Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen kotoisin keskeltä metsää. Olen muuttanut Helsinkiin 13 vuotta sitten ja käynyt Pop & Jazz Konservatorion ja tehnyt kiltisti kaikki tutkinnot yms. Olen kompannut Kaija Koota. Olen yrittänyt elämässäni olla vittuilematta muille ja auttaa kaveria, koska minua on autettu varsin pyyteettömästi aika tavalla että olisin siinä missä olen tänä päivänä. Loppujen lopuksi olen päätynyt opettamaan tähän samaan opinahjoon, toivottavasti en paskan maineeni ja traumojeni vuoksi, vaan siksi että minusta on kivaa touhuta aiheen parissa ja että se on musiikkialan työtä josta maksetaan palkkaa. On perheellisenä ihmisenä aika kivaa asua välillä kotona lasten ja vaimon kanssa keikkabussin ja hotellien asemasta. Olen myös yrittänyt räpeltää kaikenlaisia sävelteoksia teorioiden mukaan ja vierestä vuosien saatossa.
 
Luullakseni olen tässä threadissa kuvailtujen ominaisuuksien täydellinen summa ja minussa varmaankin tiivistyy kaikki nämä ominaisuudet mitkä maalta kaupunkiin muuttanut, tutkinnot suorittanut, Zappaakin soittanut, Kaija Koota kompannut, teorioiden silmissä uskottavasti säveltänyt ja tänäkin päivänä oppilaitoksessa opettava ihminen voi omata.
 
Ne jotka minut tuntevat, toivottavasti voivat olla sitä mieltä että edustamani oppilaitos ei ole:
 
a) tuhonnut luovuuttani
b) tehnyt minusta kusipäätä
c) tehnyt minusta katkeraa
d) joku muu, mikä? __________________
 
En oikeastaan edes tiedä, mitä tämä puheenvuoro yrittää sanoa. Osui vaan aikalailla kaikki mitä on kirjoitettu ... ota siitä nyt selvää. Miten joku oppilaitos voi olla syynä kusipäisyyteen?!? Ote hakuoppaasta:
 
"...lisäksi hakijoilta edellytetään kusipäisyydessä 3/3-tutkinnon hyväksyttävä suoritus tai kusipäisyyden 3/3-tutkintoa vastaavat tiedot ja taidot. Kusipäisyys testataan pääsykokeessa suullisella ja kirjallisella kokeella..."

Vielä:
 
Sana Pro johtuu sanasta professional, eli ammattilainen. Sana pro voidaan määritellä kahdella tavalla.
 
a) Musiikin ammattilainen on henkilö joka saa toimeentulonsa tekemällä töitä musiikkialalla
b) Musiikin ammattilainen on henkilö joka omaa jollain kriteereillä sellaiset taidot että hänen voidaan katsoa pystyvän elättämään itsensä musiikkialalla taitojensa puolesta
 
b)-kohtaa on täysin mahdotonta määritellä luotettavasti, koska muusikolla voi olla niin monta erilaista taitoa ja ominaisuutta jotka tekevät hänestä "rahan arvoisen".
 
Jos joku pitää itseään "prona", hyvä niin. Jos joku/jotkut pitävät jotain henkilöä "prona", myöskin hyvä niin.
 
Kusipää johtuu sanoista "kusi" ja "pää". Tällä yhdyssanalla viitataan ihmiseen, joka kohtelee kanssaihmisiä huonosti. Myös tämän sanan voi määritellä useilla eri tavoilla, mutta yhteistä kaikille kusipäille on se, että kusipäisyys on aina yksilön omaehtoinen valinta.
 
Aiheesta ei ole tehty (toistaiseksi) kattavaa tutkimusta, mutta uskallan epäillä että kelvottomasti käyttäytyvien prosentuaalinen osuus erään suomalaisen rytmimusiikkia opettavan oppilaitoksen oppilaista ei suuresti eroa väestön keskiarvosta. Ja jos on niin, että eroaa - on vielä matkaa siihen että voidaan yhdistää oppilaitoksen arvot ja opetusmenetelmät kusipäisyysprosentin nousuun.
 
Mitä tulee "pro"-muusikkoihin, jos joku elättää itsensä alalla valtaosan työkykyisestä elämästään, häntä varmaan voidaan kutsua oikeudella Proksi isolla peellä. Usein elämä karsii ihmisestä suuren osan niistä ominaisuuksista, jotka liittyvät toisten ihmisten ylenkatsomiseen yms. Näin tapahtuu myös musiikkialalla. Alalla pitkään työskennelleet joutuvat käyttäytymään kunnolla tai vääjäämättä puhelin lakkaa soimasta. Tämä ei täysin päde solisteihin, koska henkilökultti voi ajaa kusipäisyyden yli niin että oma asema mahdollistaa huonon käytöksen.
 
