin akustisilla kuin sähköisilläkin vermeillä. Perusolettamus “bassorumpu osoittaa eteenpäin” on kummallinen. Sanoisin että keskijalasta suunta eteenpäin! (anteeksi kaikkille naisrumpaleille) Siellä on virveli (tulee luontaisesti tietty kahdella bd:llä). Sitten virvelin molemmin puolin tasaisesti roinaa molemmille puolille. Jos lattiatomi tönöttää vasemmalla niin vähintään kakkosvirveli siitä symmetrisesti oikealle niin eipä kasva selkäranka kieroon. Kompattava pelti olisi hyvä löytyä myös molemmille käsille jne. Myös open handed playing aŽla hihantin laskeminen ja kakkoshihat lisää ergonomiaa, zekkaa http://www.vicfirth.com/education/drumset/domfamularo.html sieltä clipit open handed playing. Suomeksi: ei sohita turhaan ristiin. Tietääkseni pisimmälle kovista tekijöistä tämän tyyppisen ergonomian on vienyt soitossaan Bill Bruford. Brufordin kotisivuilta http://www.billbruford.com löytyy tunnin mittainen konserttitaltiointi josta voi ergonomiaa ihailla. Itse olen ottanut vasta haparoivia askeleita tähän suuntaan mutta tämä näin provokaationa! Ensimmäinen askel on se että et lavalla asetakaan bassorumpua suoraan yleisöön päin vaan kello kahteen.

No niin... nyt on surffattu netissä ja tehty kaikenlaisia muutoksia settiin niin foorumin kuin netinkin ohjeiden mukaan. Täytyy myöntää, että apua tuli ja rutkasti kun tsekkas hieman miten nuo tynnyrit tossa räkissä sojottaa. Tein siis seuraavat muutokset:
 
1. Laskin lautasia alaspäin aika rutkasti
2. Sihtasin haitsun ja virvelin netissä olevan "Ristikon" mukaisesti toisiinsa nähden ja nostin hieman virveliä niin että se on soitettavissa vaakatasossa ilman jalkaan osumatta
3. Siirsin kaikki tomit enemmän vaakatasoon ja kolmanne eli matalimman lähemmäs toisia oikeen kyljen sivulle vastapäätä haitsua
 
Ja mikä tärkeintä, kun nyt kerrankin maltoin niin otin uuden Rolandin setin ohjekirjan ekaa kertaa kunnolla lukuun ja sieltähän ne isoimmat muutokset tuli. Setti ei ollut tehdasasetuksissa ja jouduin "kalibroimaan" jokaisen instrumentin erikseen. Äänitasot oli ihan persuksista, eli siksi kysyin tuota tomien äänieroa. No nyt erottaa haitsunkin lyömättä padiä kumoon ja symbaalistakin lähtee ääntä ;-)
 
Samalla sain aikaisempaan kysymykseeni vastauksen eli setistä voi suoraan asettaa taustabiisin äänenvoimakkuuden sekä siinä olevan "opetus" rumpukompin voimakkuuden haluamalleen tasolle. Nyt kuuluu siis oma soitto hyvin läpi ja pystyy jo alkaa treenaa todenteolla.
 
Nyt puuttuu enää pari tärkeetä johtoa ja hyvä äänilähde niin saan soiteltua omia biisejä cd:ltä sekä ajettua koko setin ulos stereoista/kuulokkeista.
 
Ja mikä parasta, pistin vaimon seisoo työhuoneen ulkopuolelle kuuntelee tuleeko naapurilta valituksia. Ei kuulu kuin pientä koputusta ja sekään ei mene yläkertaan asti, joten mainio ostos tää setti. Voi soitella vaikka sunnuntai yönä täysii vaarantamatta naapurisopua ja vaimon hermoja!

Perusolettamus “bassorumpu osoittaa eteenpäin” on kummallinen. Sanoisin että keskijalasta suunta eteenpäin!...
 
Täyttä asiaa. Kyllähän akustisen rumpusetinkin asettelu lähtee aika pitkälti ihmisen anatomiasta liikkeelle. Jos istutaan selkä suorassa ja katse eteenpäin jalat pikkaisen harallaan niin jonnekin kello kahteenhan se basari asettuu ihan luonnostaan.
 
hiukan off-topic:
Itse olen asetellut rummut laittamalla ensiksi virvelin ja basarin paikalleen ja sitten istumalla penkille. Sitten silmät vain kiinni ja huitomaan! Mahdollisimman rennolla ja pienellä liikkeellä kun soittaisin rideen niin se olisi... tuossa. Sitten vain raidi siihen. Sama kaikille rummuille ja symbaaleille yksi kerrallaan. Aika matalallle kaikki tupppaa tällä tekniikalla tulemaan, varsinkaan pellit eivät paljoa tomeja korkeammalle asettuneet. Toki isommassa setissä joutuu kompromisseja tekemään, ei niitä konserttitomeja saa asettumaan hyvin oikein mihinkään kun on haitsu aina tiellä. Mutta pääasia että tärkeimpiin rumpuihin ja symbaaleihin yltää venyttelemättä.

omas sähkökitis on kaikki just tosi lähellä toisiaa ja sillee et on helppo soittaa ja kitti ei vie liikaa tilaa....
 
ketuttaa va ku tol kitil soitan 10x paremmin ku akustisella... tottumuskysymyshän se on ja varmaan oppisin jos jossai sais akustista tarpeeks paukuttaa mut eipä oo sellast paikkaa.

Itselläni on virveli ja tomit suht korkealla ja lähes vaakatasossa. Selkä lysyssä soittaminen on täysin mahdotonta, joten ryhtiongelmia ei pitäisi tulla. Lisäksi kannujen välimatka pelteihin on melko lyhyt, joten turha huitominenkin vähenee.

Mulla on ainoa oikee asettelu... Ottakaa siitä mallia... ;)