Klassinen ›

Onko teitä koskaan hämännyt nuo eri pituiset levytykset teoksista?
 
Ihmettelin itse, miten jotkut Mozartin prahalaisen sinfonian (no.38) levytykset voi olla niin pitkiä (ensimmäinen osa voi olla melkein 18 minuuttia) kun taas toiset on jotain 12 minuuttia, vaikka näissä lyhyissäkin on alkuosa kerrattuna. Noh, arvoitus sitten selvisi kun lainasin tuommoisen pitkän (Gardinerin) version kirjastosta. Se meni loppuun asti aivan samanlaisena kuin lyhyempi versio (Marrinerin ja Bernsteinin), mutta loppusointujen jälkeen tuli ilmeisesti vielä uudestaan kaikki se, mitä ensimmäisten kertauksien jälkeen tuli (teeman kehittelyt + teema muunneltuna). Karl Böhmin levytyksiä myöhäissinfonista on kehuttu, mutta en uskalla kokeilla niitä, kun ne näyttävät olevan niin lyhyitä että niistä on kyllä pakko ollut pätkäistä jotain muutakin pois kuin kertaukset. Levyjen kansiteksteissä tai edes netistä kalastamassani kuvauksissa noista teoksista ei ole tietenkään kerrottu missään, että kuinka paljon kertauksia niiden nuotteihin on kirjoitettu.

Onko teitä koskaan hämännyt nuo eri pituiset levytykset teoksista?
 
Ihmettelin itse, miten jotkut Mozartin prahalaisen sinfonian (no.38) levytykset voi olla niin pitkiä (ensimmäinen osa voi olla melkein 18 minuuttia) kun taas toiset on jotain 12 minuuttia, vaikka näissä lyhyissäkin on alkuosa kerrattuna. Noh, arvoitus sitten selvisi kun lainasin tuommoisen pitkän (Gardinerin) version kirjastosta. Se meni loppuun asti aivan samanlaisena kuin lyhyempi versio (Marrinerin ja Bernsteinin), mutta loppusointujen jälkeen tuli ilmeisesti vielä uudestaan kaikki se, mitä ensimmäisten kertauksien jälkeen tuli (teeman kehittelyt + teema muunneltuna). Karl Böhmin levytyksiä myöhäissinfonista on kehuttu, mutta en uskalla kokeilla niitä, kun ne näyttävät olevan niin lyhyitä että niistä on kyllä pakko ollut pätkäistä jotain muutakin pois kuin kertaukset. Levyjen kansiteksteissä tai edes netistä kalastamassani kuvauksissa noista teoksista ei ole tietenkään kerrottu missään, että kuinka paljon kertauksia niiden nuotteihin on kirjoitettu.
 
Minulla on ne kaikki LP-levyillä, ja suuri orkesteri tekee varhaissinfonioista jotakuinkin hieman raskastekoisia, vailla kimmoisuutta ja joustavuutta rytmin käsittelyssä, jonka mahdollistaa pienempi kokoonpano, jota kamariorkesteriksikin kutsutaan. Neville Marrinerin tulkinnat varhaissinfonioista ovat lähestulkoon vertaansa vailla, mutta myöhässinfoniat eivät äänityksellisesti aina ole optimaalisia, kuen esim. Haffneri alarekisterin läpilyönnissään ja dominoivuudessaan. Mikäkön ammartislangitermi sopisi kuvaamaan sitä?
 
Mutta siltikin Böhmin myöhäisemmät irralliset levytykset Mozartin 38 ja 39:stä tekivät suuremman vaikutuksen kuin originaalit.

Kyllähän ne hämäävät. Ja kun puhutaan yli kymmenminuuttisistakin teoksista/osista, saattaa pelkkää tempoa vaihtamalla saada keston heittämään minuuteilla. Esimerkiksi Ravelin Bolerosta löytyy hyvinkin eripituisia versioita vaikka sisältö on täysin sama, tempoa on vain muutettu.