Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Jälleen on tullut tämä aika vuodesta, kun parhaimmat lastataan kasaan.
 
Tässähän näitä yksinkertaisesti aakkosjärjestyksessä, eli mihinkään paremmuusjärjestykseen en laittanut. Tietenkin voisi sanoa, että näitä on paljon, mutta niin on myös genrejä joita kuuntelen, joten eiköhän hienon vuoden parhaimmiston listaus voi olla itseoikeutetusti näin hieman laajempi.
 
1349 - BEYOND THE APOCALYPSE
Monet ovat sivuuttaneet 1349:n täysin, mutta itselleni jo Liberation tarjosi varsin maittavaa mäiskettä ja nyt uusi albumi pisti paremmaksi. Vaikka bändiä voisikin verrata bändeihin kuten Gorgoth ja Marduk, on 1349:lla hallussaan erinomainen oma tyyli ja kosketus musiikkiinsa. Yllekirjoittaneelle ehdottomasti yksi vuoden black-metallisista tapauksista, joka sisältää kahdeksan toinen toistaan tasokkaampaa kappaletta, sekä juuri sitä kaivattua rosoisuutta takovilla rummuilla, mainioilla riffeillä, sopivalla teknisyydellä ja erittäin tiukalla vanhaa ja modernia kunnioittavalla yleisilmeellä.
 
AMORAL - WOUND CREATIONS
Muutamia pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta Wound Creations on vähintään loistava debyyttialbumi, joka esittelee kypsän yhtyeen. Musiikki on monipuolisuudessaan teknistä, omaperäistä ja kaikin puolin erinomaisesti kasassa pysyvää kappaleiden pitkistä kestoista huolimatta. Levy osoittaa monella tapaa sen, miten Amoral on hionut ja koonnut tietoisesti oman tyylinsä lukuisista eri aineksista ja jos yhtye omaa näin valmiin tyylin jo ensimmäisellä levyllään, niin en edes uskalla kuvitella mitä kuulemme Amoralin levyillä tulevaisuudessa.
 
AYREON - THE HUMAN EQUATION
Musiikki kuvastaa tarinaa ja ihmisyyttä todella mainiosti ja vaikkei musiikkialbumien tarinoilta voikaan odottaa kirjallisuuspalkintojen tasolle yltävää syvällisyyttä, on The Human Equation silti mitä mainioin kokonaisuus ihan jokaiselta kannalta katsottuna. Itselle olisin varmaankin lisännyt levylle vieläkin isompaa skaalaa, mutta tällaisenaan levyn vaihtelevat rintamat luovat melkoisen kirjavan vallin, jonka läpi päästäkseen levyn kuunteluun on todellakin syvennyttävä. Tällaiset albumit ärsyttävät varmasti monia, mutta veikkaisin monien löytävän levyltä paljon mieleisiä kohtia ja kaikkein parhaiten tällaiset kokonaisuudet avautuvat minunlaisilleni kuulijoille, jotka pitävät laaja-alaisesta musiikista, vaikkei Ayreon ääripäihin liikukaan.
 
BLOODBATH - NIGHTMARES MADE FLESH
Yksi vuoden death-metallisista tapauksista ruotsin maalta. Siinä missä Resurrection Through Carnage avautui heti ja menetti ajan kuluessaan hieman tehojaan, luulen Nightmares Made Fleshin kestävän todella pitkään juuri monipuolisten koukkujensa sekä ehdottoman brutaaliutensa ansiosta, jolloin musiikki tarjoaa samaan aikaan kaikkea sitä hyvää, mitä ensimmäiseltä levyltä löytyi, mutta myös uudenlaista lähestymistapaa. Ennen kaikkea Bloodbathia voi kiittää juuri siitä, että tämä albumi vei soittoa, kappaleita, soundeja ja kokonaisuutta entistä kypsemmälle ja aidommalle tasolle.
 