Loppukaneettina oma mielipiteeni on se, että kun kaverit ovat valmistuneet jostain oppilaitoksesta millä tahansa alalla, he ovat sen ikäisiä että ovat voimansa tunnossa ja jos hiukkasella menestystä siunataan, voi olla että ovat vähän ylpeämpiä kuin mitä tarve vaatii. Tällä ihmiselämään liittyvällä kehitysvaiheella ei ole mielestäni mitään tekemistä minkään oppilaitoksen kanssa millään alalla. Se on vaan ihmisyyteen ja elämään kuuluva juttu että tällaista tapahtuu.
 
Yleensäkin ottaen on aina helppo ja itsekritiikitön ratkaisu kaataa joidenkin ihmisten huono käytös sellaisen osapuolen tai instanssin niskaan, jonka kanssa henkilö on ollut tekemisissä. Jos PopJatsi on mielestänne paska paikka, älkää menkö sinne. Jos sieltä valmistuneet ovat mielestänne kusipäitä, se ei ole teiltä pois. Jokaisen ihmisen oma kusipäisyys on häneltä itseltään pois. Itse asiassa olkaa iloisia jos PopJatsilaiset ovat kusipäitä, sillä loppujen lopuksi te jotka ette ole kusipäitä tulette saamaan kaikki ne keikat jotka vapautuvat kun ala hylkii epäsosiaaliset pro-muusikot luonnollisen poistuman kautta soppajonosta.
 
Ai niin - henkisesti hieman vaativampi ratkaisu on tuntea vastuunsa suomalaisesta musiikkikoulutuksesta, ja mikäli kokee että asiat eivät ole kunnossa, ottaa lusikan käteen ja tekee asialle jotain. Varoituksen sana on tosin paikallaan: se saattaa teettää niin paljon töitä, että energiaa ei jää kamalasti kaikkiin muihin projekteihin. Mutta niinkuin savossa sanotaan - "kulluuhan se aeka niinkin!"

Plussan sait!

Miksi jotkut muusikot pitävät itseään ns. "pro"-muusikkoina?
 
Tarkoitan tässä muusikoita, jotka halveksivat aloittelijoita, ei-koulutettuja, tai muuten vaan paskoilla/halvoilla kamoilla soittavia muusikoita.
 
Pro-muusikko ei yleensä ole kiinnostunut auttamaan aloittelijaa, jos tämä esim. jossain forumissa kysyy jotain pro muusikoille itsestään selvää asiaa, vaan vittuilee sen sijaan, ja käskee opettelemaan kantapään kautta, jos ei opiskelu kinnosta.
 
Olen itse myös soittanut muutamaan otteeseen em. kaltaisten herrojen kanssa samassa bändissä, mutta huonolla menestyksellä.
Näillä minun tuntemillani pro-muusikoilla on yksi yhdistävä tekijä ja se on tuo Pop&Jazz konservatorio Helsingissä. Sielläkö tällainen asenne opetetaan? Enpä usko. Tuleeko tuo asenne sitten vaan siitä että "kun minä nyt olen koulutettu tunnetussa oppilaitoksessa, olen siis muita ylempänä"?
 
Parhaillaan soittelen ammattimuusikon kanssa, joka EI olen em. konservatoriossa opiskellut, mutta joka työkseen opettaa soittamista ja tekee keikkoja, eli on siis "pro"-muusikko.
Hänen kanssaan ei ole koskaan ollut mitään auktoriteetti, tai muitakaan ongelmia koska hän ei pidä itseään pro- muusikkona. Silti soittaa yhtä hyvin tai jopa paremmin, on innovatiivisempi, ja yhteistyökykyisempi kuin em. herrat, auttaa mielellään aloittelijoita ja kannustaa heitä soittamaan.
 
Itse olen myös aina valmis kertomaan aloittelijoille, miten joku asia tehdään, jos vaan tiedän. Minulle tulee myös itselleni hyvä mieli, jos olen voinut olla avuksi.
 
Tylsissä juhlissa muusikoiden kanssa on yleensä meininki lupsakkaa vaikka ei toisiaan tuntisikaan, mutta jos joukkoon eksyy pro-muusikko niin kyllä menee tunnelma pilalle. Tämän pro-muusikko aiheuttaa kysymällä jotain todella kiinnostavaa, kuten:"Minkä teorian mukaan sä sävellät?"
 
