Klassinen ›

Lopettakaas nyt lapsukaiset. Kaikilla on oma musiikkimakunsa, jotkut tykkäävät klassisesta, toiset lapsellisesta örinäturskametallista.

Lopettakaas nyt lapsukaiset. Kaikilla on oma musiikkimakunsa, jotkut tykkäävät klassisesta, toiset lapsellisesta örinäturskametallista.
 
ja toiset ei tykkää musiikista ollenkaan vaan tyytyvät rappiin

ja toiset ei tykkää musiikista ollenkaan vaan tyytyvät rappiin
 
Hihi. +++

ja toiset ei tykkää musiikista ollenkaan vaan tyytyvät rappiin
 
Mutta onhan puhelaulu eli resitoiminenkin tietyllä tavalla musiikkia ainakin rytmiikaltaan, jos se on tarkasti merkitty notaatiossa, kuten esim. melodraamoissa, kuten eräästä niistä näyttävimmässä ja komeimmassa, ei vähiten pituutensa puolesta, tai draamallisen ja musiikillisen täysipätöisyytensä takia, Schubertin rakastetussa Die Zauberharfessa, D 644, joka sai huikeat 7 esityskertaa v. 1820, jolloin se "meni" Wienin Theater an den Wiedenissä, koskapa Schubertin maine oli jo kiirinyt kaupungissa varteen otettavana oopperasäveltäjäkandidaattina ja Salierin manttelin perijänä, jolta oli oppiakin saanut, laulufarssin Kaksoset puolittaisen menestyksen vuoksi, ja häneltä tilattiin Taikaharpun lisäksi vielä pari näyttämöteosta myöhemminkin, joista Rosamunde-musiikki ei saanut erityistä menestystä osakseen nykyiseen tunnustettuun asemaansa nähden, mikä sillä Schubertin tuotannossa on.
 
Eräs arvostelija kirjoitti. Hra schubertin musiikissa ilmenee omintakeisuutta, mutta myös kumallisuuksia. Nuori mies on parhaillaan jonkinlaisessa kehitysvaiheessa, josta toivomme hänen onnellisesti selviävän. Nykyään hänelle osoitetaan liian paljon suosiota (sic!) älköön hän tulevaisuudessa valittako milloinkaan olevansa liian vähän tunnustettu.
 
Näin pateettisiin sävyihin joku tomppeli päätti arvostelunsa Schubertin ihanasta Rosamundesta D 797 joskus 1823-luvulla.
 
(Pyydän anteeksi edellisen esitelmäni johdosta, jos se sattui loukkaamaan jonkin korkea-arvoisen kriitikon tunteita.)

Pelkkänä musiikkina ilman sen sanomaa.
 
Olet siis sitä mieltä, että musiikissa ei voi olla sanomaa ilman jotain ulkoisia tehokeinoja? Se kyllä selittää, miksi et ymmärrä klassista musiikkia. Tämä tuntuu olevan yleinen asenne nykyään.
 
Hassua, nimittäin omana aikanaanhan klassinen oli viihdemusiikkia. Sitä kuunneltiin ja soitettiin pittoreskeissä tanssiaisissa ja juhlissa samalla kun rahvas nääntyi kaduilla nälkään.
 
Hieman kärjistetty kommentti, sillä oli rahvaallakin toki oma "viihdemusiikkinsa", ja usein sekin oli klassista. Mutta totta, klassinen oli osittain tavallaan oman aikansa viihdemusiikkia, ainakin osa siitä. Mutta sitä ei voi mitenkään verrata laadullisesti nykyaikaiseen kuulijaa aliarvioivaan, populistiseen, kaupalliseen ja aivot turruttavaan "viihdemusiikkiin", jota radiot tarjoavat. Korostan, etten toki pidä kaikkea viihdemusiikkia sellaisena; vain sen huonointa osaa, mitä nuorisolle suunnatut radioasemat ikävä kyllä suurimmaksi osaksi soittavat. Ei ihme, ettei keskittymiskyky enää riitä klassiseen.
 
Mielestäni sellaista käsitettä ei voi edes olla kuin viihdemusiikki, tai jos on niin kaikki musiikki on viihdyttävää. Senhän vuoksi ihmiset kuuntelevat musiikkia? Luulisin ainakin niin. Musiikkimaku vaihtelee, mutta jokainen varmaan kuuntelee sellaista musiikkia josta pitää.
 