CALLISTO - TRUE NATURE UNFOLDS
Yhtyeen debyytti on saumattoman hienosti toimiva ja tunnelmallinen kokonaisuus, joka uppoaa varmasti monenlaisille raskaammasta musiikista pitäville. Silkasta doomista tai metalcoresta ei ole todellakaan kyse, joten lajia vieroksuvien on parempi tutustua myös tähän levyyn. True Nature Unfolds yhdistelee hienosti monenlaisia tyylejä tiiviiksi ja yhtenäiseksi erittäin tunnelmalliseksi kokonaisuudeksi. Vaikka vaikutteet kuuluvat hetkittäin paljon läpi, on Callisto onnistunut tuomaan musiikkiinsa omia tyylittelyjään ja näin hienosta alusta on hyvä liikkua eteenpäin toiselle kokopitkälle.
 
CULT OF LUNA - SALVATION
Tämä utuinen yhtye on rakentanut Salvationia täysin oikeista lähtkökohdista. Albumi on rakennettu ennen kaikkea kokonaisuudeksi, jolloin erilaiset elementit ovat tasapainossa ilman toisen ylilyöntejä, mutta samalla kappaleet ovat ihailtavia rakeenteeltaan yksilöidenkin tasolla. Jos valittamisen aihetta etsii, niin sitä saattaa löytää mainitsemastani avautumisesta, joka saattaa kestää tovin Salvationin vaikeuden ja moniulotteisuuden vuoksi, mutta avauduttuaan tasaisuudesta ei ole enää jälkeäkään rakenteellisten juonikuvioiden paljastuttua. Salvation on ennen kaikkea tunnelmallinen ja monin tavoin ihailtava monikerroksinen kokonaisuus, jota saattaa kuunnella täysin keskittyneenä tai taustamusiikkina.
 
DARKTHRONE - SARDONIC WRATH
Sardonic Wrath sisältää läpi albumin loistavaa kappalemateriaalia, täydellisyyttä hipovat soundit, hyytävää tunnelmaa ja hypnoottisuutta, sekä tehokasta ja taidokasta soittoa, loistavilla black-vokalisoinneilla höystettynä. Darkthronen tarjoama black-metal ei ole äärimmäistä suhinaa, vaan upealla tavalla törkyistä, kylmää, kolkkoa ja hyvällä tavalla primitiivistä, jolloin aitous ei ole kadonnut mihinkään, mutta tarttumapintaa löytyy vaikka miten paljon, minkä ansiosta Sardonic Wrath rakentuu 35-minuuttisella kestollaan odotetusti yhdeksi vuoden parhaista black-metallisista albumeista.
 
DIABLO - ETERNIUM
En ole oikeastaan välittänyt Diablon aiemmista albumeista itsessään kovin paljoa, vaikka yhtye onkin ollut mukavaa katsottavaa keikoilla jo vuosia. Sen sijaan Eteriumilla liikuttiin hienoihin suuntiin, jolloin mukaan tuli enemmän tunnistettavuutta niin riffeihin kuin melodioihinkin. Tämän myötä alkuvuodesta ilmestynyt Eternium oli erinomainen yllätys, sillä levy tarjosi oikeastaan kaikkea sitä, mitä Diablolta olin halunnut kuulla jo vuosia, mutta se viimeinen potku oli jäänyt aina puuttumaan. Kokonaisuudessaan hetkittäin puuduttava, mutta silti tiivis ja tiukka kokonaisuus kaiken kaikkiaan.
 
ELEND - SUNWAR THE DEAD
Viime vuonna ilmestynyt Winds Devouring Men oli Elendilta askel yhä tunnelmallisempaan suuntaan ja Sunwar The Dead jatkaa samaan sarjaan kuuluessaan hienoa kolkkoa linjaa. Musiikki on monen muun vähänkin samaan lajiin kuuluvan kanssa yhtä aikaa synkkää, kaunista, tunnelmallista ja vaarallisia ajatuksia herättävää. Levy voi saada mielen matalaksi, vaikka olisi kuinka mukavat oltavat ja tällaisia moniulotteisia kerroksia ei rakenneta ihan noin vain, joten arvailenpa Elendin albumisarjan jokaisen levyn löytyvän aina vuotensa parhaimmistosta, jos tällaista kuullaan jatkossakin.
 
