Musiikkibisnes ›

Hieman epäselvä otsikko koska koko en saanut kysymystä mahtumaan kokonaisuudessaan sille varattuun tilaan. Kokonaisuudessaan kysymys kuuluu näin:
 
Miksi musiikkibisneksessä pitäisi päteä toiset lait kuin muilla bisnesaloilla?
 
Tässä on viime aikoina tullut itsekseen ihmeteltyä että miksi musiikkibisnes olettaa elävänsäjossain ihmeellisessä ylhäisessä yksinäisyydessään ja eristyksissä muista liike-elämän aloista. Tämä on tullut selvästi esiin viime vuosien tekijänoikeus- ja piratismikeskusteluissa ja niissä argumenteissa joilla musabisnes on syyllistänyt (oletettuista) menetyksistään pelkästään mm. p2p käyttäjiä tai kotipolttajia näkemättä omia virheitään tai tunnustamatta olematonta haluaan sopeutua teknologian kehityksestä jotuviin muutoksiin ihmisten rahankäyttöön liittyvissä preferensseistä.
 
30 vuotta sitten ihmisten vapaa-ajan rahankäytöstä kilpaili lähinnä musiikki, urheilu ja matkailu, mutta nykyään samaa kakkua ovat jakamassa em. tekijöiden lisäksi mm. tietokoneet, videopelit, kännykät, videot ja dvd:t mutta siltikin syyllisiksi nykyiseen tilanteeseensa musabisnes löytää vain nettilatailijat ja kotipolttajat, joita on kuitenkin vain murto-osa musiikinkuluttajista, ja huutaa valtiovaltaa apuun pönkittämään musabisneksen luutunutta maailmankuvaa mm. tiukemmilla tekijänoikeuslaeilla. Kaikki musabisneksen toimenpiteet tähän mennessä ovat kohdistuneet vain laillisiin asiakkaisiin ja heidän oikeuksiensa polkemiseen mm. rajoittamalla asiakkaan oikeuksia kuunnella laillisesti ostamaansa musaa niillä laitteilla joilla hän haluaa. Ja kaiken tämän jälkeen musabisneksellä on kanttia syyllistää asikkaitaan siitä jos sen tuotteet eivät kiinnosta niin paljoa että niistä viitsisi maksaa sitä hintaa mitä niistä pyydetään tai että asiakkaat laittavat rahansa mielluummin joihinkin kiinnostavampiin kohteisiin.

Miksi musiikkibisneksessä pitäisi päteä toiset lait kuin muilla bisnesaloilla?
 
Eikös "bisneslait" tee juuri ne, jotka markkinoita hallitsee? Tai sitten ei. Kammottava esimerkki vastaavasta markkinahallinnasta on kaikenlaiset musapalkinnot ja leffaoscarit, jossa media palkitsee itsensä...

Tässä on viime aikoina tullut itsekseen ihmeteltyä että miksi musiikkibisnes olettaa elävänsäjossain ihmeellisessä ylhäisessä yksinäisyydessään ja eristyksissä muista liike-elämän aloista. Tämä on tullut selvästi esiin viime vuosien tekijänoikeus- ja piratismikeskusteluissa ja niissä argumenteissa joilla musabisnes on syyllistänyt (oletettuista) menetyksistään pelkästään mm. p2p käyttäjiä tai kotipolttajia näkemättä omia virheitään tai tunnustamatta olematonta haluaan sopeutua teknologian kehityksestä jotuviin muutoksiin ihmisten rahankäyttöön liittyvissä preferensseistä.
 
30 vuotta sitten ihmisten vapaa-ajan rahankäytöstä kilpaili lähinnä musiikki, urheilu ja matkailu, mutta nykyään samaa kakkua ovat jakamassa em. tekijöiden lisäksi mm. tietokoneet, videopelit, kännykät, videot ja dvd:t mutta siltikin syyllisiksi nykyiseen tilanteeseensa musabisnes löytää vain nettilatailijat ja kotipolttajat, joita on kuitenkin vain murto-osa musiikinkuluttajista, ja huutaa valtiovaltaa apuun pönkittämään musabisneksen luutunutta maailmankuvaa mm. tiukemmilla tekijänoikeuslaeilla. Kaikki musabisneksen toimenpiteet tähän mennessä ovat kohdistuneet vain laillisiin asiakkaisiin ja heidän oikeuksiensa polkemiseen mm. rajoittamalla asiakkaan oikeuksia kuunnella laillisesti ostamaansa musaa niillä laitteilla joilla hän haluaa. Ja kaiken tämän jälkeen musabisneksellä on kanttia syyllistää asikkaitaan siitä jos sen tuotteet eivät kiinnosta niin paljoa että niistä viitsisi maksaa sitä hintaa mitä niistä pyydetään tai että asiakkaat laittavat rahansa mielluummin joihinkin kiinnostavampiin kohteisiin.
 