On tuossa perää, ja termeistä ja niiden järkevyydestä voisi saada ihan oman keskustelunsa. Mutta käytin itse viihdemusiikki-termiä vain erotuksena klassisesta musiikista. Huono sanavalinta, myönnän.
 
Kyllä. Se yksinkertaisesti antaa minulle enemmän kuin klassisen piruettiskaalojen edestakainen sahaus.
 
No, makuasioistahan tässä puhutaan. Et ilmeisesti ole
kovin paljon klassista kuunnellut, kun olet valmis niputtamaan koko musiikkityylin tuollaisen vähättelevän ilmauksen piiriin.

Mutta onhan puhelaulu eli resitoiminenkin tietyllä tavalla musiikkia ainakin rytmiikaltaan, jos se on tarkasti merkitty notaatiossa, kuten esim. melodraamoissa, kuten eräästä niistä näyttävimmässä ja komeimmassa, ei vähiten pituutensa puolesta, tai draamallisen ja musiikillisen täysipätöisyytensä takia, Schubertin rakastetussa Die Zauberharfessa, D 644, joka sai huikeat 7 esityskertaa v. 1820, jolloin se "meni" Wienin Theater an den Wiedenissä, koskapa Schubertin maine oli jo kiirinyt kaupungissa varteen otettavana oopperasäveltäjäkandidaattina ja Salierin manttelin perijänä, jolta oli oppiakin saanut, laulufarssin Kaksoset puolittaisen menestyksen vuoksi, ja häneltä tilattiin Taikaharpun lisäksi vielä pari näyttämöteosta myöhemminkin, joista Rosamunde-musiikki ei saanut erityistä menestystä osakseen nykyiseen tunnustettuun asemaansa nähden, mikä sillä Schubertin tuotannossa on.
 
Eräs arvostelija kirjoitti. Hra schubertin musiikissa ilmenee omintakeisuutta, mutta myös kumallisuuksia. Nuori mies on parhaillaan jonkinlaisessa kehitysvaiheessa, josta toivomme hänen onnellisesti selviävän. Nykyään hänelle osoitetaan liian paljon suosiota (sic!) älköön hän tulevaisuudessa valittako milloinkaan olevansa liian vähän tunnustettu.
 
Näin pateettisiin sävyihin joku tomppeli päätti arvostelunsa Schubertin ihanasta Rosamundesta D 797 joskus 1823-luvulla.
 
(Pyydän anteeksi edellisen esitelmäni johdosta, jos se sattui loukkaamaan jonkin korkea-arvoisen kriitikon tunteita.)
 
Sarjastamme "Tuhat ja yksi tapaa ujuttaa Schubert mukaan joka keskusteluun". ;)

No, makuasioistahan tässä puhutaan. Et ilmeisesti ole
kovin paljon klassista kuunnellut, kun olet valmis niputtamaan koko musiikkityylin tuollaisen vähättelevän ilmauksen piiriin.
 
Kyllähän klassista olen kuunnellut ja sitähän kuulee nykyisin vähän joka paikassa.. Jos klassinen ei ole Bachia, Beethovenia, Mozartia, Vivaldia, Tsaikovskia sun muita niin mitä se sitten on.. tulee vähän mieleen konemusiikin ystävät joiden mielestä techno ei ole "oikeaa" konemusiikkia:)
 
Makuasioita tosiaan, mutta klassisesta pitävillä on aika kuiva ja akateeminen käsitys hyvästä musiikista. Ei sellaiset puolustukset oikein ole hyviä, että klassinen olisi muka liian vaikeaa ja siihen ei jaksaisi syventyä tavalliset tahvot. Se ei vain ole tämän ajan musiikkia.

Kyllähän klassista olen kuunnellut ja sitähän kuulee nykyisin vähän joka paikassa..
 
Kyllä minäkin olen sitä poppia ja rokkia ja ties mitä kuunnellut. Tuleehan sitä radiosta kokoajan. Mitä niitä nyt on niitä Beatlesin Yellow Submarine ja Britney Spearsin Oops I did it again ja niitä.
 