EVERGREY - THE INNER CIRCLE
Albumista muodostui useilla kuulemilla hyvän tunnelman omaava kokonaisuus, mutta tämän jälkeen vielä yksittäiset kappaleetkin alkoivat elämään täysin omaa elämäänsä. Aika näyttää tuleeko tästä se paras Evergrey-levy tähän mennessä, mutta yksi asia on varmaa. The Inner Circle on yksi parhaista tänä vuonna julkaistusta levyistä omassa lajissaan. Evergreyn on paljon muutakin kuin perusheviä, mutta tämä saattaa jäädä paljastumatta monille useammankin kuuntelun jälkeen. Kokonaisuudessaan mainio tarinaan puettu kokonaisuus monipuolista proge-metallia.
 
ICED EARTH - THE GLORIOUS BURDEN
Pakkohan se on myöntää, että uskoin Iced Earthin tarun olevan lopussa Matt Barlowin lähdettyä bändistä. Kuinka väärässä olikaan. Jo Reckoning EP lupaili hyvää vuoden 2003 lopulla ja The Glorious Burden osoitti Iced Earthin olevan edelleen oma itsensä, eli jatkuvasti kehittyvä ja uusia ulottuvuuksia löytävä yhtye. Tim Owerns tekee levyllä mainion suorituksen ja vaikka Barlowia onkin ikävä, ovat asiat erittäin hyvällä mallilla näinkin. Erinomaisessa kokonaisuudessa ei ärsytä edes Jenkki-teema, vaikka se saattaa nousta monille erittäin ärsyttäväksi ja albumin pilaavaksi tekijäksi.
 
MOKOMA - TÄMÄN MAAILMAN RUHTINAAN HOVI
Kappaleissa on yksinkertaisesti juuri sopivalla tavalla yhdistettynä sitä mitä odotin ja sellaista otetta, jota odotin ehkä alitajuisesti, mutta en osannut kuitenkaan nimetä etukäteen. Levy on aivan eri tavalla monipuolinen kuin Kurimus ja viekin hyvin nopeasti mennessään lukuisilla ulottuvuuksillaan. Bändi on kehittynyt ja Annalan räkäisimmästä aggressiivisesta huudosta aina puhtaaseen tulkintaan vaihtelevat vokaalit tuovat levylle juuri aiemmin odotettua kylmää tuulahdusta, johon isketään vielä tarttuvat ja hienot sanoitukset.
 
NASUM - SHIFT
Nasum teki sen mitä en ihan äkkiä olisi uskonut, eli Helveteä paremman albumin, joka takoo monella tasolla pään irti. Nasumin perinteinen groovaavan grindaava ote on edelleen hallussa ja tällä levyllä kaikki nyanssit voimistuvat entisestään yhtyeen tuodessa mukaansa yhä enemmän erilaista lähestymistapaa, joka ei kuitenkaan syö sen raskautta ja kaahausta lainkaan. Shift on täydellisyyttä hipovaan tasapainoon rakennettu albumi, jolta löytyy viitteitä koko Nasumin tuotantoon ja samalla paljon uutta, jolloin tasapaino erilaisten kappaleiden välillä löytyy hyvin nopeasti ja näin ollen kasassa on täydellisyyttä hipova kokonaisuus.
 
NEUROSIS - THE EYE OF EVERY STORM
Koko albumin pitkän pituuden ajan kiinnostus säilyy hienosti, mutta samalla vaikuttaisi hieman siltä, kuin hiljaisempia osioita olisi käytetty pienen aavistuksen verran liikaa. Tämä saattaa toki johtua siitäkin, että voimakkaan rankat ja myrskyisät osat ovat todella komeaa kuultavaa, joten ehkäpä tässä haluaisi kuulla makeaa pään täydeltä. Joka tapauksessa The Eye of Every Storm on dynaamista, monikerroksista ja kaikin puolin upeaa kuultavaa, oli kyse sitten rauhallisemmista tai tukevammista osista kappaleiden sisällä, joten ehdottomasti kiitettävän arvoisesta albumista on kyse ja sitä voi suositella kaikille monikerroksesta, monipuolisesta, dynaamisesta osin elektronisesta vahvan tunnelman omaavasta musiikista pitäville.
 