Tekisi mieli sanoa, että kirjoituksessa sanan "musiikkibisnes" voisi korvata lyhenteellä "ÄKT", mutten viitsi.
 
EDIT: Eiku mähän sanoinkin sen. Hö.

Musiikkibisnes on enimmäkseen immateriaalioikeuksien myymistä ja ostamista. Siihen siis pätee samat lait kuin kirjabusinekseen,elokuviin ja tietokonepeleihin.
Voisimmehan alkaa väärentämään osakkeita ja rahaa. Ja hei,itseasiassa,jos annan sinulle väärennetyn 20 e setelin tai pari Nokian osaketta ,onkos se nyt niin paha. Omaan käyttöön ja kavereiden kesken...

Tästä on ollut keskustelua muuallakin, ja tottahan tuo on. Musiikkiteollisuuden toiminta on monessa suhteessa hyvinkin lyhytnäköistä ja nurinkurista. Itsekin olen jättänyt useampia levyjä ostamatta kopiosuojausten tms. johdosta.
 
Mielestäni on myös omituista, että bisneksen toimintamalleja kritisoivat pyritään usein leimaamaan parasiiteiksi, jotka eivät kunnioita artistin oikeuksia. Tästä ei todellakaan ole kysymys.
 
Musiikkibisnes on enimmäkseen immateriaalioikeuksien myymistä ja ostamista.
 
Tarkalleen ottaen asia ei ole aivan näin.

Hieman epäselvä otsikko koska koko en saanut kysymystä mahtumaan kokonaisuudessaan sille varattuun tilaan. Kokonaisuudessaan kysymys kuuluu näin:
 
Miksi musiikkibisneksessä pitäisi päteä toiset lait kuin muilla bisnesaloilla?
 
.
 
Sitä on moni ihmetellyt, mutta syitä lienee ainakin seuraavissa:
 
-
lihavina vuosina levy-yhtiöillä oli paljon valtaa ja pötäkkää tuli rutkasti: jonkinlaista ylemmyydentuntoista ylpeyttä seurauksena ja toiminta sen mukaista
 
- ennen tehokkaita pc:tä olivat artistit todella sidoksissa studioajan saamiseen -levy-yhtiön myötävaikutuksella
 
- jonkinlainen paniikkireaktio, joka on herännyt siitä, että on pelätty koko alan kuihtuvan, ja on haluttu estää tämä kuihtuminen melkeinpä millä keinolla vaan
 
- rahanahneus
 
- sitten keskitetysti: levy-yhtiöiden parissa ei ole haluttu myöntää, että entiset vanhat hyvät ajat ja levy-yhtiöiden monopoli ovat mennyttä. On siis takerruttu menneeseen ja pyritty toimimaan siten, että tilanne olisi levy-yhtiöiden kannalta yhtä hyvä kuin ennenkin. Mutta kun on tasokkaat pc-studiot ja internet, niin paluuta menneeseen ei ole.
 
Jotkut yksittäiset henkilöt ovat sitten -ehkäpä firmatkin -myöntäneet reilusti, että tilanne on lähtökohdiltaan bisneksessä nyt aivan eri kuin ennen, ja ovat lähteneet nykyhetken todellisuuden pohjalta miettimään, miten olisi toimittava ja käytettävä hyväkseen näitä uusia lähtökohtia.
 
Kun vuosikymmen tai pari menee, niin asenteet ovat varmasti levy-yhtiöissäkin muuttuneet positiivisempaan ja realistisempaan suuntaan.

Kyllä ne siellä levy-yhtiöissä tietävät tasan tarkkaan rakennemuutoksen tahdin.
Tämä julkisuuspaukutuksen tarkoituksena on lähinnä minimoida syntyviä vahinkoja - minusta aivan ymmärrettävää.

Kyllä ne siellä levy-yhtiöissä tietävät tasan tarkkaan rakennemuutoksen tahdin.
Tämä julkisuuspaukutuksen tarkoituksena on lähinnä minimoida syntyviä vahinkoja - minusta aivan ymmärrettävää.
 
