Kitarat: kitarakamat ›

sisällä, yleensä jossain 4-16 ohmin rajoissa. Jos päätteen perässä ei ole kaiutinta, impedanssi on ääretön, eikä virtaa siis kulje, mikä on siis putkivahvistimelle vahingollista.
 
Ei kulje virtaa muuntajan toisiossa, mutta kulkeeko ensiössä???
 
Vaikka en nyt kovin paljoa ole putkivahvistimien kanssa pelannut, niin esitän seuraavaa. Käsittääkseni ongelman alku piilee päätemuuntajassa. Putkivahvistimethan tarvitsevat pääteputkien ja kaiuttimen väliin päätemuuntajan, jolla sovitetaan putkien ulostuloimpedanssi ja kaiuttimen sisäänmenoimpedanssin kanssa sopivaksi. Kansankielellä sanottuna tuo tarkoittaa sitä, että putkissa näkyvä korkeahko jännite (putket vaativat toimiakseen satojen volttien jännitettä) lasketaan muuntajalla kaiuttimelle sopivaksi. Samassa yhteydessä virta tietysti kasvaa, kun oletetaan että teho pysyy vakiona muuntajan molemmilla puolilla (ja pysyyhän se suunnilleen).
 
Normaalitilanteessa päätemuuntajan toisioon on kytketty kuorma. Pääteputkien (jotka ovat kytkettynä muuntajan ensiöön) näkökulmasta tämä toisioon kytketty kuorma näkyy impedanssin kasvamisena myös ensiössä muuntajan muuntosuhteella kerrottuna. Esim. jos kuormana on vaikkapa 8 ohmin kaiutin ja muuntosuhde olisi 10, niin ensiöpuolella putkien näkökulmasta kaiutin näyttäisi 80 ohmin kuormalta. Tuo muuntosuhde on hatusta heitetty, en tiedä onko tuo ollenkaan todellinen luku, mutta idea siitä selviää.
 
Jos toisioon ei ole kytketty kuormaa, toision impedanssi on tietysti ääretön. Mutta muuntajan ensiöpuoli on koko ajan kytkettynä putkien lähtöihin. Tällöin putkien näkökulmasta koko järjestelmässä ei ole mitään muuta virtavastusta (impedanssia), kuin itse päätemuuntajan ensiökäämin impedanssi. Jos tällaisessa tilanteessa inputiin tuodaan signaali, vahvistin pyrkii sitä tietysti vahvistamaan. Veikkaan, että järjestelmä menee tällaisessa tilanteessa jollain tavalla epästabiiliksi, virrat karkaa lapasesta ja seurauksena putket kuolee.
 
Transistorivahvistimissa tätä ongelmaa ei ole päätemuuntajan puuttuessa. Tällöin ulostulon impedanssin ollessa ääretön, se todellakin on ääretön myös päätekivien näkökulmasta.
 
Joku taisi tuossa kysyä Presence-säädön roolista tässä asiassa. Useissa vahvistimissa on takaisinkytkentälenkki suoraan pääteputkien ulostulosta johonkin pisteeseen esivahvistusketjua. Presence-säätö (mikäli semmoinen on) on säätövastus tässä takaisinkytkentälenkissä, jolla siis säädetään ko. takaisinkytkennän määrää koko vahvistusketjussa. Muistaakseni homma meni niin, että mitä enemmän takaisinkytkentää, sitä enemmän matalia taajuuksia. Toisin sanoen mitä enemmän Presenceä, sitä VÄHEMMÄN takaisinkytkentää.
 
Vahvistinvalmistaja, joka on neuvonut kääntämään Presencen täysille vahvistinta monona ajettaessa on halunnut minimoida takaisinkytkennän määrän. Todennäköisesti näin on tehty siksi, että mahdollisten ulkoapäin tulevien häiriöiden vahvistuminen on haluttu minimoida. Ymmärtääkseni ulkoapäin tulevat häiriöt (esim. kaikkien hyvin tuntema kännykän raksutus) vahvistuu eniten nimenomaan tuon takaisinkytkentälenkin kautta. Tähän ei Volumen nollaaminen auta tietysti mitenkään, koska signaali tulee systeemiin Volumen jälkeisessä pisteessä.
 
Käsittääkseni ongelman voi kuitenkin kiertää kytkemällä päätteeseen kaiuttimen tilalle pelkän vastuksen.
 
Jep, näin voidaan toki tehdä.
 
EDIT: Lisätään nyt vielä että on selvää ettei pelkkä vastus käyttäydy samalla tavalla kuin kaiutin, joka reagoi sille ajetun signaalin taajuuteen. Ajatus kuitenkin on ettei vastuksella kuormitetulle päätteelle ajeta mitään signaalia, jolloin ei ole taajuutta johon reagoida. Lepotilassahan kaiuttimen näyttämä resistanssi on pysyvä, jolloin se minun ymmärrykseni mukaan jokseenkin yhtä kuin vastus.
 
Jos vahvistin jotain häiriöitä vahvistaa, niin kyllähän sieltä jotain härötaajuuksia tulee. Tuon suojakuorman tapauksessa taajuuskäyttäytymisellä ei kuitenkaan ole niin väliä. Riittää, kunhan siellä päätemuuntajan perässä on jotain joka estää virtojen hallitsemattoman kasvun ensiössä.