PAIN CONFESSOR - TURMOIL
Monet saattavat pitää Pain Confessorin tyyliä aivan tavallisena perusmetallina, mutta itselleni juuri tämä monelta tyyliltä maistuva melodinen thrash tärähti tajuntaan sen verran omalla tavallaan, etten osaa antaa yhtyeelle millään perusmetallin leimaa. Kaiken kaikkiaan Turmoil on todella loistava debyytti, joka on yhtä aikaa todella vahva jokaisen eri elementtinsä, kappaleensa ja kokonaisuutensa puolesta, johon tuo vielä syvyyttä puolivahingossa syntynyt teema. Tulevaisuudelta voi odottaa vaikka mitä, mutta jo ensimmäisellä levyllä Pain Confessor täytti odotukseni hienosti.
 
PECCATUM - LOST IN REVERIE
Lost In Reverie seilaa todellakin valovuosien päässä Peccatumin aiemmista levyistä ollen yksi vuoden suurimmista yllättäjistä nimenomaan hyvässä mielessä. Ihsahn ja Ihriel ovat säveltäneet ja toteuttaneet todella monia elementtejä sisällä pitävän albumin, jonka tunnelmalataukset ja piirteet heittelehtivät melkoisesti ääripäästä toiseen. Levyä voi suositella lämpimästi monille monipuolisesta musiikista pitäville, mutta esimerkiksi hempeilyosioita kuulleille varoituksen sana levyn rankemmasta sisällöstä on paikallaan, puhumattakaan sitten niistä, jotka olettavat Ihsahnin säveltäneen albumin täyteen silkkaa melodista Emperoria.
 
SAMAEL - REIGN OF LIGHT
Konemetallia voi tehdä monella tapaa, mutta mikään genren levy ei ole vielä iskenyt samalla tapaa kuin Reign of Light jonka yhtenäinen mutta samalla riittävän monipuolinen tarjonta vakuuttaa sekunti sekunnilta aivan alusta liian nopeasti tulevaan loppuun asti. Mukaan mahtuu tunnelmaa, rokkaavaa menoa ja raskasta jyräystä kaikki toteutettuna niin hiotusti että särmien löytäminen onnistuu ehkä juuri ja juuri mikroskoopin äänivastikkeella. Yksinkertaisesti vakuutti alusta alkaen ja oli monella tapaa juuri sitä, mitä Samaelilta halusinkin kuulla lupaavan Eternalin jälkeen.
 
TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS - KYLMÄ TILA
Tässä vaiheessa levyn kuuntelua uskallan väittää, että tässä on kyseessä Trio Niskalaukausen paras albumikokonaisuus. Aiempien levyjen virheistä on opittu ja soundiin on saatu vangittua aivan uudenlaista raikasta tuoreutta, joka tuo varmasti paljon elinikää yhtyeelle. "Jotain vanhaa, jotain uutta"-resepti toimii melko usein tällaisen musiikin tapauksessa, joten se toimii tälläkin kertaa Niskalaukausen uuden albumin suhteen. Levy ei ole liian suuri harppaus uutta ulosantia kohti, mutta uusia elementtejä on saatu ujutettua totutun Niskalaukaus-meiningin sisälle kiitettävän hienosti.
 
THE DILLINGER ESCAPE PLAN - MISS MACHINE
Miss Machinen tapauksessa lyhyt kuvaus levystä ei kerro siitä mitään, sillä voitte luottaa sanaani, kun väitän kokonaisuuden sisältävän viitteitä lähes kaikenlaiseen musiikkiin aina raivokkaimmasta metallista hienoiseen ambientiin, mutta samalla kokonaisuus pysyy upealla tavalla kasassa läpi koko levyn. Vaikka metallimusiikissa kuuleekin monesti hienolla tavalla omaperäistä antia, niin The Dillinger Escape Planin tapauksessa voidaan puhua täysin omasta tyylistä, jota on vaikeaa verrata suoraan mihinkään, antamatta väärää kuvaa yhtyeen monipuolisesta annista.
 