Ymmärrettävää ehkä, mutta pelottaa vaan että minkälaisia yksittäisten ihmisten oikeuksia polkevia lakeja lainsäätäjät tulevaisuudessa säätävät levy-yhtiöiden lobbaamina. Levy-yhtiöt eivät tietenkään ole tyytyväisiä ennen kuin ne saavat osansa jokaisesta yksittäisestä kuuntelu- tai ketselukerrasta ja tekniikan kehittyessä nykyistä tahtia tämän tasoinenkin valvonta on varmasti mahdollista muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua.

Tämä julkisuuspaukutuksen tarkoituksena on lähinnä minimoida syntyviä vahinkoja - minusta aivan ymmärrettävää.
 
Mutta minimoidaanko tuolla todellisuudesssa mitään? Ainakin lisätään tyytymättömien asiakkaiden määrää.
 
Ymmärrettävää ehkä, mutta pelottaa vaan että minkälaisia yksittäisten ihmisten oikeuksia polkevia lakeja lainsäätäjät tulevaisuudessa säätävät levy-yhtiöiden lobbaamina.
 
Turha tästäkään on kai maalata mitään piruja seinille. Ei mikään teollisuudenala ole ennenkään päässyt lakeja sanelemaan.

Ei mikään teollisuudenala ole ennenkään päässyt lakeja sanelemaan.
Tätä en allekirjoittaisi.

Tätä en allekirjoittaisi.
 
Milloin ja miten näin on mielestäsi sitten käynyt?

Ei mikään teollisuudenala ole ennenkään päässyt lakeja sanelemaan.
 
Mä olen myös tästä eri mieltä.
 
Teollisuus säätelee lakeja koko ajan. Saastenormeista ja tuotannon tukemisesta kilpailu- ja tuontirajoituksiin. Parhaiten kulloinkin tuettavaksi pääsevien yritysten toimintaa saatetaan edistää jos jonkinlaisin erivapauksin ja kilpailua rajaamaan säädettävin laein.
 
Sama kaikissa maissa, sama kaikilla kansantaloudellisesti vähänkään kiinnostavilla teollisuudenaloilla.
 
Vaikeampi on löytää lakia, jossa ei olisi jokin teollisuusintressi takana, jos mennään vähänkin kymmenestä käskystä eteenpäin...

Aihe on vähän laaja tässä kontekstissa käsiteltäväksi.
 
Siitä olen samaa mieltä, ja kyseessä onkin matopurkki, jota ei huvita avata. Mutta itsepä kysyit
:-)

Milloin ja miten näin on mielestäsi sitten käynyt?
 
HAH. Raha puhuu ja sitä on teollisuudella ja poliitikko tarvitsee rahaa päästäkseen vallan kahvaan ja asemansa saavutettuaan teollisuus odottaa vastapalveluksia taloudellisesta tuestaan poliitikolle ja sitä se myös saa. Näin yksinkertaistettuna.

HAH. Raha puhuu ja sitä on teollisuudella ja poliitikko tarvitsee rahaa päästäkseen vallan kahvaan ja asemansa saavutettuaan teollisuus odottaa vastapalveluksia taloudellisesta tuestaan poliitikolle ja sitä se myös saa. Näin yksinkertaistettuna.
 
Ihan miten vaan.

Ihan miten vaan.
 
Meinasin jatkaa vielä mutta taitaa olla turha vaiva. Saadaan juupas eipäs loppumaan.

Lisävirikettä keskusteluun. Eräs puheenvuoro DRM:stä eli digitaalisesta sisällönvalvonnasta:
 
http://www.effi.org/tekijanoikeus/doctorow_drm_speech.html

Kyllä ne siellä levy-yhtiöissä tietävät tasan tarkkaan rakennemuutoksen tahdin.
Tämä julkisuuspaukutuksen tarkoituksena on lähinnä minimoida syntyviä vahinkoja - minusta aivan ymmärrettävää.
 
Nojaa -ihan mielenkiintoinen pointti tuokin, mutta raapaisee kuitenkin todellisuutta vain kevyesti ja ehkä hieman harhaanvievästi.
 