Kateutta ilmassa.

Plussa Vellulle.Itsellä aika samanlaiset näkemykset asioista,mutta ei jaksa kirjoittaa noin pitkiä tekstejä.

Huh, kun pitäis vastata moneen viestiin ja meinaa mennä ajatukset sekasin. Yritetään.
 
Kivi:
Kyllä mm. newyorkilaiset, lontoolaiset ja pariisilaiset ovat tosi tarkkoja aitoudestaan ja paljasjalkaisuudestaan.
 
Pitääkö todella tarkentaa, että tarkoitin Suomen kaupunkeja..? X(
 
Tapani L.: Miksi nuo asiat (opistomuusikko & hauskuus) sulkisivat toisensa pois?
 
Aardfather: Sävellysopintojen ei suinkaan ole tarkoitus tukahduttaa ihmisen luovuutta vaan päinvastoin auttaa sitä pääsemään esille antamalla säveltäjälle keinot ja työkalut, joilla toteuttaa itseään ja luovuuttaan. Ajatusmallisi mukaan soittotunneillakaan ei kannattaisi käydä, koska se voi tuhota soittajan musikaalisuuden. Näetkö ajatuksen absurdiuden? Luovuudesta ei ole hyötyä, jos sitä ei osaa käyttää. Tietenkin on ihmisiä, luonnonlahjakkuuksia, jotka pärjäävät hienosti ilman ensimmäistäkään oppituntia, mutta kuten joku musiikinhistorian viisas on todennut: "Nerous on 5% lahjakkuutta ja 95% TYÖTÄ."

Tylsissä juhlissa muusikoiden kanssa on yleensä meininki lupsakkaa vaikka ei toisiaan tuntisikaan, mutta jos joukkoon eksyy pro-muusikko niin kyllä menee tunnelma pilalle. Tämän pro-muusikko aiheuttaa kysymällä jotain todella kiinnostavaa, kuten:"Minkä teorian mukaan sä sävellät?"
 
Bileissä kaikki tuppaavat olemaan kännissä ja kaikkea sattuu ja tapahtuu.
 
Olen kyllä törmännyt tuollaiseen snobbailuun, jossa on ollut tarkoituksena saattaa joku paikalla ollut perus-suomirockbändi yleisesti naurunalaiseksi ja korostaa omaa tietämystään, mutta vielä pahempia ovat ne (anteeksi karkea yleistykseni kun en osuvampaakaan termiä keksi) teoriasta autuaan tietämättömät taidelukio-/nuotiokitarahipit, jotka kilvan repivät kämpän ainoata akustista kitaraa toistensa käsistä ja yrittävät tehdä surkeilla Cobain-impersonaatioillaan ja omalla erinomaisuudellaan paikan naisväkeen suurtakin vaikutusta.
 
Että kyllä näitä löytyy joka porukasta, varsinkin kännissä. Olenpa minäkin tainnut omahyväisesti sitä kitaraa bileissä jonkun kädestä joskus repiä. :D

Kateutta ilmassa.
 
No tulihan se pakollinen kateuskommentti sieltä! Yllättävän kauan meni tällä kertaa.
 
Jaa, mutta sä ootkin jazzari. Se selittänee paljon.

No tulihan se pakollinen kateuskommentti sieltä! Yllättävän kauan meni tällä kertaa.
 
Jaa, mutta sä ootkin jazzari. Se selittänee paljon.
 
Jos toi on jazzari niin mä oon seuraava Jukka Gustavson.

Jos toi on jazzari niin mä oon seuraava Jukka Gustavson.
 
Minä voisin olla sitten seuraava Jokipii!

Dominanttitohtori sai multakin plussan, hienoa tekstiä, keksikääpä tuohon jotain asiallista vastaväitettä provoilijat!:)

enpä jaksanut lukea kuin aloitustekstin.
 
jotkut on kusipäitä, sille ei voi mitään, mutta tuskin syynä on sentään joku tietty koulu.
 
aina niitä löytyy, jotka jostain syystä katsovat toisia alaspäin.
itte asun porvoossa ja silloin tällöin tulee niitä hesalaisia "mulkkuja" mainitsemaan että "me ollaan tiätsä stadista. ei mistään pöndelt niinq sä, tiäzä.." eli egonsa ovat aika pöhöttyneet siitä että asuvat pääkaupungissa..
 
no jaa.. kerran kysäsin yhdeltä että missäpäin hesaa asuu. vastai että Kontulassa.. hmm.. nii.. joo.. ohan se siistiä..
 