THE HAUNTED - REVOLVER
Yhtyeen neljännen kokopitkän tapauksessa huomasin hyvin nopeasti levyn soidessa olleeni täysin väärässä skeptisten ennakko-odotusteni kanssa. The Hauntedin neljäs täyspitkä hiipi vaivihkaa nurkan takaa ja tarrasi kurkusta kiinni, tehdäkseen selväksi olevansa paras kokonaisuus, mitä yhtye on saanut tähän mennessä aikaiseksi. Kymmenien kuuntelujen jälkeen jokainen albumin kappale on kasvanut samaan aikaan omaksi kappaleekseen ja tietoiseksi osaksi tappavan tiukkaa kokonaisuutta, joka on ehdottomasti paras thrash-metallinen albumi tänä vuonna
 
THROES OF DAWN - QUICKSILVER CLOUDS
Ehdottomasti vuoden tärkein dark-metallinen julkaisu, joihin ehdin tutustumaan. Uusi tyyli on tunnelmaltaan ja laadultaan sen verran vankkaa, etten voi muuta kuin hykerrellä levyn melankolisten äänimaisemien leijuttaessa minua kohti ulkoavaruutta. Dark-metallin ystäville taatusti tutustumisen arvoinen paketti ja jos kaipaat vahvoja melodioita, melankolista tunnelmaa sekä haasteita, on Quicksilver Clouds todennäköisesti sinun levysi. Osasin odottaa Throes of Dawnilta paljon, vaikka yhtyeen tilanne vaikuttikin epätoivoiselta, mutta silti yhtye yllätti minut ja tarjosi tehokuuntelun jälkeen kiitettävän albumikokonaisuuden.
 
VINTERSORG - THE FOCUSING BLUR
The Focusing Blur ei taatusti ole kaikkein helpoiten avautuva albumi, mutta paljastettuaan lukuisat kerroksensa se jatkaa samaa linjaa todella pitkään, minkä ansiosta Vintersorgin taianomaisesta maailmasta löytää jatkuvasti uusia kerroksia ja lähestymistapoja, mikä tietenkin pidentää muutenkin pitkäikäisen albumin elinikää entisestään. Tällä kertaa on hienoa huomata, miten erilaiset musiikki- ja laulutyylit tiivistyvät älyttömimmissä hulluuksissaankin yhtenäiseksi ja tunnelmalliseksi paketiksi, josta löytyy niin paljon erilaisia puolia, ettei niistä vaikuttaisi tajuavan kaikkea vielä kuukausienkaan kuuntelun jälkeen.
 
WINTERSUN - WINTERSUN
Wintersunin debyyttialbumi on ehdottomasti tekijänsä näköinen ja kuuloinen mainio teos, joka on ainakin omalla kohdallani välittömästi mieleen. Kokonaisuudessaan albumi kantaa pitkät kappaleittensa pituudet hienosti, kohoten parhaimmillaan todella upeisiin maisemiin ja tunnelmiin, mutta mukaan mahtuu myös muutamia tasaisempia osioita, jotka eivät paljoa kokonaisuuteen vaikuta. Jari Mäenpäällä on selkeän hieno visio musiikistaan ja uskoisinkin, että mies saa vielä tulevaisuudessa aikaan jotakin todella upeaa, kunhan saa vain työstää materiaalinsa viimeisen päälle valmiiksi, eivätkä ongelmat budjettien tai ajanpuutteen kanssa rynni vastaan.
 
Vaikka kuuntelen todella paljon kaikenlaista musiikkia, niin en ole tietenkään ehtinyt tutustumaan läheskään koko vuoden 2004 kermaan, mutta tässä ovat ehdottomasti ne parhaat palat tähän mennessä tutustumistani. Jokaista albumia voin suositella lämpimästi kyseistä tyylistä tai suuntauksesta pitävälle ja samalla on tietenkin hyvä todeta, että vuodesta 2004 tuli jälleen voittaja edeltäjälleen, eli varsin mainio ja moniulotteinen musiikkivuosi.