Makuasioita tosiaan, mutta klassisesta pitävillä on aika kuiva ja akateeminen käsitys hyvästä musiikista. Ei sellaiset puolustukset oikein ole hyviä, että klassinen olisi muka liian vaikeaa ja siihen ei jaksaisi syventyä tavalliset tahvot. Se ei vain ole tämän ajan musiikkia.
 
Myöskään mikään 50-90 luvuilla tehty populaarimusiikki ei ole tämän ajan musiikkia ja niiden harrastajilla on melkoisen taantumuksellinen meininki. Eiväthän ne kuvasta millään tavalla tätä aikaa, eikä niistä voi löytää mitään hyvää.

Myöskään mikään 50-90 luvuilla tehty populaarimusiikki ei ole tämän ajan musiikkia ja niiden harrastajilla on melkoisen taantumuksellinen meininki. Eiväthän ne kuvasta millään tavalla tätä aikaa, eikä niistä voi löytää mitään hyvää.
 
Kyllähän se noin meinaa olla jo 80-luvun musiikissa, mutta hiukan eri asia puhua parista edellisestä vuosikymmenestä jos sitä vertaa edellisiin vuosisatoihin..
Edelleen väitän, että syy löytyy tuosta seikasta enemmän kuin siitä, että klassinen vaatisi "syventymistä" tai vastaavaa. Musiikin kehitys edellisellä vuosisadalla on kyllä ollut aika huimaa, kun ajattelee pop- ja rock-musiikin syntymistä. Se liittyy käsittääkseni täysin suoraan itse kulttuurin kehittymiseen.

Kyllähän se noin meinaa olla jo 80-luvun musiikissa, mutta hiukan eri asia puhua parista edellisestä vuosikymmenestä jos sitä vertaa edellisiin vuosisatoihin..
Edelleen väitän, että syy löytyy tuosta seikasta enemmän kuin siitä, että klassinen vaatisi "syventymistä" tai vastaavaa. Musiikin kehitys edellisellä vuosisadalla on kyllä ollut aika huimaa, kun ajattelee pop- ja rock-musiikin syntymistä. Se liittyy käsittääkseni täysin suoraan itse kulttuurin kehittymiseen.
 
"Taidemusiikki" on aina ollut n. 100-30 vuotta "kevyttä musiikkia" edellä, joten siinä mielessä ei ole taantumuksellisuus haitannut. Mm. soittimien osalta. Taidemusiikki otti ensimmäisenä sähkösoittimet ja syntetisaattorit käyttöön. Tai musiikin teoria. "Kevyt musiikki" ei ole tullut vielä sinne, mihin "taidemusiikki" tuli jo 1900-luvun vaihteessa, jne.
 
Ja historiallisestakin musiikista voi löytää hyvää ja mielenkiintoista.

"Taidemusiikki" on aina ollut n. 100-30 vuotta "kevyttä musiikkia" edellä
 
Millä tavalla? Ai teoreettisesti? Sitäkö se musiikki onkin, teoriaa?

Kyllähän klassista olen kuunnellut ja sitähän kuulee nykyisin vähän joka paikassa.. Jos klassinen ei ole Bachia, Beethovenia, Mozartia, Vivaldia, Tsaikovskia sun muita niin mitä se sitten on.. tulee vähän mieleen konemusiikin ystävät joiden mielestä techno ei ole "oikeaa" konemusiikkia:)
 
Kuuleminen ei tietysti ole sama asia kuin kuunteleminen... ja noiden tunnettujen säveltäjien lisäksi voisi perehtyä aika moneen muuhunkin ennen kuin kannattaa vetää johtopäätöksiä siitä, mitä klassinen musiikki on. En minäkään teilaa koko kevyen musiikin genreä kolmen tai neljän bändin perusteella.
 
Makuasioita tosiaan, mutta klassisesta pitävillä on aika kuiva ja akateeminen käsitys hyvästä musiikista.
 
Kenellä sitten on oikeanlainen käsitys siitä, mikä on hyvää musiikkia, ja mikä siitä tekee oikean?
 
Ei sellaiset puolustukset oikein ole hyviä, että klassinen olisi muka liian vaikeaa ja siihen ei jaksaisi syventyä tavalliset tahvot. Se ei vain ole tämän ajan musiikkia.
 