en nyt tiedä liittyikö tää mitenkään tähän aiheeseen, mutta kunhan kirjoittelen jotain, kun ei täällä töissä muutakaan tekemistä ole..

aina niitä löytyy, jotka jostain syystä katsovat toisia alaspäin.
itte asun porvoossa ja silloin tällöin tulee niitä hesalaisia "mulkkuja" mainitsemaan että "me ollaan tiätsä stadista. ei mistään pöndelt niinq sä, tiäzä.." eli egonsa ovat aika pöhöttyneet siitä että asuvat pääkaupungissa..
 
no jaa.. kerran kysäsin yhdeltä että missäpäin hesaa asuu. vastai että Kontulassa.. hmm.. nii.. joo.. ohan se siistiä..
 
Paras kohtaamani tällainen sai sitten loppujen lopuksi selitettyä, missä asuu, kun ei ollut ihan varma. 731:n päätepysäkki on Korsossa, Vantaalla. Mä en ole oikeasti törmännyt tähän "olen stadista"-asenteeseen kuin muualta muuttaneilla, ja sellainen olen itsekin.

Aardfather: Sävellysopintojen ei suinkaan ole tarkoitus tukahduttaa ihmisen luovuutta vaan päinvastoin auttaa sitä pääsemään esille antamalla säveltäjälle keinot ja työkalut, joilla toteuttaa itseään ja luovuuttaan.
 
Ei tietenkään ole tarkoitus tukahduttaa, sehän nyt on itsestäänselvää, mutta on aivan fakta juttu, että toisinaan teoreettinen yhden tietyn tavan opiskelu voi johtaa ja johtaakin siihen, että henkilö ei sen jälkeen enää osaa mitään muuta tapaa kuin sen yhden oppimansa, eikä kykene käyttämään sitä oppimaansa luovasti, eikä myöskään käyttämään oppimansa lisäksi mitään muita tapoja.
 
Joskus jotkut ihmiset myös aivan tarkoituksella pitävät kiinni jostain tietystä tavasta eivätkä edes halua kokeilla tai käyttää muita tapoja, koska pitävät sitä yhtä oppimaansa ainoana oikeana, koska esim. näin on opetettu jossain arvostetussa oppilaitoksessa viisaiden asiantuntevien opettajien toimesta ja he saattavat pitää muita tapoja väärinä tai huonompina kuin sitä mikä heille on opetettu ja tämä onkin osaltaan juuri sitä mitä myös tarkoitetaan sillä huonolla "pro"-asenteella. Ylimielisyyttä siis, tai muuten vain asioiden ymmärtämättömyyttä/tietämättömyyttä.
 
Mutta siis kuten sanoin, niin se on yksilöllistä ja henkilöstä itsestään viimekädessä kiinni kuinka osaa käyttää oppimaansa hyväkseen.
 
Ajatusmallisi mukaan soittotunneillakaan ei kannattaisi käydä, koska se voi tuhota soittajan musikaalisuuden. Näetkö ajatuksen absurdiuden?
 
En tarkoittanut sitä. Lue viestini uudelleen, sekä tämän viestin ylempi teksti.
 
Luovuudesta ei ole hyötyä, jos sitä ei osaa käyttää. Tietenkin on ihmisiä, luonnonlahjakkuuksia, jotka pärjäävät hienosti ilman ensimmäistäkään oppituntia, mutta kuten joku musiikinhistorian viisas on todennut: "Nerous on 5% lahjakkuutta ja 95% TYÖTÄ."
 
Aivan. Luovuuden lisäksi tarvitaan keinot käyttää sitä luovuutta ja lisäksi tietysti runsaaasti työntekoa/ahkeruutta.
 
- Aardfather

Dr Dominant kertoi täyttä asiaa! Plussia tuli täältäkin.

Mä oon niinkun niitä paskoja tyyppejä, jotka ei osaa soittaa
juuri ollenkaan, mutta koska hinku musiikkialalle on kova,
kouluttautuu tutkijaksi/hallinnollisiin tehtäviin (kai).
 
Mun elämässä on ihan arkipäivää kysellä sävellysmetodeista
ja muutenkin keskustella musiikista teoreettisin termein,
vaikka en klasa puolta juurikaan opiskele. Me tehdään sitä
koulussa ja koulukavereiden kesken jatkuvasti. Ja mun
mielestä musiikki on aina helvetin mielenkiintonen
keskusteluaihe.
 