Ensinnäkään levy-yhtiöt ja kukaan muukaan ei pysty tietämään tarkkaan rakennemuutoksen tahtia, koska se on kysymys, jokja ulottuu tulevaisuuteen ja tulevaisuus muuttuu jokaisen päivän myötä. Tulevaisuus on siis vain karkeasti ja myös vastakohtaisten ennusteiden avulla mahdollista vain summittaisesti hahmottaa. Se tosiasia, että "päteviä tulevaisuusennustajia" toisinaan nostetaan mm. mediassa esiin, johtuu mm. siitä, että informaatiotulva on niin valtava, ja ainahan joku osuu skenaarioisaan oikeaan -joten hänet(asiantuntija-ennustajaeukko) voidaan nostaa esiin. Toisaalta väite: "levy-yhtiöiden myynti vähenee internet-piratismin" myötä, näyttää oikeansuuntaiselta ja ainakin lähitulevaisuuteen ulottuvalta todelliselta ennusteelta.
 
Ja teoriasi siitä, että tietyt tahot pyrkivät lähinnä vain "minimoiman syntyviä vahinkoja" näkisin eräänlaisena käännettynä totuutena: siis olennaisen totuuden käänteisilmiönä.
 
Minusta levy-yhtiöt pyrkivät liikelaitoksena ennen kaikkea maksimoimaan voittonsa(onhan toki myös näitä pienempiä "musiikinrakastaja-lafkojakin") . Tämä on kyllä tunnustettu ja laajalti hyväksytty kapitalismin perusperiaate. Onhan jopa sanottu, että kapitalismi tekee kaiken sen, mikä ei ole suoranaisesti ja vahvasti kielletty; ts. kapitalisti pyrkii maksimoimaan voittonsa hinnalla millä hyvänsä, ja tähän liittyy kiinteästi se lähtökohta, joka onkin kuultu monen "kapitalistin" suusta: "vaikka jokin asia olisikin selväst moraalis-eettisestii väärin, on muiden asia poliittis-lainsäädännöllisesti estää minua tekemästä sitä, koska korkein arvo minulle on voiton maksimoiminen; ja toisaalta kovassa kilpailussa jos en lähde tältä periaatepohjalta syövät kilpailijat minut suihinsa tekemällä sen, mistä kieltäydyin asettamalla jonkin muun kuin "suurin mahdollinen voitto"- periaatteen ensimmäiselle sijalle."
(en nyt tässä sen lähemmin tätä hieman arveluttavaa lähtökohtaa tarkastele, vaikka se inhorealistiselta kannalta näyttääkin ensisilmäyksellä oikeansuuntaiselta)
 
Eli suoremmin: sen sijaan, että levy-yhtiöt ensisijaisesti pyrkisivät minimoimaan syntyviä vahinkoja, ne ennen kaikkea pyrkivät maksimoimaan voittonsa, mikä on aivan eri lähtökohta kuin se, että pyritään minimoimaan vahingot.
 
Tätä väitettä tukee ed.m. kapitalismin perusperiaate, ja myös ne monet kommentit, joita lehdistössä on kuultu levy-yhtiöiden tahoilta. Minusta henk. kohtaisesti on myös näyttänyt, että levy-yhtiöiden tahoilla ei laajalti ole lainkaan hyväksytty tätä "uutta maailmaa" ja uudenlaisia pelisääntöjä ja lähtökohtia. Sen sijaan on oikein pistänyt silmään niiden harvojen levy-yhtiöiden edustajien kommentit, jotka ovat lähteneet realistiselta -eli nykytodellisuuteen pohjautuvalta -pohjalta.
 
Uskon siis vahvasti, että ne levy-yhtiöiden tahot, jotka hyväksyvät uuden todellisuuden ja asettavat toimintansa sen pohjalle, menestyvät ja pärjäävät. Eivät tee ehkä enää niin suunnattomia voittoja kuin ennen, mutta kuitenkin pärjäävät.
 
Sen myönnän, että nykytodellisuus ei ole levy-yhtiöiden kannalta helppo lähtökohta.

Turha tästäkään on kai maalata mitään piruja seinille. Ei mikään teollisuudenala ole ennenkään päässyt lakeja sanelemaan.
 
Valitettavasti todellisuus on kyllä aivan toinen: jos poliitikot olisivar suoraselkäisiä ja periaatteellisia ihmisiä laajasti muutakin kuin kameroiden edessä, pitäisi väitteesi paikkansa.
 
Mutta kun todellisuus on aivan toista. Rahakas teollisuus on sanellut lakeja todella paljon ja pitkälle, mutta onneksi muitakin voimia on ollut liikkeellä.