Ei klassinen ole vaikeaa kuunneltavaa, mutta jos sitä kuuntelee jo valmiiksi samalla asenteella kuin se kuuluisa piru Raamattua lukiessaan, niin eihän siitä mitään tule. Klassinen on ihan yhtä paljon tämän kuin minkä tahansa ajan musiikkia. Jos ei olisi, niin ei kai maassamme toimisi valtavaa määrää sinfoniaorkestereita, kuoroja, kamarimusiikkiyhtyeitä tai koko korkealaatuista musiikkikoulutusjärjestelmää.

Makuasioita tosiaan, mutta klassisesta pitävillä on aika kuiva ja akateeminen käsitys hyvästä musiikista.
 
Ja sullako ei ole kuiva käsitys hyvästä musiikista? Jos ymmärtää jotain "klassisen" päälle, ei se estä pitämästä muustakin. Häiritsee kyllä vähän sellanen kaiken klassisen muottiin laittaminen. En miekään pidä Rossinista, mutta se ei tarkota ettei vaikka Rimski-Korsakov kolahtaisi. Ja mikä siitä klassisesta tekee sellasen ettei siihen edes kannata tutustua? Liian pitkät biisit?

Makuasioita tosiaan, mutta klassisesta pitävillä on aika kuiva ja akateeminen käsitys hyvästä musiikista. Ei sellaiset puolustukset oikein ole hyviä, että klassinen olisi muka liian vaikeaa ja siihen ei jaksaisi syventyä tavalliset tahvot. Se ei vain ole tämän ajan musiikkia.
 
Höpö höpö. Vaikka ei pitäisi itse klassisesta musiikista, on tuskin tarpeellista lähteä luokittelemaan siitä pitäviä tuolla tavalla.

Klassinen on ihan yhtä paljon tämän kuin minkä tahansa ajan musiikkia. Jos ei olisi, niin ei kai maassamme toimisi valtavaa määrää sinfoniaorkestereita, kuoroja, kamarimusiikkiyhtyeitä tai koko korkealaatuista musiikkikoulutusjärjestelmää.
 
Niin, onhan Ruotsissakin kuningas, joka tekeekin monarkiasta tämän päivän jutun.

Minkä saatanan takia kaiken taiteen sitten pitäisi olla "tämän päivän juttu"? Kuunnelkaa perkele vaikka radiota ja lukekaa puhelinluetteloa, siinä teille ajankuvaa.

Sarjastamme "Tuhat ja yksi tapaa ujuttaa Schubert mukaan joka keskusteluun". ;)
 
Enhän minä paljon muita melodraamoja tunne kuin Pekan ja suden sekä Taikaharpun.

Eikö samalla voisi kysyä, että miksi kaiken taiteen pitäisi olla 300 vuotta sitten tehtyä. Taide kehittyy jatkuvasti ja kuvastaa omaa aikaansa, tai ainakin niin pitäisi olla.. Klassisen fanit eivät vain näytä tajuavan sitä, ja keksivät sitten verukkeita kuten "klassinen on liian vaikeaa taviksille.." Vähän sama juttu jazz-muusikoiden (jazzia ei kuunnella, pitää pakosti olla muusikko) kanssa, jotka eivät vaan tajua miksi jazz ei ole suosittua...
 
Ei kukaan klassisen musiikin kuuntelija ole väittänyt että musiikin pitäisi olla vanhaa, vaan ennemminkin että iällä ei ole merkitystä. Sinä sen sijaan sanoit, että sen pitäisi olla uutta (tai siis että sen ei pitäisi olla vanhaa).

Kricen argumentin alkavat pikkuhiljaa huvittaa. Klassinen on vääränlaista taidetta. Siis väistämättä huonoa ja väärin. Sensijaan sen kuuntelijat ja tekijät, jotka pitävät tästä musiikista yrittävät perustella sen olemassaoloa mitä kummallisimmin selityksin, vaikka se on väärin ja huonoa taidetta.
 
Paremman ja tuoreemman kuvan ajastani minä saan kuuntelemalla radiosta uutiset. Sensijaan jos pidän jostain musiikista, ei ole väliä, onko se tehty 500 vuotta vai 10min sitten. Myöskin nykyaikaisesta musiikista saa huomattavasti enemmän irti, jos hiukankaan tuntee sen kehityskaarta.