Joten jos mä kysyn "millä sävellysmetodilla sävellät?" Niin mä
kysyn sen ihan vilpittömästi mielenkiinnosta. Tai sitten
vittuillakseni humalassa. Päteminen on myös mahdollista.
päteminenhän on oikeastaan kivaa ja täysin harmitonta, jos
vain kuulijat tajuaa suhtautua siihen tietyllä tavalla.
 
Mä en oikeastaan oo törmänny kuspäisiin "pro"-muusikoihin.
Pari sellasta tyyppiä on tullut vastaan, jotka on sanonu parin
soittokerran jälkeen, että ei tästä tuu mitään ja lähteny
käveleen sen enempää mun soittotaitoja disauttamatta,
tai omaa egoaan kohottamatta (yleensä nää tyypit on tullu
klasapuolelta soittamaan johonkin kevyempään orkesteriin).
 
Mutta useammin kuin pro-muusikoiden elitismiin olen
törmännyt "amatöörien" kliseiseen "opiskelu tappaa
luovuuden" väittämään, joka tietysti tavallaan saattaa pitää
paikkaansa (kyllä, alkukantainen musiikkikin on luovaa ja
kaunista). Ennakkoasenteet musiikia opiskelevia kohtaan
on joskus ihan törkeet, etenkin tälläsissä "rock" -piireissä.
 
Mä oon tässä viimeaikoina ajtellut, että kyse on varmasti
useimitten siitä, että ammattlaisen ja harrastelijan välillä on
kuitenkin tietynlainen kuilu, mikä johtaa välillä siihen,
että yhteispeli ei toimi. Ammattilaisella saattaa olla puhtaasti
"kylmän objektiivinen" suhtautuminen musiikin tekemiseen
kun taas harrastelija suhtautuu siihen "lapsenkaltaisella"
intohimolla.
 
Tulee mieleen tällänen melko tönkkö vertaus:
Harrastelijan ja musiikin suhde on samanlainen, kuin
vastarakastuneen parin; Tulinen ja leiskuva. Parisuhteen
alkuvaiheessa sitä hieman varotaan mitä toiselle sanoo.
Pitemmälle kehittynyt parisuhde - jolloin voidaan puhua jo
oikeasti rakkaudesta - taas ei enää ole niin leiskuvaa. Riittää,
että se toinen on siinä vierellä niin myötä kuin
vastoinkäymisissä. Välillä tulee heiteltyä ilmaan kommentteja
toisesta ja pientä riidanpoikastakin syntyy. Tällöin niitä
hienouksia alkaa välillä "vaatimaan".
 
Vittu nyt alko menee jo sellaseks diipadaapaksi, että huh.
Päätin lopettaa selittelemisen kesken.
 
Mulkkuja on aina, molemmin puolin.
(Ja onhan tietty Siba, ogeli, JYU, konsat, UTA jne.
vähän eri linjoilla asioiden suhteen ja keskenäänkin
ivataan toisiamme)
 
EDIT: Niin joo. Mä en pidä itseäni ihan puhtaana
harrastelijana, mutta en myöskään ammattisoittajana
tai tulevana sellaisena.
 
Joonas. 20v. Tampereelta nykyään.
Anteeksi.

enpä jaksanut lukea kuin aloitustekstin...
....en nyt tiedä liittyikö tää mitenkään tähän aiheeseen, mutta kunhan kirjoittelen jotain, kun ei täällä töissä muutakaan tekemistä ole..
 
Valitat tekemisen puutteesta ja silti et jaksa lukea koko thread:iä?:)

Mun mielestä itseään "amatööreiksi" yms. harrastelijoiksi kutsuvat voisivat vähitellen ymmärtää sen asian, että nämä musiikin teoriat ovat ainoastaan olemassa olevan musiikin analysointeja. Eli siis kirjan sivuille tekstimuotoon kerättyjä erilaisten biisien ilmiöitä. Ei ole olemassa sitä yhtä ainutta totuutta (niin kuin matikan tunnilla), joten lause "millä teorialla sä sävellät?" on minusta sinäänsä jo typerä.

Mun mielestä itseään "amatööreiksi" yms. harrastelijoiksi kutsuvat voisivat vähitellen ymmärtää sen asian, että nämä musiikin teoriat ovat ainoastaan olemassa olevan musiikin analysointeja. Eli siis kirjan sivuille tekstimuotoon kerättyjä erilaisten biisien ilmiöitä. Ei ole olemassa sitä yhtä ainutta totuutta (niin kuin matikan tunnilla), joten lause "millä teorialla sä sävellät?" on minusta sinäänsä jo typerä.
 
Eikö pikemminkin nokka pystyssä kulkevien yybermuusikkojen pitäs ymmärtää tuo.